sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!

Tänä vuonna nämä Wiikon Wanhat ovat jääneet niin vähiin, että olisikohan aihetta muuttaa nimi Kuukauden tai jopa Wuoden Wanhaksi? No, Wiikon Wanha rimmaa niin hyvin, että olkoot, vaikka nimeen sisältyvässä lupauksessa onkin tiettyä ristiriitaisuutta :). Mutta tässä kuiten tämänkertainen wanha, joka on kuva joulukuulta 1929. Siinä sukulaiset tutkailevat ilmeisesti jouluevankeliumia ja liekö nuo paperitonttuja, jotka pilkistelevät kuvan ylälaidassa.


Hyvää Joulua!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Napin paikka

Syyskuussa valmistui ruskea liivi ja olen siitä lähtien vikonut sen napitusta, josta syystä neule on ollut kovin vähällä käytöllä. Pähkäilin tovin jos toisenkin ennekuin uskalsin tarttua härkää (liiviä) sarvista ja tehdä sen puuttuvan napinläven siinä uskossa, että sillä homma pelastuis. Sen verran hirvitti että piti ihan mallitilkulle kokeilla, josko homma toimisi ja kyllähän se siitä. Ei muuta kuin kieli keskelle suuta ja sitten pujottelin puikot napinläven kohdalle, katkaisin langan ja purin jonkun matkaa,


otin pidemmän langanpätkän, päättelin napinläpeen tulevan kohdan ja silmukoin loput.


Sen verran hyvin onnistui ettei hullu huomaa ja viisas ei virka mittään. Ja kyllä vain, nyt on tullut liiviä käytettyä paljon enemmän.


Tänään päiväkävelyllä huomasimme järven jäällä ihan älyttömän korkeita kaisloja, varmaan kolme metrisiä ja pitihän se mennä sinne keskelle fiilistelemään. Ihan kuin ois bambumetsässä ollu.


Hyvää sunnuntaiehtoota ja toista adventtia itse kullekin säädylle!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Niitä näitä

Minulla taitaa olla meneillään raitasukkaputki ja mikäpä tässä raidoitellessa kun on niin meheviä värejä näissä ostamissani Pirkanmaan Roosa nauha langoissa. Mutta ai hassua kuinka langan paksuuksissa on eroa. Niinkuin kuvasta huomaa, valkoinen on paksumpi kuin nuo muut, mutta eipä se nyt maata kaada, varsinkaan raitasukassa.


Vaikka tässä on vielä muutamat sukat kutomatta, alan jo valmistautua tulevaan. Päässä on jo jonkin aikaa muhinut ajatus tietyntyyppisestä villatakista ja langatkin on jo hommattu ja jotta pääsisin tekemään mallitilkkua, piti vyyhdet veivata kerälle. Minulla on tällaiset parinkymmentä vuotta vahat sirkansääret eli vyyhdinpuut muistona kutoma-ajoilta (kangaspuilla). Muutama rima on pitänyt korjata jätskitikkujen ja jeesusteipin avulla, mutta muuten on toimiva peli. Ja lundian päätytikkaat käy vyyhtitelineestä.



Ja entäs tämä äidiltä peritty rakas, vanha, uskollinen kerintälaite. On kuulkaas kestänyt 60-luvulta tähän päivään, eikä ihme sillä se on tehty tolkun materiaaleista. Pikkusenvähän on lohjennu puuta tuosta kerintätapin juuresta, mutta se ei menoa haittaa. Ikupeli, veikkaisin.


Runokirjasta voi olla näinkin konkreettista hyötyä. Sisältöä yhtään väheksymättä, tässä tapauksessa vaakakupissa painaa enemmän kirjan paksuus ja kannen luistamaton pinta :). Tämmönen tulos syntyi eilisestä veivauksesta:


Ja sitten muutama neulekirjavinkki. Susan Anderson-Freediltä on ilmestynyt Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet kirja, jossa on mainioita kirjoneulebaskereita, -sormikkaita ja -sukkia. Mutta voi sentään kun pisti silmään muuten niin taidokkaasti neulottujen sukkien kantapäät ja varsinkin niistä poimitut silmukat. Tarttis varmaan itsekin kokeilla tekeekö tuo kirjoneulomus silmukoiden poimisesta noin haastelliista. Kirjan kuvat ovat todella kauniita ja neulemallit hienoja, niin että ei kai pitäisi juuttua kantapäihin :)


Toinen oikeinkin mielenkiintoiselta vaikuttava kirja on Védís Jónsdóttirin toimittama Islantilaisia neuleita. Kirja on visuaalisesti upea ja neulemallit klassisen kauniita. Ohjeita en ole tavannut, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään, mutta tämä toimii vallan hyvin ihan katselukirjanakin.

Nyt tämä lähtis neulomaan ja viettäkäämme virkistävä viikonloppu itse kukin tykönämme.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ihailen,

te ootte sitten fiksuja kun arvasitte neulekirjakuvien olevan 80-luvulta ja nimenkin tiesi moni eli kyseessähän on Lis Paludan Villit virkkausmallit vuodelta 1981. Liekö tuo ollut suosittu aikaan, kenties, mutta ehkä se ei ole jäänyt mieleeni kun olen enemmän näitä neuleimmeisiä. Tämän taitaa kyllä tietää kaikki :)


Kun käyn läpi näitä poistettavia kirjoja niin tulipahan vaan mieleen, jotta mikä tekee esim. neulekirjasta klassikon. Tietenkin ajattomuus, kiinnostavuus ja suosio eli lainamäärät näin kirjaston kannalta, mutta miten sitä pitäis suhtautua tällaiseen aikansa tuotteeseen? Islantereita ja perinneneuleita neulotaan aina, mutta entä näitä? En nyt kysy ammatillista neuvoa vaan ihan kiinnostuksesta utelen.

Vaan nyt minä lähden katsomaan kartanoromantiikkaa ja neuloskelemaan. Sohva on sopivasti neuletuolin vieressä ja se näyttää/on näyttänyt jo jonkin aikaa tällaiselta:


Väriterapiaa kerrassaan. Kiitos muuten edellisen postauksen kommenteista ja hyvää viikon jatkoa kaikille :)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sukattaa

ja jos olisin englantilainen, voisin todeta jotta it socks me, hehheh. Siis sukkaa on pukannut vaikka kuin, mutta postaaminen kehtuuttaa kun ovat ihan peruskauraa; raitaa raidan perään tahi yksväristä ja yksinkertaista. Ja kuvausideatkin ovat aika vähissä. No tässä kuiten muutama kuvatodiste siitä, että hengissä ollaan ja puikot heiluu.



Kuvien raitasukat menivät lämmittämään erään suloisen nuorenparin jalkoja. Lankoina Novitan pikkusisko ja Austermann Step 2,5 mm puikoilla neulottuna.

Joululahja vinkki: Yllätä puolisosi ja virkkaa hänelle villi paita, liivi tai tunika tähän malliin:


Tai mitenkä olis jotain tällaista ystävälle:


Tällainen kirja sattui käsiini kun tein poistoja. Arvaatkos miltä vuosikymmeneltä tuo on?

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Sukkakuu

Tänä vuonna ei tullut osallistuttua sukkasadonkorjuuseen vaan osaanhan minä niitä ihan issekseenkin neuloa. Ja ehkä parempi näin, sillä niin laiskanlaisesti tulee postattua nykyään.


Liivin ohjekin on ihan vaiheessa kun ei muka ole aikaa kirjoittaa sitä tai jos on, niin se menee mielummin neulomiseen (pukinkonttiin pehmeitä paketteja nääs). Niin että tämmöstä täällä vaan. Kiitos muuten edellisen postauksen kommenteista ja hyvää syksyä kaikille!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kolmas versio

No niin, nyt valmistui se kolmaskin versio tästä simppelistä liivistä ja jotenkin tuntuu, että eiköhän nämä nyt piisaa meikäläiselle. Vielä kun sais sen ohjeen tehtyä, mutta ensin kyllä pidän vähän liivipaussia, meinaan kun alkaa kohta jo kyllästyttämään.


Lankana tässä versiossa on Lankamaailmasta tilaamani Gjestalin Jade. Se oli paksuudestaan huolimatta aika mukavaa ja kevyttä neulottavaa, mutta ei pitäis tilata sikaa säkissä. En ole kyllä aivan varma olisinko hypistelemälläkään osannut arvata kuinka selvästi vaaleat kuidunpätkät puskee neulepinnasta esiin (ilmeisesti valkoinen alpakka yrittää päästä vapauteen), sillä kerä ei paljasta tätä. Näyttää vähän siltä kuin meillä olisi joku valkokarvainen lemmikki, jolla on karvanlähtöaika. En nyt oikein tiedä kuinka suhtautua asiaan, toisaalta harmittaa, mutta voisko tämän ajatella vain kuuluvan asiaan. No aika näyttää ja näyttää varmaan senkin lisääntyykö karvaisuus käytössä.



Jupinoista huolimatta olen varma, että tästä tulee mieluinen pitoneule. Leveys ja pituus ovat mielestäni nyt paremmat kuin tuossa ruskeassa versiossa, samoin nappien paikat. Taskutkin sain saumattua jotenkin paremmin, tai ehkä niiden huomaamattomuus johtuu vain tummasta väristä ja karvaisesta pinnasta. Tosin niistä johtunee myös se, ettei selkämyksen ainaoikein pystyraidatkaan oikein näy. Jottei tällaisen vilukissan tarvitsisi käyttää erillistä huivia liivin kanssa, tein tähän versioon kauluksen.


Käväisin torstaina meidän kylän Taito-shopissa ja voi ihme miten ihania, herkullisen punasävyisiä sukkalankoja siellä olikaan myynnissä. Hyvällä omallatunnolla ostin näitä Roosa nauha lankoja ja jahka saan kohta sinisukat puikoilta tartun näihin. Ei meinaa malttaa odottaa kun ovat niin ihanaisia. Noiden ruskeiden, harmaiden ja mustien neuleiden jälkeen näistä neulominen voi olla hyvin terapeuttista :)


Ja lisää mainontaa. Jokunen aika sitten telkkarissa näytettiin englantilaista Kotirintaman naiset-sarjaa ja nyt se tulee uusintana. Se on taattua englantilaista laatua ja voi miten kauniita neuleita siellä vilisee. Sieltä sain inspiraation mm. siihen kesällä neulomaani puuvillatakkiin. Suosittelen lämmöllä.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Värillä ei väliä kunhan on ruskea

Ihan aluksi kiitän edellisen postauksen kommenteista. Omalla kohdalla olen huomannut, että blogien seuraaminen ja kommentointi on selvästi vähentynyt sen jälkeen kun tuo onneton google meni lopettamaan sen syötteenlukijapalvelun, höh. Onhan se feedlykin ihan toimiva, mutta niin vain jäin kaipaamaan sitä vanhaa kätevää tapaa. Ja myönnän kyllä, että välillä kehtuuttaa aikalailla tämä päivittelykin. Ja väriskaalakin on mennyt niin värittömäksi; ruskeeta, harmaata, beessiä ja tummemmaksi vaan menee, tilasin nääs äsken mustaa lankaa. Vaan ei ole toivo ihan kokonaan mennyttä, sillä onhan minulla tuolla pussillinen värikkäitä vyyhtejä. Jospa niihin pääsisi käsiksi sydäntalvella eli sitten kun on se pitkä pimeä. Nyt on onneksi vielä valoa ja väriä, eilenkin niin ihana ilta kuin olla voi.


Linssi oli käynyt edellisellä viikolla tutkailemassa luolia jossain Sorsakoskella ja kuvista päätellen paikka vaikutti niin kuvaukselliselta, että pitihän se minunkin sinne päästä ja parahiksi valmistui kuvattavaakin.



Muokkasin hieman ohjetta, jonka mukaan neuloin liivin kolmisen vuotta sitten. Meininki oli, että tekisin peräti ohjeen tähän, mutta en ole ihan tyytyväinen lopputulokseen eli tarttee vielä muokata. Lankana tässä on vanha Florica kaksinkertaisena (kiitos Sirkku :) nelosen puikoilla neulottuna. Tiheydeksi tuli noin 19 s/10 cm.


Tykkään kovasti taskuista ja niistä on todellista hyötyä varsinkin töissä (kynä, muistilaput jne), mutta jäin miettimään onko ne sittenkään kivat noin paksussa neuleessa, meinaan kun niitä saumoja ei saa näkymättömäksi. Tästä tuli pidempi ja leveämpi kuin siitä ensimmäisestä liivistä ja en ole varma kumpi ois parempi. Ja nappien paikkojakin miettisin tarkemmin eli neulon vielä sen kolmannenkin version ja katson syntyykö siitä mitä, ehkäpä ohjekin, mutta nähtäväksi jää.


Kysymykseen miltä tämä näyttää Linssi tuumas, jotta ihan kirjastotätivaatteelta. Ottaisko tuon kohteliaisuutena :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kesän viimeinen päivä

eli lauantai meloskeltiin upeassa säässä Suvaksella. Viimeistelin aamulla villasukat ja ne jalassa olikin hyvä lähteä reissuun. Yhtään ei ollut ylipukeutumisen makua sillä ilmassa oli jo selvästi syksyn tuntua.


Sukista ei paljon juttua irtoa, ovat ihan tavansellaiset, kakkospuolikkailla Dropsin Fabel Printistä neulotut. Kerät olivat samasta värjäyserästä, mutta kuviosta tai pikemminkin väritysksestä tuli vähän eriparinen. Sukkiin meni 57 g lankaa, mutta jos olisi mennyt vain 50 g niin olisin neuloisin toiset samanmoiset ja saanut kaksi paria parillisia sukkia. Vaan tähän on kai tyytyminen kun ei tuota lankaakaan enää löytynyt Tapsan kaupasta, siis just tuota kyseistä värisekoitusta.


Sukat on oikein mukavan tuntuiset jalassa. Saas nähdä kuinka lanka kestää kulutusta. Sitähän vois taas parin vuoden kuluttua tehdä sellaisen ennen-jälkeen postauksen, jossa kertoilis näiden viime aikaisten sukkien kuulumiset ja kulumiset.




Leppoisaa syksyn alkua kaikille.

tiistai 13. elokuuta 2013

Uudesta uutta

Ei ollut ensimmäinen kerta kun tuli reissussa ostettua vähän pöhkö vaate. Oltiin jossain päin Berliiniä odotettamassa bussia ja kun oli 12 minuuttia aikaa ja siinä hollilla yks kivan oloinen putiikki, niin sinnehän sitä. Ja heti muka löyty rekistä kivat pöksyt, ämmän kokokin joten varmana mahtuu ja eikun kassan kautta takasin bussipysäkille. Sovitin housuja vasta kotona ja äh, ne oli jotenkin hyvin koomiset ja kangas jäi pussittamaan tuohon haaroihin ihan ku ois kakat housussa. Ja miten näillä olis voinu muka pyöräillä töihin. Lahkeet ois pitäny kiskasta polven korkeudelle ja se se vasta lystin näköistä ois ollu. Linssin mielestä näistä tuli mieleen joku ihmeen MC Hammer. Ihan piti juutuupista kurkata, jotta miten niin, mutta nyt ymmärrän.


No jotain piti siis tehdä ja helpostihan näistä housuista hameen sai; lahkeen tyngät vain pois ja helma siistiksi. Vetoketjuakin piti kyllä rukata, kun se oli ommeltu aivan liian lyhyeksi niin ettei vaatetta meinannut saada päälle. Onneksi ei tarvinnut uutta vetoketjua ostaa, sillä se oli tarpeeksi pitkä, olipahan vaan jätetty neljä senttiä ompelematta, en kyllä ymmärrä miksi.


No tuo vyötärön korkeus kans mietitytti, mutta annoin jäädä sen entiselleen. Sen voi kätevästi kääntää kaksinkerroin nurjalle jos mieli tekee.


Taskut vähän löpsöttää, mutta ei haitanne.


Niin että ehkä tästä sittenkin tuli ihan pidettävä vaate.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lomatunnelmia

Olen kuullut monen kehuvan Berliiniä ja kylmaar olikin käymisen arvoinen paikka. Neljässä päivässä ehti nähdä paljon varsinkin kun oli paikallinen opas, joka tiesi suositella hyviä kohteita ja vei meidät sinne minne haluttiin. Mutta eihän sitä joka paikkaa ehtinyt eli onpahan hyvä syy palata. Tässä muutamia kuvamuistoja:







Yllä olevan Nikolaikirchen kupeessa oli Berliinin vanhin Gasthauss nimeltään Nussbaum 1500- tai 1700-luvulta (tosin sodan jälkeen uudelleen rakennettuna niinkuin melkein kaikki vanhat rakennusket Berliinissä). Talon seinässä tai jossain siinä lähellä oli taulu, jossa kerrottiin majataloon liittyvistä henkilöistä kuten esim. piirtäjä Heinrich Zillestä ja Claire Waldorffista. Viimeksi mainittua on sanottu Berliinin ääneksi ja pitihän se katsoa, josko juutuupista olisi jotain ja haa, siellähän löytyikin tällainen helmi :

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kesäneule

Hahaa, sainpas kerranki kesäneuleen valmiiksi oikeaan vuodenaikaan. Väri nyt ei ole kovin kesäinen, mutta kyllä se tällaiselle harmaavarpuselle sopii :)


Neuloin takin omasta päästä ja pösöttelin menemään helmasta ylöspäin. Tein kyllä mallitilkun, jotta sain suurinpiirtein laskettua esim. kaarrokkeen kavennukset. Ne onnistuivatkin aika hyvin ja varsinkin takaosassa, mutta etupuolella kaikki ei ehkä mennyt aivan taiteen sääntöjen mukaan. No istuvuus on kuiten aikalailla kohdallaan eli hyvä niin.


Malli omasta päästä
Lanka Marks & Kattens SommarGarn 100% puuvillaa
Menekki  n. 540 g
Koko m
Puikot  3,5 mm
Muuta  7 nappia

Kuvauspaikkana oli Potsdamissa sijaitseva Sanssoucin palatsin alue ja sattuipahan olemaan niin kuuma päivä, ettei takki päällä viitsinyt kovin kauan patsastella. Vaikka neule on puuvillaa, se on kuiten aika raskas ja lämmin. No on varmaan mikä vaan kun lämpötilä hipoi kolmeakymmentä.


Hieno paikkaa, vaan on sitä osattu tehdä kitchiä ennenvanhaankin. Alla oleva kiinalainen teehuone oli kyllä aika hupaisa. Arkkitehti ei ollut varmaan ikinä nähnytkään kiinalaista :)


Alemmassa kuvassa ollaan jo kotosuomessa ja nytpä ei enää yhtään hiostuttanut takki päällä (hrr, täällä on kylymä). Kuvassa näkyy kauluksen i-cord huolittelu ja tuo etuosan istuvuus, joka ei ole niin hyvä kuin takana. Ajattelinkin, että vois kokeilla samanmoista mallia neuloen ylhäältä alas. Siten saisi ehkä tuon rakenteen jotenkin paremmaksi.


Olen kyllä aika tyytyväinen takkiini; hihojen pituus on just hyvä, helmakaan ei ole liian lyhyt (voisi ehkä olla hieman lyhyempikin), koko sopiva ja värikin passaa. Toivottavasti lankakin osoittautuu hyväksi vaan senpähän aika näyttänee.


Matkaneuleena minulla oli syreeninlehtimallilla neulottava pitsihuivi ja se olikin just passeli; kevyt kannettava ja helppo neulottava.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Villasukkaa aina tarvitaan

Aurinkoa ja lämpöä on piisannut sopivasti tänä kesänä, vaan onpahan nuita villasukkiakin tarvinnut. Nämä pitsiset, joita täällä on ennenkin nähty, ovat olleet tekeillä jo jonkin aikaa. Lankana tällä kertaa Katia Laine Nylon. Sain ne parahiksi valmiiksi viime viikonloppuna kun olimme kuuntelemassa mm. Q.Stonea Pieksämäellä ja heti piti jalkaan kiskaista, sillä ei ollut kesäilta sittenkään kovin lämmin. Pujautin päättelemättömät langanpäät sukan sisäpuolelle ja lakkaspahan palelemasta varpaita. Tosin olihan se villasukka/sandaali yhdistelmä aika hupaisa.


Ja värjännytkin olen taas, tällä kertaa pari valkoista mekkoa. Ostin muutama vuosi sitten eli silloin hirmuhellekesänä ihanan vilpoisan pellavamekon. Olen tykännyt siitä kovasti, mutta tuo valkoinen väri on vähän arka ja ajattelin, jotta tulis ehkä enemmän käyttöä jos värjäis sen. Tältä se näytti


ja tällaiseksi se tuli Nitorin Bordeauxilla värjättynä. Kuvassa väri on vähän hailumman näköinen kuin luonnossa. Tikkauslangat eivät värjäytyneet, mutta ei haittaa, nyt siinä on vähän sellainen farkkumeininki. Vaihdoin napitkin kun kerran sattui varastosta sopivat löytymään.


Valokuvaaja Linssistä on näköjään tullut tarkka, hän nimittäin huomautti mekon ryppyisyydestä. Öh, olen kyllä silittänyt sen värjäyksen jälkeen, vaan suonette anteeksi moisen ryppyilyn :)