Katkeamaton viiva

Sain joululahjaksi Stephanie van der Lindenin Säpinää sukkiin -kirjan, jonka sivuilta löytyy monta neulomisen väärttiä mallia. Anni on yksi sellainen.

Neuloin aiemmin kesällä lahjasukat miehelle Anni-mallin mukaan, mutta vaikka käytin ohutta lankaa ja puikkoja, tuntui että 72 silmukalla sukansuusta tuli aika väljä. No ratkaisin ongelman niin, etten neulonut 24 kerroksen kuviota kuin kerran ja sen jälkeen kavensin muutamia silmukoita ja jatkoin pelkällä resorilla. Kuviota neuloessani huomasin, ettei se tule kovin selvästi esiin vaan vähän niinkuin vetäytyy. Harmi, että sukat jäivät kuvaamatta, mutta voihan olla että teen vielä samanlaiset jollekin joskus.

Sen verran tuo meanderi kuvio jäi kutkuttamaan, että päätin kokeilla mallia uudelleen. Pienensin 24 silmukan kuvion 16 silmukkkaan, jotta sain aloitussilmukkamäärän pienennettyä 64 silmukkaan. Ja jotta kuvio tulisi selkeämmin esille, neuloin mallissa olevat kahden kerroksen oiket raidat kolmena kerroksena. Mielestäni se selkeyttikin kuvion esiintuloa vaikkei sitä valokuvista heti huomaakkaan, sillä olipahan vähän haasteelliset kuvattavat :)

Aluksi meinasin, että neulon vain kahdesti tuon kuvio-osan sukan varteen, mutta kantapään tehtyäni tulinkin toisiin ajatuksiin ja niinpä sitten neuloin kuviota myös jalkaosaan. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut neuloa kuvio peilikuvana, tai ehkä sittenkin olisi kannattanut koko ajan neuloa kuviota, sillä nyt kokonaisuus ei näytä kovin selkeältä. Pitänee siis neuloa vielä yhdet, joissa koko sukka on kuvioitu.

Ja kuten edellisetkin sukat myös nämä on neulottu kakspuolosilla Pirkanmaan Roosa Nauha langasta, jota kului se maagiset 55 grammaa.

Pieniä kesälomaneuleita

Kun tuo sukkien neulominen on jotensakin arkipäiväistä (varsinkin kun neuloo niin heleppoja malleja), niin pitää edes kuviin yrittää saada sitä jotain. Onneksi avokkia ei tarvitse hirveästi houkutella kuvauskeikoille, sillä siellähän tuo juoksee vapaa-aikanaan kamerakaulassa pitkin mettiä muutenkin. No tässä reilu viikko sitten sain valmiiksi kanervanväriset sukat ja kysäisin josko hän tietäisi jonkun paikan jossa kasvaa kanervaa. Kyllä tiesi ja eikun auton kyytiin. Huristeltiin kymmenisen kilometriä kuuluisan paikallisen nähtävyyden Orinoron lähitienoille ja voi miten ihana loppukesän iltavalo valaisi kaunista kanervaista metsämaisemaa.

Sukat on neulottu samalla mallilla kuin edellisen postauksen punaiset sukat paitsi että näihin tein hollantilaisen kantapään koska ajattelin, että siinä tuo kantalapun reunojen ainaoikeinneule näyttää kivemmalta kuin ranskalaisessa kantapäässä. Niin näyttääkin.

Kakspuolosilla neuloen Pirkanmaan Roosa Nauha sukkalankaa meni 55 g kokoon 38. Koska kirjolanka ei olisi riittänyt koko sukkiin, neuloin varren alut, kantapäät ja sukan kärjet yksivärisellä langalla. On niin samansävyinen lanka ettei sitä oikein huomaakkaan.

Kotimatka vei läpi maalaismaiseman, jossa kurjet ruokailivat viljapellossa. Minä en saanut niitä osumaan kameraani eikä tainnut saada avokkikaan. Mutta olipa kyllä kaunista.

Nyt on sitten loma lopussa ja huomenna töihin. Ihan tuntuu mukavalta palata sorvin ääreen, sillä onpa tullut virkistyttyä ja levättyä oikein kunnolla. Tervetuloa syksy!

Ei sukkaa suurempaa

Vähäiset ovat olleet tämän kesän neulomukset. Nyt on ollut sellainen välitila ettei mikään suurempi neule ole puhutellut, vaan kun ei neulomatta osaa olla, niin sukat ovat just hyviä väliaikapuuhasteluja; parit vauvasukat ja yhdet miestensukat (jotka jäivät kuvaamatta ennen maailmalle lähtöä) sekä kahdet naistensukat. Mitään suunnitelmiakaan ei ole ollut muhimassa, ei ennen kuin kävimme Äänekoskella kuuntelemassa Mari Boinea. Inspiroiduin niin tästä mahtavasta artistista, että perästä kuullaan :)

Pitänee tunnustaa, että olen minä vähän muutakin neulonut kuin sukkia, mutten mitään uutta, vanhoja vaan viiraillut. Pidensin harmaan Valpurin helmaa ja tämän Gaufresin hihoja. Eipä uskoisi, että tällainen paksu neuletakki toimii parhaiten juuri kesäneuleena, vallankin tämmöisenä kesänä. No, onneksi aurinko on näyttäytynyt kiitettävän usein viime aikoina ja sehän sopii meikälle eli lomalaiselle. Lomareissulta on tämäkin kuva otettu ja ei liene vaikea arvata mistä :)

Ja sitten ne sukat. Ei mitään uutta ja ihmeellistä näissäkään, mutta pitipähän ikuistaa ihan kuvaamisen ilosta. Mallina se Iso Gnun pitsisukan pohjalta viirattu oma ohje, johon tein mm. sellaiset muutokset, että jätin neulomatta nurjat silmukat ennen reikäkerrosta ja aloitin kavennukset reikä- eli lisäyskerroksella. Taidanpa tehdä tästäkin ohjeen, vaikkei nämä nyt niin erilaiset ole kuin ne aiemmat pitsisukat. Ehkä eron huomaisi parhaiten jos kuvaisi molemmat versiot rinnakkain.

Sukat on neulottu kakspuolosilla Opal langasta. Kokoon 37-38 kului lankaa 50 grammaa.

Saimaan punertavahiekkaisella rannalla kuvattiin Regia 4-fädig langasta kakspuolosilla neulotut sukat. Mallia olen vähän muunnellut alkuperäisestä ohjeesta ja hieman myös edellisestä omasta versiosta.

Langanmenekki kokoon 38-39 oli 55 grammaa.

Jaahas, ulkona paistaa aurinko, joten jokohan lähtisi takakuistille neulomaan. Laiskanlaisesti on neulotuttanut, vaikka puikoille on viritetty jo jokin aika sitten yksi versio noista ruissukista, vaan mikäpä kiire tässä lomalaisella :)

Kansallispukujen tuuletusta

Viime viikon keskiviikkona 5.8. juhlistettiin 130-vuotiasta kansallispukua eri puolilla Suomea. Mekin (SoisaloMartat) täällä Leppävirralla järjestettiin kaikille avoin piknik-tapahtuma ja voi miten oli kivaa ja aivan uskomattoman upea sää. Nyt tulee sitten melkein tuhat ja yksi valokuvaa, puhukoot ne puolestaan :

Toivottavsti tästä tulee perinne, sillä kyllä näin upeita pukuja passaa tuuletella ainakin kerran kesässä. Tuossa jo katselin kansalaisopiston esitettä ja mietin, josko menisin kansallispukukurssille, minulla kun on Peräpohjolan puku, joka kaipaisi vähän entrausta. Mutta sitä ennen nautitaan loppukesästä ja lomasta, joten nostetaanpa malja sille :)

PS. Lisää kuvia löytyy paikallislehden verkkoversiosta.