maanantai 20. marraskuuta 2017

Sukat Strömsöön malliin/ Sockor a'la Strömsö

Nyt seuraa jatkoa syyskuiselle rannekepostaukselle. Tällä kertaa aiheena ovat sukat.

Ny berättar jag litte om sockor också på svenska (förlåt misstagarna :)

Lee Esselström on sommitellut sukan kuviot hänelle lähetetyistä malliehdotuksista ja lopputulos on kyllä harmonisen kaunis. Sukkiin on saatu suomalaisuuden tunnelmaa joutsenineen, vesineen ja metsineen. Sukkia oli kiva tikutella ja ne valmistuivat yllättävän joutuisasti.

Lee har gjord so söta mönster med swanar, vatten och skog som passar ju bra tillsammans och ser ut som vårt land. Det var kiva att sticka dessa sockor.


Malli on suunniteltu seiskaveikan paksuiselle langalle. Sama paksuus ja koostumus on Nykälän langan Sofiassa, jota sattui olemaan myynnissä paikallisessa kangaskaupassa ja sitähän piti kokeilla. Luulin ensin, että tämä olisi kotimaista lankaa, vaan kun oikein tarkasti tiiraili vyötteen pientä tekstiä niin sielläpä lukikin että made in China. Pisti vähän mietityttämään, mutta voi kait sieltä Kiinanmaasta  hyvääkin tulla. No, aika näyttää kuinka lanka kestää.


Lanka Nykälän langan Sofia
Menekki n. 100 g
Koko 37
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis suomalainen :)

Innostuin kirjoneuleista niin, että päätin kokeilla omia kuvioehdotuksia myös sukkiin ja ihan mieleiset tuli näistäkin. Värit ja kuvio rimmaa hyvin yhteen ja lopputuloksessa on jotain vanhahtavaa nostalgiaa. Vanhoissa lapsuuden kaitafilmeissä minulla oli joku vihreävalkoinen kirjoneulepusero ja pipo joissa oli vähän sama fiilis.

Jag blev ispirerad av kirjoneule och provde hur mina egna mönster funker. Jag är ganska nöjd med resultat.



Sukkien lisäksi minulle on nyt korillinen ranteenlämmittimiä kun innostuin kokeilemaan erilaisia kuvioita. Melkein lähti mopo käsistä :)

Ny har jag sköna sockor och många många handledsvärmar. Vinter kan komma!


Ja jotain jännää lopuksi. Kävi nimittäin niin hauskasti, että kaikki jotka olivat lähettäneet malliehdotuksia Lee Esseströmille, saivat kutsun Strömsööhön. Yhtenä lokakuun lopun maanantai-iltana kokoonnuimme neulomaan yhdessä Strömsöön viehättävään rakennukseen.

Lee inbjude mig och alla som skickade mönster till Strömsö. De var so intressant att se gamla, fina huset, stranden och parken och alla skönä saker som finss där.

Kävimme jo päivällä katsomassa Strömsöötä, jotta osaisimme illalla tulla oikeaan paikkaan. Ja hyvä että kävimme, sillä muuten olisi jäänyt näkemättä kaunis talo rantoineen ja puistoineen.




Illalla kuuden aikaan talon valot loistivat kodikkaasti ja kutsuvasti.


Hieman kyllä jännitti mennä sisään, mutta arvasin, että hyvin nopsasti neuloja tutustuu lajitovereihin ja jutunjuurta kyllä löytyy. Meitä oli kymmenkunta neulojaa eri puolilta Suomea. Vaasalaiseen tapaan keskusteltiin suomeksi ja ruotsiksi ja kaikki ymmärsivät toisiaan.

Det var lite spennande att treffa alla stickande kvinnor och Strömsös folk. Altt gick bra och det var jätte kiva att lysna svenska och tala finska.


Sali oli sisustettu kodikkaasti ja minne vain käänsi pään, näki kivoja yksityiskohtia. Silmäkarkkia kerrakseen. Ja ne tarjottavat; suussa sulavia joutsenleivoksia kahvin kera ja illan päätteksi kohotettiin kuohujuomat.

Miljöö var just så trivsam och mysigt som jag trode. Servering var också härligt.


 Oli mielenkiintoista seurata ohjelman tekemistä ja nähdä livenä Esa Saarisen kameratyöskentelyä, Susanna Ström-Wilkinson ohjaamista ja Lee Esselströmin juontamista. Kuuluu varmaan heidän ammattitaitoonsa, että saivat myös meidät vieraat tuntemaan olomme luontevaksi.

Det var så intressant att se hur man gör tv-program.


 Voi olla, että alla olevassa kuvassa näkyviin suloisiin sukkiin tulee ohje jossain vaiheissa. Ne oli suunnittellut iisalmelainen neuloja (nimeä en nyt muista), joka oli pukeutunut tuunaamunperinne tyylisesti niinkuin minäkin. Eräällä neulojalla oli myös kansallispuvun tyylinen puku, jonka hän oli ommellut itse. Hän neuloi sormikkaita vanhalla tvåändsstickning-tekniikalla. Homma oli hypnoottisen näköistä ja varmaan näemme sitä tulevassa ohjelmassa.

Lee poserar med skönä sockor och kanske vi vill har deras skrivat mönster i framtiden.


Nauhoituksesta tulee 5-10 minuutin insertti Kohti linnan juhlia-ohjelmaan, joka tulee ykköseltä ilmeisesti klo 15.05. Hauska nähdä mitä siellä näkyy. Onneksi siellä on ammattilaiset töissä, joten jos tuli puhuttua sivu suun tai muuten vaan mökellettyä niin eihän ne sellaista näytä :) Eihän?

Nyt on mummolla mitä muistella lapsenlapsille tyyliin Se oli silloin kun mummo Strömsöössä neuloi ja Suomi täytti sata vuotta.

Ny har den här mummo någonting att minnas och berätta till barnbanor. Tack så mycket Lee och alla hjärliga Strömsö folk!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Eipä kiristä

Neule, joka mulla tökkii on pipot, aina meinaa kiristää. Voi johtua siitä, että neulon yleensä ilman ohjetta eli omasta päästä ja eipä noita mallitilkkujakaan tule paljon neulottua. Vaan nytpä yllätin itseni.


Aloitin pipon neulomalla ainaoikein reunuksen, joka oli helppo mitata just sopivaksi. Silmukoin reunuksen rinkulaksi, jonka reunasta poimin silmukat (134) joilla neuloin pipon. Tein alkuun muutaman lyhennetyn kerroksen parantaakseni pipon istuvuutta. Kun olin neulonut noin 20 cm, aloitin kavennukset, kuusi silmukkaa per kerros, kaksi välikerrosta. Näin kolme kertaa ja sitten yhdellä välikerroksella kunnes silmukoita oli 92. Viimeisellä kerroksella kavensin koko ajan kaksi yhteen ja sitten vedin langan 46 silmukan läpi, kiristin ja päättelin.


Malli Omasta päästä
Lanka Malabrigo Yarn Sock
Menekki n. 60 g
Koko isoon päähän sopiva
Puikot 3 mm pyöröpuikot
Fiilis Jees, kerrankaan ei kiristä


Olimme tänään ottamassa kuvia kansallispukurojektiin ja siinä samalla kuvattiin pipo. Ai että olikin mukava pukea villatakki ja pipo päälle, sillä kuvauksissa meinasi tulla kylymä eikä ihme, tänään meillä oli nääs ensimmäinen pakkaspäivä.


Kotipihalla kuvattiin vielä muutamat rannekkeet, jotka neuloin Pirtin kehräämön karstalangasta kakspuolison puikoilla. Malleissa on hyödynnetty Leppävirta-lapasten kuviointia ja näistä lähetin malliehdotuksen Strömsööhön viime keväänä.


No enpä tiedä olenko kovin tyytyväinen rannekkeisiin, mutta pipoon olen. Antaapa vaan pakastaa, täällä ei päätä palele!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Myötätuulta

Joskus kauan sitten löysin Ravelrystä mielenkiintoisen Tailvind-huivimallin ja lisäsin sen projekteihini. Siellä se roikkui valmiiden neuleiden perässä tekemättömänä vuosikausia. Yritin jossain vaiheessa poistaa sitä mutten onnistunut, joten olihan se neulottava.

Viime kesänä ostin vihreää Malabrigoa kaveriksi varastossa olevalle siniselle langalle. Käytin molempia Strömsö-rannekkeissiin ja kekkasin, että näillähän voisi tehdä sen Tailvind eli Myötätuuli-huivin. Sininen oli huvennut jo aika vähiin, joten sillä en saanut kuin vajaan kolmasosan huivista. Ohjeessahan värejä vaihdetaan usein sillain että vaihtokohdassa neulotaan joka toinen kerros toisella värillä. Sillä tavalla huivin malli päsee oikeuksiinsa mutta minen vaihtanut värejä kuin kerran ja hyvä tuli niinkin.


Huivi aloitettiin kapeasta päästä, toisessa reunassa lisäyksiä tehtiin joka kerroksella ja toisessa i-cord plus kavennus. Alussa en oikein hahmottanut kumpi reunoista tulisi olemaan suora ja kumpi viisto. No selvisihän se aikanaan. Huivista ei tullut aivan symmetrinen muttei se haittaa, koska kietaisen sen kuitenki kaulan ympärille.


Lanka Malabrigo Yarn Sock
Menekki n. 85 g
Koko pisin reuna 160 cm, kärjen korkeus 26 cm
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Tykkään


Sinistä lankaa jäi todella vähän, mutta niin vain sain neulottua rannekkeet. Neuloin kolmosen puikoilla, 26 silmukalla vuorotellen sinisellä ja vihreällä, toisen reunan tein i-cordina. Saumaa välttääkseni silmukoin aloitus- ja lopetusreunan yhteen. Korkeutta rannekkeilla on 8 cm.


Kuvat on otettu tämänpäiväisellä retkellä Vehmersalmen Ritoniemessä, jota on aikanaan kutsuttu Savon rivieraksi. Maisema sopi oikein mainiosti kansallispuvun taustaksi ja niin myös huivin :)


Oli ihanan tyyni, kuulas syyspäivä ja voi miten kauniita värejä syksyinen luonto vielä tarjosikaan.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Rairairaitaa

Sukkalankavaraston pienennysoperaatio on lähtenyt lupaavasti käyntiin. Yleensä neulon yksivärisiä sukkia, mutta jotta saisin mahdollisimman hyvin käytettyä kaiken mailman pikkunöttöset, teenkin nyt raitasukkia.

Alkukesästä neuloin synttärisukkia sukulaisille. Muutamasta jo postasin, mutta tässäpä lisää.


Yllä olevat Olga-sukat on neulottu yhdestä langasta, mutta raitaa tuli näihinkin. Lanka on Katia sock Riff. Ei ole kokemusta kestävyydestä, mutta se selvinnee kun kysyn serkkkulikalta jossain vaiheessa. Kyseistä lankaa jäi harmillisen vähän vaan eipä mitä, keksin yhdistää sitä Regian stripemania kirjolankaan.


Neljä kerrosta kumpaakin lankaa vuorotellen ja vot' miten iloisen kirjavat sukat syntyikään. Stripemanian raidoitus sattui symmetrisesti kumpaankin sukkaan mutta millä todennäköisyydellä langan vaalein osuus osuu just kantapään alle, hah!


Lokakuussa kummityttöni täytti vuoden ja koska olen tylsä kummi, lähetin pehmeän paketin eli villasukat. Nämä on neulottu Roosa-nauha langoista.


Alla olevien kuvien sukissa on yhdistetty yksväristä Regia 4-fädig lankaa sekä Regian Kaffe Fasset kirjolankaa. Tein nämä Sukkasillaan kirja (Mitronen, Vilkkumaa) raitapolvisukkien ohjeilla. Sukan suussa on 4 x 19 silmukkaa. Pohjekavennusten jälkee silmukoita oli 4 x 15. Tein vahvistetun ranskalaisen kantapään, mutta se ei ehkä ole paras mahdollinen pitkissä sukissa. Kavennussauma ei millään meinannut asettua keskelle pohjetta ja epäilen, että kantapäällä on osuutta asiaan.


Mielestäni sukkiin ei tullut tarpeeksi pituutta, mutta seuraaviin tuli. Aloitin nämäkin 76 silmukalla, mutta lisäsin resorin jälkeen 4 silmukkaa. Harmaa lanka on Hjerte sock 4 ja kirjolangat Regian desingn linea a'la Arne & Carlos ja Kaffe Fasset, kolme raita per lanka vuorotellen. Ai mahoton kun näitä olikin koukuttava neuloa. Koskaan ei tiennyt millainen raita seuraavaksi tulee.


Raitasukissa teen niin, että vaihdan värin sukan sivulla enkä takana keskellä. Tämä siksi, ettei lankoja tarvitse katkaista kantapään kohdalla ja ettei sukan pohjaan tule mitään ylimäärästä, joka saattaisi painaa jalkapohjaa. Jottei raidan vaihtumiskohtaan tulisi polveketta, teen niin että kun ensimmäinen kerros on tehty, nostan toisen kerroksen ensimmäisen silmukan alapuolella oleva silmukkan puikolle ja neulon sen yhdessä ensimmäisen silmukan kanssa (saikohan tästä nyt mitään selvää?). Vaikkei polveketta tulekaan, kerroksen vaihtumiskohta erottuu hiukan. 


Näihin sukkiin tein sen perinteisen eli hollantilaisen kantapään ja tuntui kuin sukka olis asettunut topakammin jalkaan ja "sauma" myös.


Eipä uskoisi, että molemmissa sukissa on toisena sama lanka.


Saapa nähdä minkälaista raitaa seuraavaksi pukkaa.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Rannekkeet Strömsöön malliin

Viime keväänä Strömsöön Lee Esselström pyysi yleisöä lähettämään hänelle kuvioehdotuksia suunnitteilla oleviin Suomi 100-neuleisiin. Nyt setti, johon kuuluu kauluri, sukat ja rannekkeet on valmis.

Lankavarastostani ei löytynyt just sillä innostuksen hetkellä paksuja lankoja mallin väreissä, joten ajattelin kokeilla rannekkeita ohuella langalla. Suurensin ohjeen silmukkaluvun 40:stä  60:neen ja pienensin puikkokoon 2 mm. Ensimmäisissä rannekkeissa lankoina on sinistä ja vihreää Malabrigoa sekä valkoista Trekking pro naturaa (75 villaa, 25 bambua), menekki yhteensä 22 g.


Rannekkeen reunoihin tulevat koristeraidat oli hitaita tehdä, mutta voi miten mukavan näköiset niistä tuli. Enpä ollut ennen moisia tehnytkään. Toistin ensimmäisen kuvio-osan, jotta sain rannekkeisiin lisää pituutta. Täytyy tunnustaa ettei kirjoneule ole vahvimpia puoliani. Tässä mallissa oli haasteena pitkät langanjuoksut kuvioiden välillä. Tein niitä kahdella eri tavalla ja alla olevan kuvan valkoisesta osuudesta huomaa, ettei toinen tapa ollut hyvä kun sen seurauksena silmukka jäi vinoon. No oppia ikä kaikki.


Opin myös, että lankojen kannattaa olla juuri saman vahvuisia ja mielellään samaa laatuakin. Ensimmäisten rannekkeiden valkoinen lanka oli hiukan ohuempaa ja lopputulos näkyy varsinkin tuossa puukuviossa tai sitten siinä näkyy vain minun taitamattomuus.

Toisen versioon otin himpun paksumman vihreän (Regia 4-fädig) sekä vaalean langan joka on kyllä villaa mutten tiedä minkä merkkistä. Neulejälki on mielestäni paljon parempi näissä.



Rannekkeita voi pitää kumminpäin vaan. Itselläni ne sujahtaa yleensä niin, että vaalea raita on ylhäällä.


Hm, miksei se kaulurikin toimisi ohuella langalla neulottuna. Tiiä vaikka innostusin kokeilemaan, mutta sitä ennen neulon muutamat rannekkeet lisää, tosin eri mallilla. Näihin taisi jäädä koukkuun :)

torstai 7. syyskuuta 2017

Taaperon takki

Omasta ja tyttären kesäpuserosta jäi sen verran lankoja (sitä ihanaista Dropsin Cotton Merinoa), että tein niistä lapsenlapselle neuletakin. Ravelryssa tai jossain näin tosi kivan mallin, josta muokkasin oman version.


Aloitin takin neulomalla helmaan ainaoikeinraidan, jonka jälkeen neuloin siihen taskut joiden etureunat jatkuivat kaulukseen asti. Seuraavaksi poimin taskun alareunasta silmukat taskun sisäpuolta varten. Koska sinistä lankaa oli aika naftisti, neuloin ne oranssilla. Neuloin samaan aikaan myös takakappaleen tarkoituksella erillisenä. Arvelin, että taskujen sivuista tulisi napakammat kun niihin tulisi saumat ja niin niistä tulikin. Kun taskun korkeus oli neulottu, yhdistin etu- ja takakappaleet ja jatkoin neulomista sinisellä langalla kainaloon asti. Neuloin etu ja takakappaleet erillisinä ja yhdistin olkasaumat kolmen puikon päättelyllä.


Hihat neuloin suoraan takkiin eli poimin aluksi 5 + 5 silmukkaa olkasauman molemmin puolin, sitten neuloin edestakaisin ja poimin aina uuden silmukan kerroksen alussa ja lopussa, kainalon alta poimin 8 silmukkaa yhdellä kertaa ja sitten neuloskelin hihaa pyörönä tehden kavennuksia tasaisin välein.


Poimin pääntiestä kaulussilmukat ja neuloin niillä muutaman sentin. Neuloin taskujen kapeat liepeet kaulusen korkuisiksi ja yhdistin ne kaulukseen neulomalla. Seuraavalla kerroksella lisäsin kauluksen takaosaan kymmenkunta silmukkaa tasaisin välein, jotta saisin huppuun väljyyttä. Hupun takaosaan tein lisäyksiä joka neljäs kerros. Päättelin hupun kolmen puikon päättelyllä. 


Oikean väristä vetoketjua ei löytynyt sitten millään, mutta ihme kyllä oman kylän kangaskaupasta löytyi sentään just oikean eli 32 cm mittainen ketju. Ompelin sen käsin etukappaleiden ja taskun reunojen väliin. Näin siitä tuli siisti myös nurjalta puolen.

Jottei taskujen reunat löpsähtäisi, virkkasin niihin kerroksen kiinteitäsilmukoita.


Olen lopputulokseen aikas tyytyväinen, tosin hupun koko tuli arvioitua vähän väärin, mutta äkkiäkös siitä pienemmän tekee purkamalla kerroksia ja yhdistämällä uudelleen. Purkamalla saisi myös kapeammaksi hupun oranssin keskiraidan. Harmi, ettei hupusta tullut yksiväristä. Taskujen sisäpuolen oranssi meinaa pilkahdella taskun suusta mutta ei kuulemma haittaa. Takki jäi punnitsematta, joten en osaa sanoa langanmenekkiä.


Se että taapero selvästikin viihtyy takissaan on paras kiitos neulovalle mummolle.


Viime viikonloppuna meidän kylällä oli Maaseutuparlamentti ja sen yhteydessä tuuleteltiin taas kansallispukuja. Torilta ostettiin mahottoman suuria Malviina-mansikoita ja voi pojat että olivatkin hyviä. Ilmassa oli vielä pienenpieni ripaus kesän tuntua.