Villasukkakilttejä

Kävin joulukuun alussa katsomassa Reijo Honkosen tekstiin pohjautuvan monologinäytelmän Puputtaja. Yksi tarinoista kertoi siitä, kuinka epäoikeudenmukainen joulupukki voikaan olla. Jotkut lapset saavat aina toivomansa lahjat vaikkeivät olisi yhtään kilttejä ja toiset, jotka ovat oikeasti tai ainakin yrittävät olla kilttejä saavat vain villasukkia ja suklaarasioita. He ovat kuulemma niitä villasukkakilttejä. Kylläpä pisti hymyilyttämään sillä meillähän tätä lajia piisaa :)

Avokin tyttärelle neuloin Olga-sukat Regia Stripemania colorista. Koko jotain 39-40, langanmenekki kolmosella neulottuna reilu 100 g.

Lapsenlapsen toiselle mummille neuloin sukat Regia 4-fädig langasta. Malli on melkein kuin Siiri-sukissa paitsi että kavennus/lisäys kohdat ovat aina samoin päin. Langanmenekki kakspuolosilla neulottuna noin 70 g, koko 39.

Myös nuoren perheen sukat on neulottu Regiasta. Oikealla oleviin vävypojan sukkiin sain idean Stephanie van der Lindenin Anni-sukista. Mallista on neulottu vain ensimmäinen osa eikä sitäkään ihan ohjeen mukaan (oikeat vaakaraidat ovat kolme kerrosta korkeat, ohjeessa kaksi). Keskimmäiset eli esikoisen sukat ovat taas yksi versio Rye-mallista. Pikkuiselle pojalle neuloin raitasukat isän ja äidin sukkien väreissä. Niistä tuli sattumalta just oikean kokoiset mutta saas nähdä mahtuvatko enää lopputalvesta jalkaan.

Kuopuksenkin sukat on neulottu yksinkertaisista aineksista eli siis omasta päästä.

Poika toivoi paksuhkoja sukkia ja sai sellaiset. Malli on ihan perussukka maustettuna varren nurjilla, harmailla raidoilla. Kuva on otettu hetkeä ennen pojan poislähtöä, joten alla oleva sukkaryhmäkuva jäi yhtä villasukkakilttiä vajaaksi :)

Ja sainhan minä yhdet lapasetkin neulottua.

Hihii, pikkupeukalon satuttaminen oikeaan koloon voi olla vähän haastavaa :)

Ja lopuksi vielä potkupallo, jonka väkertäminen olikin aika mielenkiintoinen homma. Virkkaaminen ei tuottanut vaikeuksia, vallankin kun löysin hyvät ohjeet.

Eikä kai kokoaminenkaan olisi ollut kovin vaikeaa, jos olisi käyttänyt vain kahta väriä, mutta useamman värin hahmottaminen pisti jo miettimään. Onneksi löysin kokoamiskuvan, jonka avulla homma helpottui huomattavasti.

Mietitytti vähän, jotta kuinkahan täytevanu tursuaa nuista pienistä reiistä, joita jäi väkisten tuohon pintaan. No kaveri vinkkas, että pallon voi täyttää vaikka muovipusseilla ja teinkin sitten niin, että laitoin parikolme kaupan hedelmäpussia päälekkäin, työnsin ne valkoisen viisikulmion kokoisesta aukosta pallon sisään ja täytin sen vanulla ja keskelle pistin vielä herneillä täytetyn kindermunan sisuksen noin niinkuin ääniefektiksi.

Hyvää ja neulerikasta uutta vuotta meille kaikille!

Jouluntoivotus

On muka niin kiirus ettei meinaa keritä päivittämään blogiaan. Hmm, mistähän tuo johtus :) Neulomuksista juttua joskus joulun jälkeen ja nyt vaan tämmöstä tonttuilua:

Hyvää joulua itse kullekin säädylle!

Jouluaskareita

Minusta tässä joulun alusajassa on mukavinta nämä käsityöaskareet vallankin jos niiden tekemisessä ei tule kiire. No ainahan sitä voi nipistää aikaa siivoukselta ja leipomiselta jos niikseen tulee :)

Me järjestetään töissä piakkoin semmonen pieni joulutunnelmointi tapahtuma ja siihen piti keksiä jokin helpohko neule- tai virkkausjuttu. Sitä etsiessäni törmäsin tähän mainioon virkattuun tähteen, joka on yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis ja simppeli toteuttaa.

No ohjettahan piti tieten testata ja voi miten nopsakkaasti niitä alkoi syntyä. Meinas ihan mopo karata käsistä. Tein tähdistä hieman pienempiä kuin ohjeessa eli alun viidentoista pylvään sijasta tein kymmenen pylvästä ja kustakin sakarasta jätin tekemättä kaksoispylvään. Nuo nauhassa olevat tähdet on virkattu sillä kirjavalla puuvillalla, josta neuloin mm. vauvalle nutun. Joihinkin tähtiin jäi keskelle reikä ja siihenpä mahtui hyvin tuollainen pieni lasihelmi, joka sattui löytymään lokerikosta.

Kovetin tähdet sokeritärkillä, jossa oli kaksi osaa vettä ja yksi osa sokeria. Laitoin liemeen myös vähän vaniljasokeria ja sepä antoi tähdille mukavan tuoksun.

Pöydällä lojuu nyt jonnekin matkalla olevia tähtiä ja muutamia viisi- ja kuusikulmioita, josta ehkä tulee jotakin sitten kun niitä on tarpeeksi monta. Ja niitäpä tästä lähdenkin tekemään ellen sitten tartu sukkapuikkoihin.

Ihana valo

On tainnut jo tulla mainituksi, että korjailen äidiltä saamaani Perä-Pohjolan kansallispukua kansalaisopiston kurssilla. Koko vaatimaton prosessi meinasi tyssätä essun helmaan, siihen kun piti väkertää pakotettua reikäommelta. No eihän se reikäommel sinällään mikään mahdoton tehtävä ollut, mutta erottelepa siinä kolmen loimilangan nippuja kun ei näe mitään, arrg. Ei auttanut muu kuin ostaa suurennuslasivalaisin ja johan rupes homma luistamaan.

Tämä on siis aivan ihana valo. Näin pimeään vuodenaikaan ei kotona ollessa ole valoisaa aikaa kuin viikonloppuna ja esim. sukkien kärien silmukoimalla päättelyt ovat kasaantuu aina sunnuntaille. Vaan eipä enää kun on tämä ihana valonlähde ja tuo suurennus vielä kaupanpäälle. Tämä ei ole maksettu mainos vaikka ehkä siltä kuulostaa :)

Poikkeuksellisesti tein parit tilaussukat joista toiset tällaisella Roosa Nauhan kirjolangalla. Mulla on vähän ongelmallinen suhde näihin kirjolankoihin, en ole oikein vakuuttunut tykkäänkö niistä vai en ja siitä huolimatta nytkin olen ostanut kahtakin eri kirjolankaa. No näiden sukkien suhteen on ihan sama tykkäänkö langasta vai en kun eivät tule omaan käyttöön, mutta rupesinpahan miettimään olisiko sittekin pitänyt tehdä identtiset sukat?  Tästä langasta oli todella hankala hahmottaa mistä "mallikerta" alkaa tai no, ehkä tuo musta raita olisi ollut se kohta. Niiden väriraidallisten lankojen rimmaaminen on tietenkin helpompaa, mutta mielestäni sukissa saa olla epäsymmetriaa ja vähän peppipitkätossua.

Mitenkäs te muut, etsittekö langasta sen kohdan josta saatte samanlaisen raidoituset sukkaan?

Mitään suurta ei ole syntynyt tässä huushollissa paittis lämmöllä tehtyjä sukkia ja läheskään kaikkia ei ole vielä tehty joten homma jatkuu.

Kämmekkäät

Eilispäivä meni mukavasti kansallispukukurssilla. Sain ommeltua hameeseen vyötärökaitaleen ja aloitettua essun alareunaan tulevaa pakotettua reikäommelta. No ajattelin jatkaa reikäommelta nyt sunnuntai aamuna, mutta eihän siitä mitää tule. Essukangas on ohutta, tumman vihreää puuvillaa ja minä en yksinkertaisesti näe tarpeeksi hyvin jotta voisin jatkaa. Lanka pitäisi kiertää kolmen loimilangan ympäri ja kiertäishän sen jos vaan sais jotenkin hahmotettua ne kolme lankaa. Ei auta muu kuin ostaa semmonen suurennuslasivalaisin. Hitsi, että turhauttaa oikein kunnolla. Kun ei kerta reikäompelu onnistu niin postataanpa sitten näistä kämmekkäistä.

Joskus olen tuntenut tarvetta kämmekkäille ja kun näin tämän mielenkiintoisen mallin, niin teinpä sitten sellaiset. Vaan eihän se tekeminen taaskaan mennyt ihan ohjeen mukaan. Ensin olisi pitänyt neuloa kämmenen sisäpuoli ja sitten poimia sen reunalta silmukat, joilla neulotaan poikittain kämmenselkään tuleva kuvio ja lopuksi silmukoida reunat yhteen. Tuumin, jotta miksei kämmekkäitä voisi neuloa kokonaan poikittain.

Loin apulangalle silmukat ja neuloin yhden kerroksen, jonka jälkeen vaihdoin varsinaiseen lankaa. Koska käyttämäni lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, kuviosta tuli sen verran kapea ettei se piettänyt kämmenselkää ja koska en ollut tyytyväinen noin päin oleviin väreihin, päätin purkaa koko työn. Ja näkyyhän tuolla virhekin olevan.

Ohjeessa on 50 silmukkaa, mutta kun vähensin aaltokuvioita, silmukkkaluvuksi tuli 48. Aloitin apulangalla, neuloin pohjavärillä pari kerrosta sileää ja aloitin aaltokuvion.

Kuvion jälkeen neuloin kolme senttiä sileää, ja ennenkuin aloitin peukalokiilan tekemisen lyhennetyin kerroksin, tein peukalon takakappaleen, joka oli kuusi silmukkaa leveä ja puolitoista senttiä pitkä. Kun aloitin peukalokiilan, neuloin alhaalta ylös peukalon kohdalle, otin peukalon takakappaleen silmukkat mukaan ja jätin loput eli kymmenen silmukkaa odottamaan ja kun peukolokiila oli valmis, yhdistin peukalon takareunan etureunaan silmukoimalla. Tämän jälkeen poimin peukalon takaosan reunalta noin kymmenen silmukkaa ja sen jälkeen otin mukaan ne kymmenen silmukkaa jotka jäivät odottamaan peukalokiilan valmistumista. Neuloin joka kerroksen lopussa kaksi silmukkaa yhteen ja liitin siten peukalon takaosan kappaleeseen. Muotoiluun käytin lyhennettyjä kerroksia. Kämmenen sisäosan neuloin sileänä ja lopuksi yhdistin reunat silmukoimalla. No tulipa melkonen sepustus, ottaneeko tuosta edes selvää.

Ruskea lanka on Pirtinkehräämön kampalankaa ja punainen Regian 4-fädig sukkalankaa-Kakkospuolosilla neuloen langanmenekki oli noin 30 grammaa. Lämpöisiltä tuntuvat.

Ripaus omia mausteita

No nyt minä sitten neuloin sen haaveilemani Veera Välimäen Frilla -huivin, mutta eihän siitä ihan esikuvan kaltainen tullutkaan. Yleensäkin minulla on paha tapa tai onko se edes paha, olla aika suurpiirteinen ohjeiden luvun kanssa, ainakin silloin kun sillä ei ole niin suurta merkitystä.

Ohjeesta poiketen mulla oli eri puikkokoko, langan paksuus ja tiheys. Ei tainnut täsmätä silmukkamääräkään ennen lyhennetyjen kerrosten alkamista. Tämän sooloilun seurauksena saattaa tulla ylläreitä ja purkupuuhia kuten nytkin tapahtui. Jos olisin noudattanut ohjetta, ehkä tuosta poimureunasta olisi tullut parempi. Pöljä neuloin tuon reunan vielä paksummilla puikoilla, joten siitähän tuli löperö eikä alkuunkaan sellainen kuin kirjan kuvassa. Katselin lopputulosta päivän ja päätin purkaa punaisen reunan pois ja neuloa sen ainaoikein neuleena jatkaen lisäyksiä molemmissa reunoissa.

Se oli hyvä päätös ja lopputuloksesta tuli oikein mieleinen. Leveyttä on reilu 2 metriä ulkoreunasta mitattuna ja korkeus on korkeimmillaan noin 32 cm. Pirtin Kehräämön kampalankaa tex 90 x 3 meni noin 120 g ja punaista Regia 4-fädigiä noin 20 g. Puikkokoko
oli 3,5 mm.

Valkoinen huivi on aloitettu kuten kahden kerän huivi ja lopussa on tehty lyhennettyjä kerroksia kuten Frillassa. Lanka on uusi tuttavuus Zitron Trekking Pro Natura, jolla neuletuntumasta tuli oikein mielyttävä eikä varmasti kutita herkkääkään ihoa. Huivin koko on noin 155 cm x 32 cm ja langanmenekki 100 g puikoilla 2,5 tai 3 mm.

Äiti toi minulle pohjosen reissulta perinteisen lapinkorun eli riskun ja voi kun se sopikin somasti näihin huiveihin ja lienee se serkkutytölläkin, jolle valkoinen huivi on menossa oma riskunsa. Ja kylläpä met sitten olemma somia kun seuraavan kerran tavataan ja huivejan heiluttelemma:)

Vyöllä ja riskulla neulekuvista tulikin yllättäin #tuunaamunperinne kuvia :)
PS. Kuvien taustalla on olevinaan lapin maaruska eikä suinkaan haravoimaton nurmikko.

Mieluinen tilaustyö

Muutama viikko sitten tytär esitti vienon toivomuksen tietyn tyylisestä piposta ja tuubikaulurista pienelle pojalleen eli tälle minun ihanaiselle,  mussukkaiselle, söpölle lapsenlapselleni. Ihan varmasti ja mielellään toteutuu kaikki neuletoiveet mitä mummolle esitetään, siis jos vaan taidot riittää ja kädet pelaa. Ihanhan sitä hihkuen neuloo lapsenlapselleen :)

Pipo on simppeli korvaläppä -malli, johon katsoin suuntaa-antavat silmukkamäärät jostain vanhasta neulelehdestä. Mallineulekin on yksinkertainen; vuorotellen kaksi kerrosta sileää ja kaksi kerrosta kaksi oikein, yksi nurin. Neuloin ensin korvaläpät ja loin sitten niiden väliin tarvittavan määrän silmukoita. Ihme kyllä koko sattui kertaheitolla kohdalleen.

Pipon vuorin ompelin Heikki-enon vanhasta harmaasta t-paidasta. Kiinnitin sen käsin ompelemalla pipon reunaan, joka oli huoliteltu virkkaamalla kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Ostin varuilta trikoista ja neulottua kanttinauhaa, mutta tuumimme, jotta virkattu reuna toimii kuitenkin paremmin. Kiinnitysnauhat neuloin i-cordina (liekö sille suomennosta). Tupsuja oli aluksi meininki laittaa kaksi, mutta päädyttiin yhteen.

Tuubihuivin oikean ympärysmitan arpominen oli hiukan haasteellista. Ensimmäisessä viritelmässä oli jotain 250 silmukkaa ja siitä tuli aivan liian suuri, mutta kun silmukkaluvun vähensi kahteensataankymmeneen niin johan tuli sopiva. Huivin molemmissa reunoissa on viitisen senttiä pipon mallineuletta ja keskikohta on neulottu kaksi oikein, yksi nurin, jotta siitä tulisi resorinomaista neuletta. No, ehkä olisi sittenkin kannattanut tehdä koko tuubihuivi tuolla pipon mallineuleella. Pipo on neulottu kakspuolosen ja huivi kolmosen puikoilla. Lankaa eli Gjestalin Baby Ullia tähän settiin meni noin 100 grammaa.

Meillä käynnin jälkeen pikkumies lähti visiitille toisten isovanhempien luo. Heti kohta tuli ikävä, mutta onneksi nähdään taas kolmen viikon päästä.

Heleppo huivi

Me käytiin viime kesänä kattomassa Mari Boinea Keitele jazzissa. Oijoi, mikä keikka, oli silmän- ja korvanruokaa kyllikseen.

Siellä oli yleisönä myös pohjosen tyttöjä ja heillä kivasti tuunaamunperinne -tyyliset vaatteet.

(anteeksi huono kännykkäkuvanlaatu)

Oli niin paljon inspiraation aiheita, että hetihän ne rupes neulesuunnitelmiksi muuttumaan. Aluksi ajattelin sellaista mustaa isoa huivia, jonka pisin reuna olisi punaista poimutettua neulosta, siis vähän samaan tyyliin kuin tuossa kuvan hameessa. Tuumin toimisiko homma niin, että neuloisin ensin punaisen reunan ainaoikeinneuleena poikittain ja rynkyt tekisin lyhennetyin kerroksin. Sitten kun reuna olisi valmis, poimisin silmukat reunasta ja neuloisin itse huivin. No suunnitelmat eivät ehtineet toteutumaan, sillä hoksasin Veera Välimäen Huivileikki kirjasta Frilla mallin, jossa nuo suunnittelemani jutut oli jo toteutettu, hiukan toisin, mutta kumminkin. No sitten jossain vaiheessa bongasin myös yksinkertaisen huivimallin ja ajattelin jotta testaanpa ensin sen. Ja tällainen tuli:

Lankoina ovat Pirtin kehräämön ruskea ja punainen kampalanka 90 tex 3, vihreä raita on Regia 4-fädigä ja oranssi Malabrigoa. Pääväriksi ei tullutkaan musta vaan ruskea ja hyvä niin, sillä se rimmaa paremmin mun muihin neuleisiin. En laskenut montako silmukkaa oli lopussa, mutta arvelen että jotain 280. Reunan päättelin joustavasti eikä se kyllä kirraa yhtään. 3,5 puikoilla neuloen lankaa meni vajaat sata grammaa.

Olipa muuten vaikea saada tuo punainen näyttämään kuvissa oikealta, meinas mennä puhki ja menikin. Vaikka kuin yritin säätää niin kameraa kuin jälkikäteen värejä, niin ei oikein onnistunut.

Tylsänä tyyppinä teen sen toisenkin huivin eli Frillan tuosta ruskeasta langasta.

Katkeamaton viiva

Sain joululahjaksi Stephanie van der Lindenin Säpinää sukkiin -kirjan, jonka sivuilta löytyy monta neulomisen väärttiä mallia. Anni on yksi sellainen.

Neuloin aiemmin kesällä lahjasukat miehelle Anni-mallin mukaan, mutta vaikka käytin ohutta lankaa ja puikkoja, tuntui että 72 silmukalla sukansuusta tuli aika väljä. No ratkaisin ongelman niin, etten neulonut 24 kerroksen kuviota kuin kerran ja sen jälkeen kavensin muutamia silmukoita ja jatkoin pelkällä resorilla. Kuviota neuloessani huomasin, ettei se tule kovin selvästi esiin vaan vähän niinkuin vetäytyy. Harmi, että sukat jäivät kuvaamatta, mutta voihan olla että teen vielä samanlaiset jollekin joskus.

Sen verran tuo meanderi kuvio jäi kutkuttamaan, että päätin kokeilla mallia uudelleen. Pienensin 24 silmukan kuvion 16 silmukkkaan, jotta sain aloitussilmukkamäärän pienennettyä 64 silmukkaan. Ja jotta kuvio tulisi selkeämmin esille, neuloin mallissa olevat kahden kerroksen oiket raidat kolmena kerroksena. Mielestäni se selkeyttikin kuvion esiintuloa vaikkei sitä valokuvista heti huomaakkaan, sillä olipahan vähän haasteelliset kuvattavat :)

Aluksi meinasin, että neulon vain kahdesti tuon kuvio-osan sukan varteen, mutta kantapään tehtyäni tulinkin toisiin ajatuksiin ja niinpä sitten neuloin kuviota myös jalkaosaan. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut neuloa kuvio peilikuvana, tai ehkä sittenkin olisi kannattanut koko ajan neuloa kuviota, sillä nyt kokonaisuus ei näytä kovin selkeältä. Pitänee siis neuloa vielä yhdet, joissa koko sukka on kuvioitu.

Ja kuten edellisetkin sukat myös nämä on neulottu kakspuolosilla Pirkanmaan Roosa Nauha langasta, jota kului se maagiset 55 grammaa.

Pieniä kesälomaneuleita

Kun tuo sukkien neulominen on jotensakin arkipäiväistä (varsinkin kun neuloo niin heleppoja malleja), niin pitää edes kuviin yrittää saada sitä jotain. Onneksi avokkia ei tarvitse hirveästi houkutella kuvauskeikoille, sillä siellähän tuo juoksee vapaa-aikanaan kamerakaulassa pitkin mettiä muutenkin. No tässä reilu viikko sitten sain valmiiksi kanervanväriset sukat ja kysäisin josko hän tietäisi jonkun paikan jossa kasvaa kanervaa. Kyllä tiesi ja eikun auton kyytiin. Huristeltiin kymmenisen kilometriä kuuluisan paikallisen nähtävyyden Orinoron lähitienoille ja voi miten ihana loppukesän iltavalo valaisi kaunista kanervaista metsämaisemaa.

Sukat on neulottu samalla mallilla kuin edellisen postauksen punaiset sukat paitsi että näihin tein hollantilaisen kantapään koska ajattelin, että siinä tuo kantalapun reunojen ainaoikeinneule näyttää kivemmalta kuin ranskalaisessa kantapäässä. Niin näyttääkin.

Kakspuolosilla neuloen Pirkanmaan Roosa Nauha sukkalankaa meni 55 g kokoon 38. Koska kirjolanka ei olisi riittänyt koko sukkiin, neuloin varren alut, kantapäät ja sukan kärjet yksivärisellä langalla. On niin samansävyinen lanka ettei sitä oikein huomaakkaan.

Kotimatka vei läpi maalaismaiseman, jossa kurjet ruokailivat viljapellossa. Minä en saanut niitä osumaan kameraani eikä tainnut saada avokkikaan. Mutta olipa kyllä kaunista.

Nyt on sitten loma lopussa ja huomenna töihin. Ihan tuntuu mukavalta palata sorvin ääreen, sillä onpa tullut virkistyttyä ja levättyä oikein kunnolla. Tervetuloa syksy!