No joo, osa 2

Ennen neuleasiaa pitää todeta että kylläpäs oli mainiot ilman pääsiäisenä, niin mainiot että ulkona on tullut pelattua, kahviteltua, ruokailtua, muuten vaan touhuttua ja tietenkin neulottua.


Huonosti istuvan puuvillapuseron tuunaus on edennyt vaiheeseen. Suunnitelma oli seuraavanlainen; a) otan hihat pois huonosti istuvasta puserosta, b) neulon kädentiekaitaleet ja kiinnitän ne hihattomaan puseroon eli saan liivin, c) neulon hihoille uuden takin ja d) värjään neuleet ruskeaksi.

Kaikki tuo on nyt tehty. Neuloin hihoille takin, laitoin lankaa vyyhdelle ja pistin sen neuleiden kanssa koneeseen värjäytymään. Se onnistuikin mainiosti Nitor koneväreillä, jälki on todella tasaista ja tykkään väristä. Leikkasin hihat puserosta huoliteltuani sitä ennen reunat muutamalla kolmipistosiksakkierroksella. Neuloin kädentiekaitaleet ja kiinnitin ne hihattomaan puseroon koneompeleella


ja liivihän siitä tuli


mutta vähän nörttisellainen :)


No ehkä alla olevaa puseroa vaihtamalla saa muka vähän lievemmän nörttivaikutelman. Saas nähdä tuleeko käytettyä.

Mutta voivoi, ne hihat ei istu, ei sitten millään. Ja hihoille neulotusta takista tuli ylläri ylläri aika nafti ja lyhyenläntä. Harsin hihat takkiin nähdäkseni miltä näyttää


vain todetakseni että ei hyvältä. Mutta minähän en näin vähällä luovuta. Aloitin päivällä neulomaan uusia hihoja ja teen noista vanhoista vaikka ne kuuluisat tuluskukkarot, jos en muuta keksi.

Villatakki kaverille

No niin, nyt sitten enemmän ja kuvien kera juttua paksusta villatakista. Työkaverini löysi Suuri Käsityö lehdestä 8/2010 mieleisensä villatakkimallin ja pyysi josko neuloisin sellaisen hänelle. No mikä ettei ja eikun tuumasta toimeen.


Minulla ei ole tapana seurata ohjeita orjallisesti ja niinpä nytkin säveltelin eli tein mm. kaarrokkeeseen lyhennettyjä kerroksia palmikkorinkuloiden risteyskohtiin. Ajattelin siten saavani kaarrokkeeseen hieman kaarevuutta, niinkuin saikin. Sitten iski uskonpuute, ohjeessa nääs sanottiin, että kaarrokkeessa pitää olla yhdeksän ehjää kuviota, jopa pienimmässä eli s-koossa, mutta sillä ilveellä kaarrokkeen pituus oli aivan valtava. Muutaman päivä pähkäilin, jotta uskonko ohjeeseen vai itseeni. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja purin kaarroketta sen verran, että ehjiä kuvioita jäi vain kahdeksan. Osoittautui myöhemmin hyväksi päätökseksi.


No siitä seurasi, ettei kaarrokkeen reunasta poimittujen silmukoiden määrä täsmännyt ihan ohjeen kanssa, mutta aika lähelle s-koon lukemia päästiin, vaikka meininki oli kyllä tehdä ämmän kokoinen takki. Minusta on ihan tyhmää tehdä neuleeseen turhia saumoja, varsinkin paksuun sellaiseen ja niitä välttääkseni neuloin takin alaosan yhtenä kappaleena ilman saumoja. Poimin siis kaarrokkeen alareunasta etukappaleiden, hihojen ja takakappaleen silmukat yhtäaikaa. Neuloin myös hihat pyörönä, joten takkiin ei tullut yhtään saumaa.

Omistajan toiveiden mukaan neuloin hihoihin ja helmaan enemmän pituutta kuin ohjeessa. No hihoista taisi tulla liiankin pitkät mutta lyheneehän ne kääntämälläkin kun en kerta saanut purkulupaa :). Myös nappien määrä on runsaampi kuin ohjeessa ja laskoksiin jätin yhden lisäyskerran tekemättä.


Malli Aconite by Marie Wallin (rav. link.), löytyy myös Suuri Käsityö lehdestä 8/2010
Lanka Rowan Renew ( 93% uusiovillaa, 7% polyamidia), menekki 1 kg
Puikot 6, 5 ja 4,5 mm pyöröpuikot
Muuta 8 nappia

Takista ei tullut yhtään liian kittana, pikemminkin aika väljä vaikka silmukoita oli vähemmän kuin s-koossa ja vaikka takin sisällä oleva henkilö on kokoa m. Itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen ja niin väitti saajakin tosin takin väri tuotti hänelle hieman harmia. Mielummin hän olisi ottanut sen värin, joka oli lehden mallissa mutta sitäpä ei Kuopion kaupoista löytynytkään. Ei minusta tuokaan väri ole huono. Tätä neuloessa kyllä totesin, että taidan olla enemmän ohutlankaneuloja, oli meinaan aika fyysistä välillä. Seuraavaksi teenkin jotain oikein pientä ja ohutta, jahka saan tuo yhden ikuisuusprojektin jonkinlaiseen päätökseen.

Ja lopuksi vielä kuva lohtulampaasta, jonka posti toi eilen. Siitä kaunis kiitos Eevalle :)

Me olimme kapakassa

tai oikeastaan ravintola Sampossa Kuopiossa. Menimme sinne kavereiden kanssa syömään muikkuja ja voi sentään kun pöydällä sattuikin olemaan soma pöytäliina.


Heti tuli Outi ja hänen kesäverhonsa mieleen ja ajattelin, että nytpä otan kuvan ja lähetän hänelle tällaisen kuvaterveisen, josta myös muut pääsevät osallisiksi.


Siis aivan mainio, positiivinen idea joka sai myös mielikuvituksen liikkeelle ja siinähän sitä muikkuja odotellessa suunniteltiin jo vaikka vallan minkälaisia kirjontoja. Jos olette Kuopiossa ja pidätte muikuista niin käykää ihmeessä Sampossa.

Ja neulerintamallakin on tapahtunut edistystä. Paksu villatakki on valmis, on ollut jo muutaman päivän enkä malta olla vilauttamatta sitä,


mutta teen virallisen postauksen jahka saan kuvattua takin omistajansa päällä. Hyvää kevätsunnuntaita kaikille :)