Niitä näitä

Minulla taitaa olla meneillään raitasukkaputki ja mikäpä tässä raidoitellessa kun on niin meheviä värejä näissä ostamissani Pirkanmaan Roosa nauha langoissa. Mutta ai hassua kuinka langan paksuuksissa on eroa. Niinkuin kuvasta huomaa, valkoinen on paksumpi kuin nuo muut, mutta eipä se nyt maata kaada, varsinkaan raitasukassa.

Vaikka tässä on vielä muutamat sukat kutomatta, alan jo valmistautua tulevaan. Päässä on jo jonkin aikaa muhinut ajatus tietyntyyppisestä villatakista ja langatkin on jo hommattu ja jotta pääsisin tekemään mallitilkkua, piti vyyhdet veivata kerälle. Minulla on tällaiset parinkymmentä vuotta vahat sirkansääret eli vyyhdinpuut muistona kutoma-ajoilta (kangaspuilla). Muutama rima on pitänyt korjata jätskitikkujen ja jeesusteipin avulla, mutta muuten on toimiva peli. Ja lundian päätytikkaat käy vyyhtitelineestä.

Ja entäs tämä äidiltä peritty rakas, vanha, uskollinen kerintälaite. On kuulkaas kestänyt 60-luvulta tähän päivään, eikä ihme sillä se on tehty tolkun materiaaleista. Pikkusenvähän on lohjennu puuta tuosta kerintätapin juuresta, mutta se ei menoa haittaa. Ikupeli, veikkaisin.

Runokirjasta voi olla näinkin konkreettista hyötyä. Sisältöä yhtään väheksymättä, tässä tapauksessa vaakakupissa painaa enemmän kirjan paksuus ja kannen luistamaton pinta :). Tämmönen tulos syntyi eilisestä veivauksesta:

Ja sitten muutama neulekirjavinkki. Susan Anderson-Freediltä on ilmestynyt Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet kirja, jossa on mainioita kirjoneulebaskereita, -sormikkaita ja -sukkia. Mutta voi sentään kun pisti silmään muuten niin taidokkaasti neulottujen sukkien kantapäät ja varsinkin niistä poimitut silmukat. Tarttis varmaan itsekin kokeilla tekeekö tuo kirjoneulomus silmukoiden poimisesta noin haastelliista. Kirjan kuvat ovat todella kauniita ja neulemallit hienoja, niin että ei kai pitäisi juuttua kantapäihin :)

Toinen oikeinkin mielenkiintoiselta vaikuttava kirja on Védís Jónsdóttirin toimittama Islantilaisia neuleita. Kirja on visuaalisesti upea ja neulemallit klassisen kauniita. Ohjeita en ole tavannut, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään, mutta tämä toimii vallan hyvin ihan katselukirjanakin.

Nyt tämä lähtis neulomaan ja viettäkäämme virkistävä viikonloppu itse kukin tykönämme.

Ihailen,

te ootte sitten fiksuja kun arvasitte neulekirjakuvien olevan 80-luvulta ja nimenkin tiesi moni eli kyseessähän on Lis Paludan Villit virkkausmallit vuodelta 1981. Liekö tuo ollut suosittu aikaan, kenties, mutta ehkä se ei ole jäänyt mieleeni kun olen enemmän näitä neuleimmeisiä. Tämän taitaa kyllä tietää kaikki :)

Kun käyn läpi näitä poistettavia kirjoja niin tulipahan vaan mieleen, jotta mikä tekee esim. neulekirjasta klassikon. Tietenkin ajattomuus, kiinnostavuus ja suosio eli lainamäärät näin kirjaston kannalta, mutta miten sitä pitäis suhtautua tällaiseen aikansa tuotteeseen? Islantereita ja perinneneuleita neulotaan aina, mutta entä näitä? En nyt kysy ammatillista neuvoa vaan ihan kiinnostuksesta utelen.

Vaan nyt minä lähden katsomaan kartanoromantiikkaa ja neuloskelemaan. Sohva on sopivasti neuletuolin vieressä ja se näyttää/on näyttänyt jo jonkin aikaa tällaiselta:

Väriterapiaa kerrassaan. Kiitos muuten edellisen postauksen kommenteista ja hyvää viikon jatkoa kaikille :)

Sukattaa

ja jos olisin englantilainen, voisin todeta jotta it socks me, hehheh. Siis sukkaa on pukannut vaikka kuin, mutta postaaminen kehtuuttaa kun ovat ihan peruskauraa; raitaa raidan perään tahi yksväristä ja yksinkertaista. Ja kuvausideatkin ovat aika vähissä. No tässä kuiten muutama kuvatodiste siitä, että hengissä ollaan ja puikot heiluu.

Kuvien raitasukat menivät lämmittämään erään suloisen nuorenparin jalkoja. Lankoina Novitan pikkusisko ja Austermann Step 2,5 mm puikoilla neulottuna.

Joululahja vinkki: Yllätä puolisosi ja virkkaa hänelle villi paita, liivi tai tunika tähän malliin:

Tai mitenkä olis jotain tällaista ystävälle:

Tällainen kirja sattui käsiini kun tein poistoja. Arvaatkos miltä vuosikymmeneltä tuo on?