Takkihan se kyllä mutta

On varmaan tullut muutaman kerran mainittua, että minun neulepuserot/villatakit pakkaa tulemaan a) turhan piukkoja ja/tai b) liian lyhyitä. No nyt ei ole tiukasta tietoakaan mutta lyhyenlännästä kyllä.


En ymmärrä, neuloin mallitilkun ja käytin samoja kaavoja kuin monesti ennenkin, mutta siitä huolimatta tuli väljää. Tällä kertaa helman pituutta ei voinut langan vähyyden takia venyttää kovin eli siitä en valitakkaan. Johtui varmaan langasta, ettei neule yhtään vetäytynyt. No, ihana lanka muuten tämä TeeTeen Primavera ja tietääpähän toisen kerran valita pienemmät silmukkamäärät.

Malli Oma
Lanka Primavera teetee (75% merinovillaa, 25% silkkiä)
Menekki 470 g
Puikot 4 mm
Virkkuukoukku 3,5 mm
Muuta 6 nappia

Ostin keväällä meidän kaupan viimeiset vaaleat Primaverat eli 9 kerää (450 g). En oikein osannut valita valmista mallia ja niinpä hahmottelin sen itse. Langan vähyys saneli vähän suunnittelua; ei siis palmikoita eikä pitsiä, vaan jotain yksinkertaista, vaikkapa sileää pintaa ja pystyraitoihin helmineuletta. V-kauluskin tuli mukaan juuri tuosta syystä. Muotolaskoksilla olisi saanut enemmän istuvuutta, niitähän tuossa nyt ei ole. Huolittelin etureunat tuommosella aaltomaisella virkkauksella.


Vaan eihän se 9 kerää piisannutkaan (olisi riittänyt jos ois ollu vähemmän silmukoita). Toisesta hihasta olis jäänyt uupumaan 30 grammaa. Aattelin ettei samaa värierää kuitenkaan enää saa eli siksi ostin kaksi kerää (ystävällisesti hommasivat sitä sinne meidän kauppaan. Kiitos vaan). Kotona vasta älysin että olihan ne sittenkin samaa erää, siis yksikin kerä olis riittänyt. Eli pituuttakin olis voinut lisätä, pöh. No nyt on yks ylimääräinen kerä. Voihan se olla, että käly vielä tarvii tuota, hänellä kun on nippanappa takin verran samaista lankaa.


Villatakki on kieltämättä hieman tätimäinen. No, jospa minusta joskus tulee sellainen ja jospa (tämä ei siis ole toive :) tässä iän myötä hieman pulskistuu, niin sittenhän tuo takkikin istuisi paremmin eli kaappiin vaan odottamaan. Purkaminen kehtuuttaa nyt oikein kovasti, ei millään viitsis. Vaan oiskohan tämä äidille sopiva?

Lopuksi kuvia Konnuksen kavavalta, jossa nämäkin kuvat käytiin ottamassa:



Hyvää viikonloppua kaikille :)

Laakson Lilja

Onpas virkistävää tehdä pitkästa aikaa oikein neuleaiheinen postaus. Ja mitähän sitä sitten on neulottu? No, semmonen kaunis Laakson Lilja huivi:

Malli Lily of the Valley shawl by Nancy Bush (Rav. link)
Lanka Kamena
Menekki n. 100 g
Koko n. 32 x 170 cm
Puikot 4 mm

Huivin mallia on muokattu sen verran, että alun ja lopun pitsimalli on Lily of the Valley huivin ja keskiosa shaalin ohjeen mukaan, tosin jälkimmäinen kapeampana kuin kirjassa. Minulla oli vain yksi vyyhti Kamenaa, joten muokkaukset olivat tarpeen.

Huivista olisi tullut sopusuhtaisempi jos mallikertoja olis ollut yksi enemmän. No, sitten ois jäänyt pituudesta uupumaan eli ehkä parempi näin.

Huivi oli mukava ja joutuisa neulottava ja siitä tuli pehmeä ja sanoisin ilmava, mutta enpäs sanokkaan. Käytiin nimittäin katsomassa alkuperäisiä huiveja (Haapsalu rätiku muuseum) ja herrajee miten henkäyksen ohuita ne olivatkaan. Eli niihin verrattuna omani on paksu pötikkä.

Oispa aika upea hääpuku, tosin minulla ei ole tarvetta moiselle, mutta kaunis on:


Ja arvatkaapas minkä kirjan ostin:

Kyllä vain, kuvassa on yksi onnellinen Haapsalu sall kirjan omistaja. Hieno kirja ja haa, selatessa tuli vastaan kuva talosta, jossa vietimme samaisena iltana sukulaisten kera hauskat synttärijuhlat.

Onnea vaan vielä kerran M ja kiitos viimeisestä :)

Olipas kerrassaan mukava ja virkistävä reissu :)

Pikkaraisista vielä

sen verran, että ne olivat parasta mitä 3-vuotias esikoinen tiesi. Niinpä mummokin sai 50-vuotislahjaksi herra Pikkaraisen ja se näyttää olevan kuvassa Pojan kädessä.


Huomatkaa kuvan oikeassa laidassa kuinka keskittyneesti Pikkaraisia laitetaan ojennukseen kuvausta varten:


Tähän väliin tuli jotakin selkkausta; oliskohan Mummon Pikkarainen ollut väärissä käsissä tai jotain. Pidettiin pienet neuvottelut, jonka jälkeen synttärikuvaus jatkui, tosin toisilla hieman myrtynein ilmein.

Että semmosta elämää vuonna 1987.

Ja lopuksi vielä nimpparionnittelut esikoiselle ja kaikille muillekin asianomaisille :)

Lehtikatsaus

Varaston tyhjennys jatkuu ja tänään sieltä löytyi paljon vanhoja ihania lehtiä mm. Muoti Sorjia 60-70-luvuilta.

Sitä on kuulkaa oltu verkossa jo vuonna 1970:

Tämä Brigitte Bardot-mekko voisi olla hyvinkin toteuttamisen arvoinen:

Tai entäs nämä bikinit, joiden vieressä on teksti:

"Äiti sanoi tyttärelleen: Bikinithän näkyvät läpi. Siihen tytär: Äiti-kulta, eivät ainakaan silloin, kun minä olen niiden sisällä."

Ja voi näitä kuvatekstejä:

"Minä kiljahdan ja säikytän kalat iloisenvärisessä joustofrotee uimapuvussa (Suomen Trikoo, Revontuli-sarja).

Minä hyppelen ja huudan laarilaata samaan sarjaan kuuluvissa shortseissa ja peinen pienessä joustinneulepuserossa (Pukeva Kappa-Keskus)"

Ja vielä näin:

Kuvaajat ovat olleet arvossaan sillä heidät mainitaan kuvien yhteydessä erikseen. Kesällä menee tyttö verkkoon kuvat ovat ottaneet Max Petrelius ja Sebastian Nurmi. Virkatut bikinit on kuvannut Kaj. G. Lindholm. No kyllä nuo kuvat ovatkin aika viehkeitä.

Nukkekoti

Eilen tyhjennettiin varastoa ja vietiin Pojan kans minun tavaroita paikasta a paikkaan b. Voi luoja mikä hamsteri minä oon. Homma oli aikas hidasta, kun piti kurkistella laatikoihin ja varmistaa sisältö. Pidempi tauko tuli kun käsiin sattui nukkekodinkalustelaatikko. Olen jo aiemmin aikonut kuvata nukkekotia eli nyt tuumasta toimeen. Sitä kun ei tiedä milloin sen viitsii kaivella taas esiin. Ja tämähän käy vallan mainiosti Wiikon Wanhasta.

Sain isän tekemän nukkekodin joululahjaksi joskus 60-luvun puolivälin jälkeen. Talo muistuttaa huomattavasti esikuvaansa (Lundby) tosin ilman rappusia. Se ei minua haitannut ja nukkekoti oli yksi mieluisimmista leluistani.

Koti on melkein alkuperäisessä kunnossaan. Muutama seinä tapetoitiin omien lasten leikkiessä tällä ja näkyypä tuonne keittiöön ja vessaan vähän seinäpaperia jääneen.

Kalustin talon alkuperäisillä huonekaluilla kuvausta varten. Muutama katkennut jalka uusittiin pikapikaa, mutta älkää antako sen häiritä :) Matot eivät ole 60-luvulta ja verhoja en ruvennut väkertämään.

Kurkistetaanpa keittiöön:

Takaseinällä on puiset keittiökalusteet, oikein teräspäälysteinen tiskipöytä hanoineen, seinäkaappi, jossa aukeavat ovet ja vetolaatikot sekä sähköhella(puuta :), jonka luukku aukeaa.

Ja pöytäkin on jo katettu. Tänään syödään näköjään kanaa (yli 40 vuotta vanhaa :). Taustalla häämöttävä kattila on uudempaa tuotantoa, mutta se sopi niin somasti hellalle etten voinut vastustaa kiusausta. Pitäähän sitä jollakin riisit keittää :)

Olohuone näyttää hieman autiolta. Jossain jemmassa on laatikko, joka sisältää korjattavia nukkekodinkalusteita ja siellä lienee myös olkkarin pöytä. Seinällä olevat taulut ovat uudempaa tuotantoa mutten raskinut ottaa niitä pois.

Takassa on näköjään vieläkin pari koivuklapia.

Sohva on tyylikästä 60-luvun muotoilua. Muistan kun nitkuttelin tuon selkänojan irti silloin aikoinaan. Pitihän sitä nyt vuodesohva saada kun tuli vieraita yökylään :) Ei saa katsoa etujalkoja.

Olohuoneen takaosassa oli aikoinaan tyylikäs lipasto ja ruokailuryhmä, mutta ne ovat nyt jossain muualla. Täytynee tunnustaa ettei tämä meidän arkistointi/varastointi systeemi ole oikein kauhean looginen. Varsinkin leluja on vähän siellä sun täällä (Lapset, tehkää pian lapsenlapsia että pääsen jakamaan nuo lelutlaatikot!). Kuvassa näkyvät kirjahyllyt ovat uudempaa tuotantoa, mutta kun ovat puuta ja sopivat muutenkin tunnelmaan, pääsivät kuvaan.

Vanhempien makuuhuoneessa oli aikanaan kaksi sänkyä, yö- ja peilipöytä. Sängyssä on alkuperäiset petivaatteet.

Lastenhuoneesta löytyvät ainoat muovihuonekalut, kerrossängyt:


Vessan kalusteista on maali päässyt lohkeilemaan (oiskohan tullut laitettua vettä lavuaariin ja ammeeseen).

Silloin 60-luvulla nukkekodin asujaimisto näytti tältä:

Kuvassa ei ole koko porukka. Muistaakseni siellä olivat isä, äiti, ukki, mummo ja ainakin kolme lasta. Missä lienevätkään.

Talo oli kovassa käytössä myös jälkikasvulla. Pikkaraisten suuri suku muutti taloon joskus 80-luvulla.

Silloin oli tarkoitus tehdä nukkekotiin pari uutta kerrosta, mutta niinpähän vain jäi tekemättä. No ehkä sitten kun lapsenlapset (vinkvink) mahdollisesti leikkivät tällä. Tai sitten olisi kiva tehdä aivan uusi talo. Tälle en välttämättä tekisi mitään, kun se on kuitenkin aika hyvässä alkuperäiskunnossa.

Aavistelua

Olen haistellut ilmoja, että josko olisi aavistus syksyä, sillä se saa minut innostumaan neulomisesta jopa vielä enemmän kuin tavallisesti. No ehkä sitä on jo aavistus.

Taannoisella kesäreissulla ostin Pirtinkehräämöltä reilun kilon ohutta kampalankaa (ja halvalla). Siitä pitäisi tuleman villatakki ja tein jo pienen mallitilkun kaksinkertaisella langalla. Vitsi miten kätsyä on leikitellä photoshopilla, ihan niinkuin olis neulonut enemmänkin :)

Tosin tarkasti katsottuna huomaa kuvien liitoskohdat, mutta kyllä tämä asiansa ajaa, eli auttaa hahmottamaan suunnitelmat paremmin. Siis jotain tämäntyylistä olen ajatellut.

Mutta antaapas ajatuksen vielä vähän muhia.

Olen tehnyt jotain ennenkokematonta. Epämääräisistä langanjämistä päästäkseni olen neuloskellut tossukoita. No se nyt ei varsinaisesti ole mitään uutta ja ihmeellistä, vaan se, että valmistauduin jo jouluun. En ole ikikuunapäivänä tehnyt joululahjoja näin varhain. Mitä tämä merkitsee, olenko tulossa vanhaksi vai?

Jostain kumman syystä näistä tulee mieleen ne Dorothyn rubiinikengät siellä ihmemaa Ozissa. Taidankin ottaa omaan käyttöön ja lauleskella jotta somewhere over the rainbow...

No ei ne nyt ehkä ihan samaa luokkaa ole :)

En erityisemmin pidä nallecolorista mutta ihan hyvinhän tuo uppoaa muiden lankojen joukkoon. Näissä molemmissa tossuissa se on yhtenä neljästä langasta.

Kokeilin myös tämmöistä mallia:

Neuloin tossukat vitosen puikoilla ja pakko myöntää, että olipahan aika fyysistä hommaa. Neljä aika ohutta lankaa yhdessä neulottuna on kuitenkin suht paksuhkoa, eli olisi voinut käyttää kutosenkin puikkoja. Toisaalta tulipahan jämäkkää neulosta ja sehän on hyvä tossuista puheen ollen. Yhteen pariin meni vajaa 100 g lankaa. Vielä sais monenmonta tossua langanlopuista, mutta sitä ennen jotain muuta.