tiistai 13. maaliskuuta 2018

Yhteinen puutarha

Taito lehti kutsui kirjonnasta kiinnostuneet osallistumaan vuoden kestävään yhteiskirjontaan, jossa täytämme pikkuhiljaa Tiia Erosen suunnittelemaa puutarhaa erilaisilla pistoilla. Vastasin kutsuun ja nyt olen aivan täpinöissäni ja ihmettelen kuinka maltan odotella vihjeitä.

Olen kirjonut hyvin vähän enkä tainnut omistaa kuin yhden dokan, mutta pieni kirjontalankavarsto alkoi kasvaa kuin itsestään reilu vuosi sitten, kun aloitin tykkimyssyn kirjonnan. Ostin sitä varten puuvillalankoja, mutta vaihdoinkin ne sitten silkkilankoihin kun kirjottava pohjakin oli silkkiä.


Kuva puolivalmiista Perä-Pohjolan tykkimyssyn silkkistä. Itse myssy on jo valmis, mutta kirjotun tyllipitsin nyplätty reunapitsi on vielä kesken. Nypläämisen opettelu ei ollutkaan kovin helppoa, mutta alan ehkä päästä jyvälle. Kirjominen sen sijaan onnistui aika mallikkaasti vaikkei kokemusta paljon ollutkaan.

Lankavarasto kasvoi myöhemmin, kun eräs käsitöitä harrastanut asiakas halusi välttämättä lahjoittaa pussillisen kirjontalankoja, joita ei enää tarvinnut. Kurkistelin silloin tällöin pussiin ja epäilin tulisikohan niitä käytettyä, mutta nyt en enää epäile. Ainakin osa pääsee puutarhaa värittämään ja eihän sitä koskaan tiedä minkälainen kirjontahurahdus tästä vielä seuraa.

Ostin paikallisesta kangaskaupasta puolipellavaista kangasta tyynynpäällistä varten  mutta jälkeen päin löysynkin kangasvarastostani vielä sopivamman eli paksumman pellavakankaan kirjontapohjaksi.


Kuvion siirtämiseksi kankaalle kokeilin monta konstia ja parhaimmaksi osoittautui tuommosella jäljennystussilla piirtäminen. Teippasin kaavan ikkunaan ja kankaan sen päälle ja sitten vaan auringonvaloa hyödyntäen jäljentämään kuvioita.


Sain melkein kokonaisen dokan upotettua tuohon ketjupistoilla tehtyyn aurinkoon ja aika täyteläiseltähän se näyttääkin.


Teinpä sitten niin, että jäljensin pienen puutarhan tuolle ohuemmalle eli puolipellavaiselle kankaalle. Kirjoin pienen auringon kahdella säikeellä kun tuo isompi on tehty kolmella.


Nyt minulle on siis tuloillaan kaksi puutarhaa ja hyvä niin. Näistähän vois tehdä vaikka eriväriset.


Kun nyt malttaisi vaan odottaa seuraavaa pistovinkkiä :)

torstai 8. maaliskuuta 2018

Muttikka puolukka sano lapsenlapsi

Tammikuussa vietettiin Taitojärjestöjen valtakunnallista käsityölauantaita mm. Varkaudessa. Olin  mukana tapahtumassa ja sain neulottavakseni vaalean version Mustikka-Puolukka lapasista. Tammikuussa neuloin mustapohjaisen versio samaisesta lapasesta ja ajattelin jo silloin, että tekisin yhden muutoksen jos vielä samaista mallia neuloisin. Nyt siis tuli tilaisuus.


Vaaleissa lapasissa aloitin kierreraitojen jälkeen alkavan kuvio-osuuden kaksi kerrosta alempaa kuin mustissa lapasissa. Tämä siksi, että puolukkakuviosta ehti tulla kokonainen ennen peukaloaukon silmukoiden ottamista apulangalle ja varsinkin siksi, että seuraavalla kerroksella aukon taakse tulevat silmukat sai luotua yhdellä värillä. Ja onhan tuo kokonainen puolukka kivemman näköinen kuin puolikas :) Kärkeen tuli siis kaksi ylimääräistä kuviotonta kerrosta, mutta ihan on tasapainoisen näköinen lopputulos näinkin. Jos näistä ahdesta väristä pitäisi valita niin melkeinpä kallistuisin vaalean puoleen.


Malli Mustikka-puolukka by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki n. 100 g (jäin n. 50 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Raikkaat ja lämpimät :)

Lankaa jäi tälläkin kertaa yli joten neuloin pikkulapaset pikkumarjoilla kohta kolmivuotiaalle lapsenlapselleni. Niistäpä tuli just sopivat, vallan somat ja kaiken lisäksi saajalleen mieleiset. Ei kuulunut kuin muttikka, puolukka, muttikka, puolukka kun lapasia soviteltiin ja otettiin käyttöön.




Tämä savolainen lapasperhe lämmittää nyt tyttären, vävypojan ja lapsenlapsen käsiä etelä-Suomessa.