perjantai 31. lokakuuta 2008

Vanha muistelee

Kokeilin kuvakollaasin tekoa Picasassa ja tämmöinen siitä tuli:


Kuvassa Sukkasadon satoa eli 12 kpl käpälänlämmittimiä. Jäiköhän levy päälle kun vieläkin on kolmet sukat puikoilla vaikka huomenna alkaa jo lapaskuu, johon myös olen liittynyt.


Tänään on merkkipäivä meidän suvussa, isävainaan ja Pojan syntymäpäivä sekä veljen nimipäivä. Isän muistoksi tämä ihana kuva vuodelta 1925 tai 26, joka taidettiin esitellä jo tuolla vanhassa blogissa. Hilja-täti (minun isotäti) ja koira vahtivat isän unta tuvan hiljaisuudessa :)

Haa, minä istun parhaillaan tuolilla, joka näkyy kuvan vasemmassa reunassa tuossa ompelukoneen edessä. Kehtokin on vielä tallessa.

Ja kun tässä on muisteltu harva se postaus, niin tehdäänpä se tänäänkin (taitaa olla vanhuuden ensioireita). Kun poika syntyi oli sairaalassa niin täyttä, että piti jäädä synnytyksen jälkeen aamuyöksi aulaan odottelemaan huonepaikkaa. Oli tällainen harmaatakin harmaampi syysilma ja seurailin aamun vähäistä valkenemista suurista ikkunoista, kun en saanut unta. Ulkona oli todella ankean näköistä, mutta minun sisällä paistoi lämmin aurinko. Taisi olla sitä äitiyden tuomaa onnea. Sairaalasta jäi mieleen puolukkarahka, jota oli yölläkin tarjolla. Se oli sitten hyvää. Entäs musiikki? No muistan kun sitten kotona imetin pientä poikaani ja kuulin radiosta eka kertaa Veikko Lavin Evakon laulun ja ei voinut mitään, itku tuli. Laulu osui jotenkin hyvin syvälle vaikkei meidän suvussa ole ketään karjalaista. Äidin suku oli kyllä evakossa pohjoisesta mutta he pääsivät sinne takaisin.

Olisi kai aika perustaa se toinen blogi, sellainen muistelupaikka jossa ois vanhoja valokuvia, lehti- ,kirja- ja tavarajuttuja ynnä näitä muisteluja ettei tarviis teitä neulojia näillä pitkästyttää :) No lapsien syntymiä ei muistella enää vähään aikaan.

Lopuksi Onnittelut Poika-kullalle sinne kauas ja velipojalle myös ja kaikille muillekin, jotka viettävät juhlapäivää:) ynnä virkistävää viikonloppua!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Tossut ja muuta mukavaa

Tikuttelin vielä yhdet tossukat ja lisääkin on ehkä tulossa tulevana perjantaina. Meinataan viettää tyttöporukalla neuleiltamia; lankaa, puikkoja, piirakoita, kakkua ja viiniä. Eiköhän siitä jotakin mukavaa synny (ellei tauti nujerra sitä ennen, kopkop).

Lankayhdistelmänä näissä on Fritidsgarn + 2 x Maisa Tikkasen ohut villalanka. En ole oikein tyytyväinen väriyhdistelmään mutta suhteet ovat ehkä paremmat kuin noissa punaisissa tossuissa. Menivät hyväntekeväisyyteen lämmittämään jonkun toisen tassuja.

Minä kun luulin etten koskaan voita mistään mitään ja nyt jo toisen öh, huono muistinen Edith-täti korjaa: kolmannen kerran onni suosi. On se niin mukava yllättyä iloisesti. Posti toi tällaista kivaa:


Sain huivi- ja sukkalankaa, joita ei koskaan ole liikaa sekä itsetehtyjä keramiikkanappeja ynnä pieniä helmiä. Kyllä näille käyttöä löytyy siis Lämmin Kiitos Tesalle.

Ja Kaunis Kiitos myös Villapilvelle, jolta sain näin hienon tunnustuksen:


Jaan tämän taas kaikkien täällä käyvien kesken :)

maanantai 27. lokakuuta 2008

True love of mine

Tasan 18 vuotta sitten olin synnytyssalissa. Isä oli kätilön kanssa kylvettämässä pientä tervettä tyttölastamme, minä makoilin ylen onnellisena sängyssä, nautiskelin tilanteesta ja kahvista ja kuuntelin radiota, jossa soi tämä kappale



Ei olisi voinut tunnelma ja musiikki paremmin kohdata. Muistan kuin eilisen päivän miten syvästi elin nuo hetket. Ilmassa oli hieman haikeutta, sillä aavistelin, että tämä oli viimeinen kerta tällä asialla ja toisaalta suurta onnea, nöyrää kiitollisuutta ja ihmetystä siitä, että olin synnyttänyt kolme tervettä lasta.

Tietoisuus syntymän ja kuoleman läheisyydestä oli koskettanut meitä kaikkia pari viikkoa aikaisemmin. Ystäväni odotti samaan aikaan ja meillä oli melkein sama laskettu aika. Me arvuuttelimme jotta kumpi se ensin piirakat leipoo toiselle. Kävikin niin, että hänen leipomuksiaan syötiin hautajaisissa, sillä vauva kuoli äitinsä mahaan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Istukka oli irronnut eikä mitään ollut tehtävissä. Käsittämätöntä ja niin surullista, mutta sellaistahan se elämä toisinaan on.

Synttäriruusujen takana pilkottaa kuvia elämäni tosirakkaista. Hienointa mitä olen saanut aikaan.

torstai 23. lokakuuta 2008

TosSukat

Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa, mummon pirtin pienen lämpimässä, mummo kutoo sukkaa hämärässä, sukkaa jonka lapsenlapsi saa.... Kaappikello on, muttei se raksuta. Pirttikin oli, muttei ole enää. Sukkia kudon, mutten ole vielä mummo. Ei siis ole lapsenlapsiakaan, mutta oispa joskus. Hämärää sensijaan on ja yhä hämärämmäksi menee. Sukkiakin on ja nyt myös tossuja.


Tein tämän tyyliset tossut viime tammikuussa ja ne ovat olleet kuulemma ahkerassa käytössä. Silloin jo oli aikomus tehdä niitä useampi kappale, mutta näin kauan siihen meni. Malli on melkein sama, paitsi että kärjessä on tennarikavennus, niinkuin Linssi sitä nimittää, eikä remmi ole kiinnitetty napilla, koska se kuulemma painaa istuttaessa jalkojen päällä. Eli se vanha ohje pitää edelleen paikkaansa. Edit: Paitsi että nämä on aloitettu 16 silmukalla 20 sijaan. Kantapäässä silmukat jakautuvat 5/6/5, muuten ohje on sama. Tosin yläkuvan tossujen remmi (10 s) on kiinteä eli sillä kohtaa tossu neulotaan pyörönä.


Malli oma, vaikka kovasti muistuttaa Ilun tossuja
Lanka Huopanen, Nalle ja Florica neulottuna yhteen
Koko 35 (50 g) ja 37 (80 g)
Puikot 5 mm sukkapuikot
Virkkuukoukku 4 mm

Kuvien värinmääritys on joskus tosi hankalaa. Tuo sininen pöytäliina, joka usein vilahtelee kuvissa on milloin minkäkin värinen. Pyrin kuitenkin mahdollisimman totuudenmukaiseen säätöön ja tuossakin kuvassa, jossa liina näyttää vihertävältä, tossut ovat suht oikean väriset. Vallankin punainen sekä vihreä ovat haastellisia määriteltäviä. Alakuvan tossut ovat vähän turhan hailakat, mutta pöytäliina on oikean värinen :)

Mikähän on kun kuvat eivät meinaa tulla oikean kokoisena tänne blogiin vaan ne täytyy käydä muuttamassa tuolla koodi puolella. Ei ole ennen käynyt näin, onkohan muilla?

maanantai 20. lokakuuta 2008

Hillasukat

Äiti kertoi oppineensa neulomisen mummoltaan, sellaisen heittämällä neulomisen, onkos se nyt sitten englantilainen tyyli, vai mikä. No mummo oli ollut sitä mieltä, että kannattaa tehdä ensimmäiseksi pitkät villasukat, kun syksyllä on se kouluunlähtökin edessä. Neulominen oli ollut välillä tosi pitkästyttävää ja tuskallista. Isoveli oli kuulemma huvittuneen epäluuloisena seurannut työn etenemistä ja sekös oli pistänyt äidin oikein sinnillä tekemään sukat valmiiksi. Aikamoinen suoritus seitenvuotiaalta.

Olen minä vissiin senverran sinnikkyyttä perinyt, että sain kuin sainkin piiiiitkät villasukat valmiiksi. Halusin sukat, joiden varret ylettyvät polven yli ja ei auttanut kuin neuloa ja neuloa ja neuloa, vaikkei mulla mitkään pitkät, säihkysääret olekkaan, ai kun oliskin.

Malli oma Hillasukka
Lanka Nalle (75 g) ja TT:n Huopalanka (125 g) yht. 200 g
Koko 37 (alussa 80 s, nilkka- ja jalkaosassa 56)
Puikot 3 mm sukkapuikot

Varret on neulottu huopalangalla ja mallineuleena on sekä 2 o, 2 n että 1 o, 1 n resoria. Tykkään, että sukat pysyvät jalassa, siksi vain resoria. Jalkaosa on neulottu Nallella ja resoriosuus jatkuu 2. ja 3. puikoilla. Tein eka kertaa ranskalaisen kantapään ja voi vitsi, miten hyvin sukat istuvat jalassa eli teenpä toistekin. Takakavennukset näyttävät tältä:


Oi joi, minä olen paksupohkeista maatiaissukua eikä sukkien raidallisuus ainakaan vähennä vaikutelmaa. No, voishan asiat olla huonomminkin. Hihhih, vähän lapsetti. No nämä ovatkin ihan vaan kotisukat, joten ei haittaa, pääasia että ovat lämpimät ja tarpeeksi pitkät.

Olin iloisesti yllättynyt kun sain Sanilta tällaisen kivan tunnustuksen. Oikein paljon kiitoksia :) Kyllä se aina mieltä lämmittää kun joku muistaa .


Jaan tämän tunnustuksen kaikille joiden luona käyn ja jotka käyvät täällä :)

torstai 16. lokakuuta 2008

Brunellin ohje

No niin, sain kuin sainkin sepitettyä ohjeen Brunelli-takkiin. Se on pdf muodossa tuolla ohjeet-osiossa.

kuva otettu 20. syyskuuta

Millainen on hyvä ohje? Minusta nämä ominaisuudet ovat tärkeitä: selkeä, ei liikaa tulkinnan mahdollisuuksia, ei turhaa jaarittelua, useampi koko, hyvät havainnekuvat ja mielellään kaaviokuvat mallineuleesta, vallankin jos se on kovin monimutkainen. Jos on hyvä neuloja niin osaa varmaan tulkita suurpiirteisempiäkin ohjetta. Nämä koitin pitää mielessäni ohjetta laatiessani.

Tein päätöksen, että kirjoitan ohjeen yhteen eli neulomaani kokoon, joka on S-M (siis heti miinus). Ohjeessa on kyllä vinkki, kuinka kokoa voi hieman suurentaa. Tämä sanallinen ulosanti ei ole minun vahvimpia puoliani, joten jaarittelun makua saattaa olla. Välillä näytti, että tulee kallepäätaloa (1000 sivua hyvää luettavaa) ja piti karsia rankalla kädellä. Nytkin sivuja on 6, tosin mukana on useampi kuva. Tuota kuvien määrääkin pohdin kovasti. Toisaalta on hyvä, että tukena on myös kuvia, joita voi lukea, mutta onko niiden paljous huonous jos ajatellaan esim. ohjeen tulostamista (kuluu paljon väriä). Toisaalta olisi haastavaa kokeilla sellaisen ohjeen tekoa jossa sanallinen osuus olisi minimissään, siis pelkin numeroin, kaavioin, valo- ja havainnekuvin. Täytyypä kokeilla tai no niin, sillainhan minä teenkin, mutta on se sellaista sillisalaattia ettei niistä ehkä kukaan muu mitään selvää sais. Kerroppas sinäkin mielipiteesi ohjeista, mikä on yleisesti hyvää mikä huonoa?

Olisi ehkä kannattanut koeneulottaa takki jollakin, niin olisi selvinnyt ohjeen mahdolliset sudenkuopat. Nyt pitää vaan toivoa ja luottaa ettei niitä ole (luin ohjeen kyllä moneen kertaan läpi) ja jos on tai tulee muuta epäselvyyttä ja ongelmia niin pliis, ottakaa rohkeasti yhteyttä ja kysykää. Myös vinkkejä otetaan vastaan.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Paperitähtiä

Edit: Hups, piti laittaa koko juttu uusiksi ja poistaa suurin osa kuvista. Tuli ihan asiallainen keskustelu tekijänoikeuksista herra Linssin kans (asiasta perillä). Hän oli sitä mieltä, että on vähän riski laitella kuvia uudesta kirjasta, koska siten tässä rikotaan tekijänoikeuslakia. En hoksannut ajatella asiaa siltä kantilta. Niinpä niin, mikä se on luvallista ja sallittua.

No tässä nyt kuitenkin kuva hulvattomasta kirjasta jonka löysin eilen kirjastosta. Suosittelen.

Voi vitsi, mikä kirja. Siinä on kuvia ja hauskoja juttuja Rauni Palosen piirtämistä paperinukeista, joita julkaistiin Avussa vuosina 1968-97. En ole vielä lukenut koko kirjaa, mutta kuvia olen kahlannut ja katsellut ja nauranut. On kuin tekisi aikamatkaa lapsuuteen. Tädilleni tuli aikoinaan Apu ja minä onnekas sain ne paperinuket sieltä. Voi kiitos rakas Aila-täti. Niillä kai leikittiin niin kovasti ettei mitään ole jäänyt jäljelle. Jossain on laatikollinen itsepiirrettyjä nukkeja vaatteineen mutta enpä löytänyt niitä tähän hätään. Tarttis kai taas muuttaa, että tulis inventoitua varastot.

Tämän minä muistan omistaneeni. Menneitä haikailevalla Päivi Paunulla oli muinoin näin värikäs karderoobi:


Lisää juttua ja kuvia täältä.

PS. Ihan kohta Brunellin ohje on valmis.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Tulloo tuulinen ilma

Siis ilma-aiheiset postaukset jatkuvat. Tuo savolaiselta kuulostava otsikko on napattu tästä Värttinän biisistä, joka sopii viime aikojen tunnelmiin, siis minun kohdalla ainakin.



Myös tämä kaunis valitus sopisi päivän äänimaailmaan ja mietinkin kumman tänne laittaisin.
Voiton vei Tuulen tunto.

Hyvät vai huonot asiat ensin? No laitetaan hyvät ettei vaikuta niin negatiiviselta. Suokaatten muuten anteeksi, että täällä valitellaan vaivoja ja vaikka mitä, mutta nyt on näköjään sellaiset ajat. Vielä se aurinkokin paistaa, uskoisin.

Niin, nämä pikku sukkaset, jotka menevät Sukkasadon kautta hyväntekeväisyyteen ovat se hyvä juttu. Olipa hauska neuloa näin pieniä sukkia.


Vasemman puoleinen on neulottu Uhoavan Gnun sukkaohjeella ja oikealla on Juna- eli Tuulansukat. Molemmat neulottu Nalle Colorilla 2,5 puikoilla, menekki yhteensä vajaa 80 g. En ole erityisesti pätkävärjättyjen ystävä, mutta somat sukathan noista tuli. Toivottavasti menevät tarpeeseen.

Toinen hyvä asia: mehevät , maukkaat omenat omasta puusta.

Jokohan huomenna keittelis Hyvettiä. Kukahan tulis kuorimaan?

Huono asia: Vai että Top Wool, tekis mieli väittää että Bottom Wool. Ei pitäis uuden neuleen nyppyyntyä näin äkkiä. Katsokaa miltä minun Brunelli näyttää, yhyy:


Enkä minä sitä todellakaan yötäpäivää ole pitänyt päälläni. Tuo nyppyyntyminen tuli oikeastaan yhtenä päivänä. Olimme Kuopiossa katsomassa antifestivaaleja ja tuli käveltyä paljon. Olkalaukku heilui mukana ja sehän se tieten aiheutti tuon. Ai vitsi että harmittaa. No saahan ne nypyt nypittyä, mutta jos ja kun sen ohjeen joskus saan aikaiseksi niin en ehkä tätä lankaa uskalla suosittella. Harmi, sillä se on todella mielytävän tuntuinen ja lämmin ja värikin on hyvä. Ainakin Sandnessin Peer Gynt on hyvä lanka ja suunnilleen Top Woolin vahvuinen. Smartista minulla ei ole kokemuksia mutta sekin on saman vahvuista. Saa suositella hyviä lankoja :)

perjantai 3. lokakuuta 2008

Haikeutta ilmassa

Posti toi kivan arpajaispaketin, joka piristi harmaata päivää. Lämmin kiitos Mielitylle ihanasta pussukasta ja langoista. Ovat mieleiset :)


Tuossa pussukassa on jotain 60-luvun henkeä, ihan kuin nostalginen tuulahdus lapsuudesta, vaikka onkin tästä ajasta. Ihailtavan siistiä työtä. Kiitos vielä kerran.

Täällä ollaan haikeissa tunnelmissa monestakin syystä. Poika pakkaa tavaroitaan ja muuttaa huomenna kauas pois, äiti jää ihmettelemään tyhjenevää pesää. Enää yksi jäljellä, eikä varmaan hänkään kovin kauan. Haikeaa, mutta näinhän se elämä menee, lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle. Voi kun pärjäisivät.