Mäkiasutusta

Ilmeisesti heinätyöt on saatu päätökseen päätellen vasemmalla näkyvästä seiväskeosta. Siksiköhän kauniilla emännällä on niin tyyni olemus.

Täällä päin suomea on mäkiasustusta kuten tästäkin kuvasta näkyy. Lieneekö maisema Nikkilän-, Keinälän-, Tuppurin-, Mustin-, Petro- vai Niinimäeltä, en osaa sanoa. Kuva on 20- tai 30-luvulta.

Aiotko tosissaan käyttää tuota

kysyin Linssi ihmeissään. Hänen mielestään tämä on ihan selvä navettatakki. Höh.

Ostin mekon parilla eurolla kirpparilta, vaikka se olikin aivan liian iso minulle. Ihastuin tuohon kankaaseen, joka niin nostalgisesti tuo mieleen 60-luvun, lieneekö peräti Marimekkoa. No hitsi kun ei tullut kuvattua mekkoa ennen tuunausta. Mekon niskassa on kokonumero 44 mutta sivusaumoista päätellen joku oli jo aiemmin pienentänyt sitä ja minä kavensin vielä muutaman sentin lisää. Kaulukselle, rintalaskoksille ja nappilistalle en tehnyt mitään. Napitkin vaikuttavat alkuperäisiltä.

Kaulus on aika nafti mutta voihan sitä suurentaa tälläviisiin kääntämällä reunat sisään:

Alkuperäinen pituus oli polven yläpuolelle mutta minä pidän tästä pituudesta.


Kangas on todella hyvälaatuista puuvillaa, hiukan haalistunut mutta ah niin ihana. Tykkään.

Tulipahan neulottua

Aikomukseni oli neuloa raidallinen tyköistuva kesäpaita Lana Hamesin Stripes go roundin malliin. Laatikon pohjalta löytyi puuvillalankojen jämiä, mutta jotta olisin saanut koko paidasta raidallisen, olisi valkoista lankaa pitänyt lähteä ostamaan ihan kaupungista asti. En tiedä olisiko sitä enää edes ollut mynnissä ja muutenkin kehtuutti niin kovin, että neuloinpahan sitten olemassa olevilla langoilla. Ja eihän se lopputulos tietenkään ollut sellainen kuin kuvittelin.

Malli Stripes Go Round by Lana Hames (Rav. linkki)
Koko 36, mutta vaikuttaa kyllä isommalta
Lanka Veera, 100% puuvilla, Novita Bambu
Menekki n. 270 g
Puikot 3 mm pyöröpuikot

Tämä oli oikein hyvä telkkarineule, aikas tylsä neulottava, mutta joskus on ihan terapeuttista neuloa jotain näin aivotonta. Pusero olis sopusuhtaisempi jos noita raitoja olisi vähemmän tuossa kaarrokkeessa. No, senhän vois korjata helposti, paitsi että vihreä lanka meni kyllä tosi vähiin, niin että eipäs voikkaan. Hihansuihin ja helmaan neuloin yhden ainaoikein kerroksen. Helma meinaa hieman rullaantua vaan eipä haittaa. Hahaa, tällä kertaa ei ainakaan tullut liian naftia neuletta. Pyöräytin valmiin neuleen pesukoneessa, jotta se ois kutistunut hieman, mutta eipä se sitä tehnyt. No, sekään ei haittaa.


Pusero ei ole oikein minun tyylinen, värikään ei ehkä oikein nappaa. Mutta oli niin kova tarvis saada puuvillapusero ja kun ei muuta lankaa ollut, tartuin Veeruskasta ylijääneisiin keriin ja sainpahan ainakin pienennettyä lankavarastoa ja se on positiivinen asia. Sitä paitsi tuo vaikuttaa ihan kelpo langalta. Pusero on oikein miellyttävän tuntuinen päällä, mutta tuleeko tätä käytettyä onkin eri asia. Ehkä tämä vaan oli tällainen terapianeule. Arkineule. Kuuluu sarjaan Tulipahan neulottua.

Ja tähän lopuksi jotain kaunista (en tarkoita noita yllä olevia kuvia) ajankohtaista ja hieman lässyä.

Niitä kaivattuja

heinäseipäitä tekivät minunkin sukulaiset 50-luvun taitteessa.



Edit: Ylimäiseen kuvaan on sattuneista syistä jälkikäteen lisätty yksi heinätupsale :)

Kävi sitten niin

etten käyttänyt kumpaakaan noista edellä kuvatuista reunuksista, kiitos silti avusta :) Löysin nimittäin kaapista puolallisen puolivalkaistua pellavalankaa eli just prikulleen samaa mistä tuo puserokangas on kudottu. Avot, siitä sainkin virkattua oivan reunuksen.

Ja ihme kyllä oman kylän kaupasta löytyi oikean väristä satiininauhaakin.

Sovitin Aino-paitaa Raijan aitassa käydessämme ja ihastuin kovin, niin malliin kuin kankaaseenkin. Kaavat löysin tähän kansanomaiseen puseroon kirjasta Helppoja kaavoja aikuisille, Leila Albala, 1985. Pöhkö lisäsin vähän leveyttä etu- ja takaosiin. Ei olis tarvinnut,

sillä nyt pusero on hiukan väljä

mutta aivan ihanan tuntuinen päällä, semmoinen lutunen. No onneksi on näinpäin, sillä kyllähän suuresta saa aina pienemmän.

Puserosta tulee mieleen vanhat suomalaiset elokuvat heinälatoineen, rantakoivuineen ja ukkosineen (ja ah, Taunoineen). Ja vaikka me asutaan ihan maaseudun lähellä, ei täältä meinaa löytää heinäpeltoa seipäineen. Sellainen ois ollu niin oiva kuvauspaikka. Tosin taisipa muutama heinäseiväs vilahtaa Paukarlahdessa viitostien varrella, mutta kun ei viitsitty sinne asti lähteä, tyydyttiin lähi koivikkoon ja muutamaan rantakoivuun.

No siinäpä sitä maalaisromantiikkaa sitten :)

Nytkin piti ommella koevedos ennen varsinaista puseroa. Vanha ohueksi kulunut pussilakana kehiin ja eikun leikkaamaan. Ja kävikin niin, että tuli ihan tuplana kaikki osaset. No eipä hätää, nyt on sitten kaksin kappalein vaikkapa pyjaman yläosia.

Olen jo aiemmin ommellut yöhousuja vanhoista valkoisista lakanoista eli tuossapa niille parit.

Aurinkoista, heinän tuoksuista viikonloppua kaikille :)

Kumpi vai kampi

Tuossa taannoin tuli Raijan-aitasta ostettua puseron verran ihanaista pellavaa. No nyt tämä ois ommellu sen, mutta ei osaa päättää kumman reunuksen laittais kaulukseen.

Kumman sinä laittaisit?

Pujotan kiristysnauhan tuohon kaitaleeseen, joten eihän se sieltä paljoa näykkään. Sellainen oli tarkoitus tehdä tuosta pellavasta, vaan eipäs se kangas riittänyt siihen. Niin että seuraava pähkäiltävä on itse nauha.

Salon Mikkola

oli isän äidinpuoleisen suvun tila keskellä Suomen suurinta saarta ja tämänkin kertaiset Wiikon Wanhat liittyvät siihen.

Kuvassa etumaisena isoisovanhempani ja takana heidän kolme tytärtään ja poika ystävineen. Kylläpä on koirakin malttanut poseerata ihan liikkumatta.

Kyseisestä kuvasta on tehty kehystetty suurennus jo varmaan 50-luvulla ja se on nyt tuossa olkkarin seinällä.

Mummoni, joka on alemmassa kuvassa äärimmäisenä oikealla, odottaa isääni eli vuosi on 1925. Ukki ei ole kuvassa, sillä hän on joko armeijassa tai opiskelemassa.

Suurin osa täällä nähdyistä vanhoista kuvista liittyy tähän taloon, sen asukkaisiin ja heidän elämäänsä eli minunkin sukujuuriini.

Me oltiin kovia reissaamaan silloin kun olin lapsi. Ajan tavan mukaan velipoika keräsi viirejä eri kohteista ja jos ei sellaista löytynyt, hän suunnitteli sen itse :)

Leimasta ei saa oikein selvää, mutta taitaa olla 60-luvun loppulta.

Lootuskukka tunika

Jo talvella haaveilin Lootuskukka topista, jonka ohje löytyy The best of interweave knits kirjasta. Langat ostin keväisellä Hesan reissulla ja itse neulomiseen ryhdyin reilu viikko sitten. Yllättävän nopeastihan se valmistuikin ja mikä ettei kun on paksu lanka ja nelosen puikot.

Malli Lotus blossom tank by Sharon Shoji (Ravelry linkki)
Lanka Red Heart Eco-Cotton (75% puuvilla, 25% akryyli)
Menekki 400 g
Koko no oisko s-m
Puikot 4 mm pyöröt
Muuta 3,5 mm virkkuukoukku

Muokkasin hieman ohjetta. Aloitin 190 silmukalla ja neuloin pitsikuviota reilusti eli topista tulikin tunika. Vähensin kahdella kerrosella pitsireunan lopussa yhteensä 36 silmukkaa eli yläosan tein 152 silmukalla. Mallissa on kaunis etuosa mutta muutin sitäkin, koska en halunnut paksuja saumoja tuohon kainalon kohdille. Pään- ja kädentien reunat huolittelin virkkaamalla.

Jos ois neulonut pari mallikertaa lisää niin oispa tullut ihan hamonen. Voishan tuota nytkin sellaisena käyttää, mutta ei näillä säärillä. Oikeastaan legginsien kanssa toimii kivasti. Tykkään.

Nyt tekis ihan hirveästi mieli aloittaa jokin toinen kesäneule, ehkä se hamonen...