sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Se on sitten kevät

Ulkona sataa ja välillä paistaa, mutta kylymä siellä on. Siitä huolimatta ajatus karkaa välillä kesään ja lämpöisiin etelätuuliin. Tulisivatpa pian tai kunhan edes aikanaan.


Jokunen aika sitten täällä ilmeni tarve jonkinsortin vyölle. Oli maka niin kiirus etten viitsinyt ruveta pirta- tahi lautanauhaa kutomaan, siispä neuloin i-cordia vanhalla puuvillakirjolangalla. Tätä lankaa voi kutsua oikeutetusti pätkävärjätyksi. Hyvä jos kaksi silmukkaa tuli samalla värillä, siis vähän haasteellinen, mutta näin kapeassa neuleessa toimi just hyvin.


No hups, värinmääritys ei mennyt ihan nappiin, mutta on tuossa mekossa luonnostaankin aika kirkkaat värit. Vyö on kivannäköinen myös mustan mekon kanssa.


On se vaan vekkulia, miten ikä tuo muutoksia ihmisvartaloon. Tässä on mm. kuppikoko suurentunu monta numeroa muutamien viime vuosien aikana. Tympii kun varsinkin paitapuserot menee niin äkkiä pieneksi ja ei oikein tiedä minkä kokoista ostaisi että olisi sopiva. No, tässä jokunen vuosi sitten ostin senkokoisen paitsikan ettei varmasti kiristäny rinnoista. Hyvä niin, mutta kaulanympätys oli aivan liian väljä. Muokkasin kaula-aukkoa ottamalla pois kaulukset niin että jäljelle jäi vain pystykaulus. Jonkun aikaa mentiin näin vaikkei se hyvä ollut niinkään. No tässä muutama viikko sitten purin sen pystykauluksenkin ja lyhensin hihat. Tänään vasta sain huoliteltua puseron. Kauluksessa ei ole mitään alavaroja, huolittelin reunan saumurilla ja tein pienet käänteet nurjalle ja ompelin ne, samoin hihansuissa. Käsityönopettaja ei ehkä kiittelisi, mutta en jaksannut satsata tähän sen enempää, sillä varmasti se tämäkin kohta kiristää rintojen kohdalta.


Sain äidiltä palan intianpuuvillaa, jota oli tarkoitus käyttää yhden onnettoman puseron uudelleenmuokkaukseen, mutta sepä halusikin tulla puseroksi. Tuommoset ohuet, ilmavat puserot on mukavia kesäisin ja varsinkin meloskellessa. Mallina oli Haaremipaita Joka tyypin kaavakirjasta (2011). Luulin olevani kokoa M, mutta olisi pitänyt tehdä numeroa suurempi. Kyllä tämä päälle mahtuu, mutta pieni väljyys ei olisi ollut pahitteeksi kesäpaidassa.


Koska mulla ei ollut sopivan väristä nauhaa, punoin puuvillalangasta nyörit, jotka ompelin tuon etuhalkion yläreunoihin. Vaan sittenpä sattui niin, että se toinen punos lähti purkaantumaan ja kun en viitsinyt ratkoa ompeleita, leikkasin nyörit pois. Käyn ens viikolla Napissa ja nauhassa katsomassa, josko löytäisin kivan hakasen tai sitten ostan sitä oikeanlaista nauhaa.


Tuo pusero on nyt vähän turhan sileä kun pakkosti piti silittää että sai helpommin leikattua kaavat, mutta eiköhän se käytössä rypisty ja pesussa nyt viimeistään. Että tämmöstä täällä.

2 kommenttia:

  1. Oletpa äitisi näköinen, ainakin tuossa toiseksi alimmassa kuvassa erehdyin ensin. Samanlainen tuunari olet kuin hän, ainakin ennenmuinoin.

    VastaaPoista