Vuoden saldo

Tein blogikierroksen ja ihastelin monien bloggaajien vuosikatsauksia. Itsestäni tuntui, etten ole saanut aikaan juuri mitään, mutta kollaasia kootessani huomasin, että onhan noita. Ja mitä jäi tekemättä, tehdään tänä tai ens vuonna. Jos luoja suo.

Hyvää neulerikasta uutta vuotta kaikille!

Joulua

Kas näin sisko ja sen veli valmistautuivat jouluun joskus 60-luvun lopulla. Elettiin aikaa ennen sähkökynttilöitä  (sähkö sentään oli keksitty :) ja niinpä kuusessa on oikeat kynttilät. Kuvan välityksellä toivotan teille kaikille oikein

Hyvää Joulua!

Sormikkaat

Hups, onpas vierähtynyt aikaa edellisestä postauksesta. Sehän ei toki tarkoita ettenkö olisi neulonut, olen kyllä, mutta perin verkkaisesti. Taitaa tulla kiire jos meinaan pukinkonttiin vielä jotain nitkuttaa.

Minulla on ollut ruskeiden sormikkaiden tarve jo pitemmän aikaa joten piti neuloa ruskeat sormikkaat. Nämä on tehty samoin kuin ne harmaat kämmekkäät tosin sormilla maustettuna. Ostin näitä varten lyhyet sormikaspuikot ajatellen, että homma luonnistuisi jotenkin joutuisammin,

mutta ei se ihan sitä tuntunut. Luulenpa, että 15 cm pitkät puikot toimisivat paremmin meikäläisellä, sillä nämä kymmensenttiset painoivat varsinkin vesemman käden kouraa.

No, pitänee kokeilla vielä toisenkin kerran josko homma alkaisi luistaa paremmin. Eikä meinannut valokuvauskaan onnistua tällä valon määrällä.

Malli  Ison Gnun pitsimalli omilla mausteilla istutettuna käsiin (55 silm.)
Lanka  Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle
Menekki  n. 45 g
Koko  aikuisen naisen kädet :)
Puikot  2  mm

Tuo resori, joka jatkuu pikkurilliin ja etusomeen tekee niistä hupaisalla tavalla pulskan näköisiä, mutta ei haitanne. Hyvin lämmittävät käsiä ja mätsäävät huiviin ja pipoon.

Saas nähdä kuinka tuo lanka kestää kulutusta. Vähän epäilyttää, sillä suunnilleen samanlaisella lankakoostumuksella eli Austermann Step Classiclla neulotut sormikkaat ovat nöyhtääntyneet kovasti kämmenen puolelta. No mikä on kämmenselän vastakohta? Onko se koura? Siis sieltä on nöyhtääntynyt.

Eksyin tässä yhtenä päivänä Mattin sivuille ja sieltä löytyi hauska lumihiutaleen ohje. Ja eikun kokeilemaan.

Tuli vähän erinäköinen kuin Mattilla, muttei sekään haittaa.

Pikkutakki

Eräs pikkuneiti oli neuletakin tarpeessa. Arvelin, että myöhäiseksi menee neulominen kun syksy oli jo pitkällä ennekuin aloitin, mutta hyvinpä kerkesin. Niin, että nyt sais sitten pakastaa ja tulla hieman valkeutta lumen muodossa.

Tein tällä samalla mallilla häälahjaksi menneen raitatakin. Tämä versio on neulottu pintaneuleena ja sillä saikin mukavasti kuohkeuden tuntua takkiin. Ei tuota lankaa nyt ihan karheaksi toinna mainita, mutta luulisi että vauvalanka olisi hieman pehmeämpää. No huuhteluainevedessä liotuksen jälkeen tuntu parani huomattavasti, vaikka vyötteessä kielletään moinen puuha (do not use fabric softner). Miksiköhän, kun lanka on kuiten konepestävää?

Mallit  Dropsin raitatakki 
Lanka  Viking Baby ull (100% merinovilla)
Menekki  n. 170 g
Koko  98 cm
Puikot  2,5 mm
Muuta  7 nappia

Mitähän tästä vielä? Raglankavennusten väliin en jättänyt kuin yhden välisilmukan. Aloitin nuo raglankavennukset niin, että vain tuo kavennusten välissä oleva silmukka oli oikein ja kavennetut silmukat menivät pintaneuleen mukaan. Pösöttelin silläviisiin vaikka kuinka pitkälle ennekuin huomasin ettei näyttänytkään hyvältä. No eikun purkuun, mutta tyhmä en purkanut ihan kainalon alkuun asti (seliseli; oli muka hankalaa hommaa bussissa). Eli tuo siisti kolmen oikean silmukan raglanraita alkaa vasta parin kolmen sentin päästä kainalosta. Ei se ehkä käyttöön vaikuta, mutta hävettä tekijää. Hyi mua :(

Kuopion nappi ja nauha on sitten hyvä kauppa. Taaskin löysin sieltä just hyvät napit tähän neuleeseen. Jokunen aika sitten ostin sieltä sellaisia euron pusseja, joissa oli vaikka minkälaisia nappeja. Nyt olis mistä valita, jos tekis esim. tällaisen talvineuleen

ja varmasti tekisinkin, jos olisin noin sorjassa kuosissa. Tämä ihanan tyylikäs talvineule vuodelta 1971 (nro 6) osui silmiin selaillessani vanhoja Muotisorjia.

Kuusi kesäkuvaa

Harmaassa arjessa ja monessa muussakin blogissa on liikkunut niin kiva haaste menneen kesän kuvista, että nappasin minäkin sen. Ensimmäiset kolme kuvaa ovat ihan kesän alusta, jolloin meloimme katsomaan norppia Haukivedelle ja yövyimme riipumatoissa. Näkyikö norppia? Ei. Oliko hyvä nukkua riippumatossa? EI! Pylly meinas paleltua.

Tarttukaahan haasteeseen :)

Keeppi

Muutama vuosi sitten näin Helenan nitkuttamia kivan näköisiä keeppejä ja tuumin, jotta teenpä itsellenikin joskus sellaisen. Nyt oli sen aika.

Keepistä piti tulla musta, joten eikun varastoja kaivelemaan, mutta eihän sieltä mitään paksua löytynyt kun olen tällainen ohutlankaneuloja. Löytyi onneksi seiskaveikkaa just tarpeeksi ja kun siihen yhdisti Lanettia, niin siinähän ne, keeppilangat. Ja eikun neulomaan.

Puikkojakin löytyi ihme kyllä melkein kaikkia tekemiseen vaadittavia kokoja eli viitosesta kasiin, ysit jouduin lainaamaan ja kymppejä en käyttänyt ollenkaan.

Malli  6721 B Keeppi
Lanka  Seiskaveikkaa ja Lanettia
Menekki  n. 190 g
Koko  sopiva
Puikot  5, 6, 7, 8 ja 9  mm

Keeppi oli nopeatekoinen, mutta sain kyllää niskani jumiin, sillä neulominen paksuilla suorilla puikoilla oli suoraan sanottuna raskasta. Onneksi viitoset, kuutoset ja seiskat olivat pöyröpuikkoja eli hiukan keveämpiä.

Kastelin valmiin keepin huuhteluainevedessä ja sain muotoilemalla lisää pituutta varsinkin etureunan lyhempään reunaan, tosin taisi sen pitempikin reuna venähtää. Ehkä liikaakin. Mietinkin tuossa, onko se kivannäköistä kun haarovälissä roikkuu tuommonen lerpake. No, saahan sen tieten siirrettyä muuttamalla sen paikkaa. Ja jos kaulukseen lisäisi ylimääräisen napin, niin lerpakkeen kärjen voisi kiinnittää siihen, tähän tyyliin:

Virkkasin keepin yläreunaan kiinteitäsilmukoita, jotta se olisi napakampi eikä venyisi käytössä. Tekisi mieli neuloa toinenkin keeppi, sillä tämä lämmittää niiiiin mukavasti hartioita. Lisäisin pituutta mutta lyhentäisin tuota pitempää reunaa. Mutta hitsi kun niillä paksuilla puikoilla on niin kökkö neuloa :(

Pitsikämmekkäät

Olen kuulkaa tainnut jumittua tuohon pitsikuvioon, mutta kun sitä on niin kiva neuloa, niin taidanpa tehdä näitä käpälänlämmittimiä vielä toiset ellei kolmannetkin.

Näissä ei ole muuta eroa edellisen postauksen pitsikuvioon kuin se, että 2. kerroksessa on enämpi nurjia eli 2 n, 4 o, 9  n, 4 o, 2 n. No en sitten tiedä onko tuolla suurensuurta merkitystä, mutta hyvä näin.

Malli  Ison Gnun pitsimalli omilla mausteilla istutettuna käsiin (55 silm.)
Lanka  Fortissima Alpaka
Menekki  n. 32 g
Koko  aikuisen naisen kädet :)
Puikot  2,5  mm

Peukalokiilat tei vanhaan mallin, mutta tällä kertaa jätin lisäkset tahallaan reikäiseksi. Se jotenkin sopi tuon pitsikuvion kans yhteen.

Kuvateksti voisi olla joko Armoa! tai Halleluja!

Ehkä silmukoita olisi voinut olla hiukan vähemmän kämmenosassa, jotta istuvuus olisi paremmin. Tai ehkä istuvuutta olisi voinut lisätä neulomalla resoriksi tuon sileän osuuden. Mutta tuskinpa nämä käyttämättä jää tällaisenakaan ja jos ei muuta niin näitähän voi käyttää lapasten tai sormikkaiden päällä lisälämmikkeenä. Nytkin minulla on nämä kädessä enkä taida raskia luopuakkaan näistä, kun lämmittävät niin jumalaisen ihanasti. 

Alkaa jo masentaa tämä ainainen vesisade, huoh!

Pitsisukat osa 2

Jalostin siis edellistä mallia ja tällaisenen on tulos

Malli on edelleen Ison Gnun pitsisukka, mutta laitanpahan itselleni muistiin nuo muutokset, jotten unohtais:

1 krs: 2 n, 17 o, 2 n
2 krs: 2 n, 5 o, 7 n, 5 o, 2 n (tai 21 n kuten edellisissä sukissa)
3 krs: 2 n, 17 0, 2 n
4 krs: 2 n, 5 o, 7 x (lk, 1 o), lk, 5 o, 2 n
5 krs: 2 n, 3 o, 2 o yhteen, 15 o, 2 o takakautta yhteen, 3 o, 2 n
6 krs: 2 n, 2 o, 2 o yhteen, 15 o, 2 o takakautta yhteen, 2 o, 2 n
7 krs: 2 n, 1 o, 2 o yhteen, 15 o, 2 o takakautta yhteen, 1 o, 2 n
8 krs: 2 n, 2 o yhteen, 15 o, 2 takakautta yhteen, 2 n

Sukan muu osuus on 2 o 2 n resoria, tosin takasaumassa 2 o, 1 n, 2 o. Silmukkamäärä 58 mutta 54:kin olisi riittänyt. Lankaa meni 60 g kokoon 39 kakspuolosilla kutoen. Koska lankaa jäi vielä vähän, katson kuinka tuo pitsikuvio istuu kynsikkäisiin ihan pikkiriikkisen jalostettuna jos nyt kahden nurjan lisäämistä voi sellaiseksi kutsua.

Pitsisukat

Sain muutama vuosi sitten vanhan Riikinkukko-nimisen pitsisukkaohjeen jonka avulla neuloin sukat. Malli muistutti aikalailla Ison Gnun pitsisukkia ja pitipä senkin pohjalta neuloa sukat, että sai ikäänkuin verrata lopputulosta. No, tässä hijattain ilmeni pitsisukan tarvetta ja niinpä kaivelin Ison Gnun ohjeen esille, mutta en sitten malttanutkaan olla säveltelemättä omiani.

Lisäsin mallikerran loppuun kaksi lisäkerrosta, yhden neuloen nurjaa ja toisen neuloen oikeaa. Ja sivuille laitoin  neljän silmukan verran ainaoikeinneuletta ja kantalappu on neulottu resorina ainaoikeat laidoillaan. Mutta en nyt ilkiäis omakseni tätä mainostaa, kun pohjana on kuitenkin niin selkeästi Ison Gnun ohje.

Malli  Ison Gnun pitsisukat maustettuna omilla lisäkerroksilla (54 silm.)
Lanka  Fortissima Alpaka
Menekki  n. 60 g
Koko  37
Puikot  2,5  mm

Ajattelin jo lopettaa sukankutomiset vähäksi aikaa, mutten maltakkaan, kun tekee niin mieli jalostaa tuota mallia vielä hiukkasen. Pähkäilin, jotta teenkö seuraavat tummanpunaisella vai tuolla harmaalla langalla ja päädyin harmaan kannalle, koska malli tulee niin kauniisti esiin vaaleassa langassa.

Ennen sukankutomisen aloittamista täytyy kuitenkin tehdä puutarhahommat loppuun ennen talventuloa.

Sitä samaa

eli sukkaa se vaan pukkaa. Aattelin jo, että nyt saa riittää tältä erää, vaan miten lie silmukat pukkaantuivat kuin väkisten puikoille eli kai se on vielä muutamat neulottava. Ja eihän tämä tieten mitään pakkopullaa ole. Kuvausideat vaan meinaa loppua.

Pojalle tein toiveiden mukaan ohuet sukat ja lankana taas Katia Laine Nylon kakspuolosilla neulottuna. Kokoon 42 meni lankaa vain vajaa 70 grammaa. Raitalanka on jotain kirjosellaista, en muista mitä.

Ei näistä enää juttuakaan irtoa. Saajalleen sopivat ja mieluiset, ei kait sitä muuta.

Muksut olivat kylästelemässä viikonloppuna. Eilinen pelailtiin ja tänään ommeltiin kuopuksen kanssa. Hän on yhenäkin innostunut moisesta ja se jos mikä on kiva. Tehtiin ihan ompelimo yhteen huoneeseen; ompelukone, saumuri, silityslauta ja -rauta ja kaks innokasta ja mummo vielä tsemppaamassa. Kyllähän siinä yks anorakki saatiin aikaan (kuvassa vasemmalla)

Voi että tulee aina niin haikea olo kun lähtevät.

Läksiäislahja

Työkaveri jäi eläkkeelle tällä viikolla. Toisten kanssa keksittiin lisätä essu ja rintanappi muiden  läksiäislahjojen joukkoon. Käytännön toteutus jäi minun kontolle. Vaikka meidän kylä on aika pieni, niin on täällä sentään Taito-shop ja yksi kangaskauppakin. Pähkäilin aikani kumpi kannattaa ostaa ensin, rintanappi vai essukangas ja päädyin ensin mainittuun, tosin ei ollut ensinkään varmaan löytyisikö mieleistä. No tasan kaksi vaihtoehtoa oli saatavilla VirkkuuKoukkusen rintanapeista ja niistä tämä valittu oli kantajalleen sopivampi.

Kohti uusia seikkailuja olisi ollut osuvampi, mutta tähän oli tyytyminen. Mietin vaan tuota tekstiä, että onko se niinku vapaa suomennus tekstistä I'm every woman ja siitähän tuli heti mieleen tämä :)

Ja ihme kyllä kangaskaupasta löytyi just passeli kangas, jossa oli hieman marimekkomaisuutta. Rintaneulan ja kankaan väri ovat ehkä turhan lähellä toisiaan. Vihreänäkin sitä olisi ollut saatavilla, mutta tuo oli enemmän saajansa oloinen.

Kangasta jäi sen verran yli, että sain tehtyä pari leivinliinaa ja niille lienee käyttöä, sillä kaveri sai leipäkoneenkin. Ja hauska sattuma, hänen ostamansa leipäkirjakin mätsää hyvin essun väreihin :)

Vähän on haikea olo töissä kun hyväntuulinen, lämminsydäminen kaveri on poissa, mutta ei onneksi lopullisesti. Kovana lukijana tulemme varmasti näkemään häntä useinkin, tosin tiskin toisella puolen.

Tavan sukka - suvan takka

Voi että oli kaunis syyspäivä. Aamupäivällä kävimme hakemassa polttopuita sukulaismiehen luota ja tuumin, jotta pannaanpa ukotukselle neulomani uudet sukat mukaan, jotta saadaan ne kuvattua ja saatiinhan ne.

Nämä on neulottu kakspuolosen puikoilla Katia Laine Nylonista ja raidat Rellana Flotte Sockesta, menekki yhteensä 75 g, koko 42. Sukista tuli raitalangan ansiosta hieman epäsymmetriset ja se ei ole ollenkaan huono asia. Mielestäni epäsymmetriassa on jotain perin sympaattista :)

Nyt saa kylmät tulla, sillä on mitä poltella takassa ja siitä kaunis kiitos J:lle :)

Kirja-aarteita

Kirjastossa ollessa pääsee aika ajoin hypistelemään ja lainailemaan aivan ihania kirjoja. Jotkut niistä ovat niin upeita, että on ihan pakko hommata ne itselle. Yksi tällainen oli WSOY:n Suomalaiset käsityöaarteet kirjasarja. Maksoi kyllä maltaita (uijui), mutta enpä ole aikoihin nähnyt näin tyylikästä kokonaisuutta. Tekstipuoleen en ole vielä syventynyt, mutta kuvat, taitto ja kokonaisuus ovat silmiä hivelevän kauniita ja kannetkin ihan samettiset.

Kun näin tämän kirjan ensimmäisen kerran, muistin lapsuudestani pitsireunaiset nukenlakanat, jotka edesmennyt kummitätini oli tehnyt minulle tai siis nukelleni :). Piti ihan kaivella kaappien kätköistä ja sama mallihan se siinä.

Kummitätini oli todella taitava käsityöihminen. Muistan lapsena ihailleeni ja ihmeteelleeni kuinka hänellä oli aina jokin käsityö hyppysissään, useimmiten joku ohutlankainen neuletyö. Ja että nukenlakanoihinkin virkasi noin kauniit pitsit. Vaan kyllä niitä käyteettiinkin leikeissä.

Kirjan hulppean graafisen suunnittelun ja taiton on tehnyt Atelier Gra Gra eli Hannu Rinne ja Jaana Viitakangas.

Kahden kirjan lisäksi pakettiin kuuluu Iki-ihanat käsityöaarteet kirja, jossa on mm. neule-, virkkaus-, kudonta-, ompelu- ja kirjontaohjeita. Neuleohjeista vanhoja tuttuja olivat revontulipaita, Olga- ja pitsisukat.

Toinen kirja-aarre on tämä Leena Holstin Kansallispuku, joka on aivan yhtä upea kuin nuo edellisetkin. Sen huikean ulkoasun on suunnitellut Tiina Ripatti. Kustantaja on Maahenki, jolla on myös muita mielenkiintoisia kirjoja.

Tilasin kirjan Adlibriksestä eikä maksanut kuin vajaa kolmekymppiä. Ei paha näin hyvästä kirjasta. Tämä taitaa nyt mennä mainonnan puolelle, mutta menkööt :)

Meillä meinaa loppua hyllytila, kun on tullut hommattua noita kirjoja varsinkin kirjaston poistomyynnistä.

Mutta jos ei muuta, niin voihan niitä käyttää vaikka sisustuselementteinä, varsinkin nuita rustiikkisia vanhoja kirjoja :)

Suikkeli ja vikkeli

Olen mielestäni suht nopea neuloja, mutta näiden vikkelisukkien tekeminen tuntui edistyvän hyvin hitaasti. Varmaan ohuella langalla ja puikoilla oli osuutensa, mutta ehkä nuiden hirtettyjen eli kaksinkertaisten nurjien neulominen oli se hidastavin tekijä. Tosin ei mulla oo kiire minnekkään eli mitäpä tässä valittamaan.

En arvannutkaan, että tällä tyylillä saa nuin kivan näköistä jälkeä ja varsinkin vikkelissä hirtetyt nurjat pääsevät oikeuksiinsa. Mulla putos takasaumassa eli suikkelissa (ihana sana) yks nurja silmukka ja enhän minä osannut poimia sitä hirtettynä vaan ihan tavan nurjana ja sekös sitten erottui ihan selvästi saumasta. No, sain minä sen jälkikäteen häivytettyä langalla ja neulalla. Muutoin tein sukat ihan ohjeen mukaan paitsi etten neulonut sukan suuhun kuminauhakujaa, sillä en tykkää yhtään jos kuminauha puristaa pohjetta. Saahan nähdä pysyvätkö sukat jalassa vai menevätkö makkaralle.

Malli  Vikkelisukat museosukkien pohjalta ohjeen laatinut Kyllikki Mitronen 
Lanka  Katia Laine Nylon
Menekki  n. 90 g
Koko  38
Puikot  2 mm

Ai jai oikean sukan suikkeli ei ole suorassa. Sukan varren olisivat saaneet olla pari-kolme senttiä pidemmät ja se vähän harmittaa, mutta josko sitä joskus neulois toiset.

Meidän oli aikomus käydä kuvaamassa sukat yhdessä kivassa paikassa, mutta ajan- ja valonpuute ynnättynä laiskuudella teki tehtävänsä ja niipä mentiin taas vain takapihalle. Oi voi, valon määrä on selvästi vähenemässä. Lisää aurinkoisia syyspäiviä, pliis.