lauantai 30. elokuuta 2014

Urheilusukat Piikkiöstä

Olen selaillut aina silloin tällöin Mary Oljen kirjaa Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä vähän sillä silmällä, jotta neuloisin jonkun mallin ja nyt sen sitten tein. 7-8 vuotiaan urheilusukat muuntuivat silmukoita lisäämällä täyskasvuisen naisen sukiksi.


Ohjeessa käskettiin luoda 69  silmukkaa paksulla langalla. Neuloin sukat ohuella langalla paksuille pohkeille sopivaksi ja niinpä loin 85 silmukkaa. En muutenkaan noudattanut ohjetta orjallisesti vaan muokkasin hieman kuviotakin. Ajattelin, että kuvio tulisi paremmin esille, jos neuloisin mallikerran ruuturivin kaksinkertaisena ja ehkäpä se auttoi hieman, tosin neuloessa kuviosta ei meinnut saada mitään selvää.


Ehkä silmukoita olisi voinut olla hiukan vähemmän, sillä pohjekavennukset jalkuivat melkein nilkkaan asti ja kun kavensin tuosta takasauman molemmin puolin niin lopputulos saa pohkeet näyttämään vielä pulskemmilta. Tekis mieli neuloa sama malli uudestaan hieman toisinlaisin kavennuksin, mutta saas nähdä viitsinkö.


Malli Urheilisukat Piikkiöläisen mallin mukaan (Mary Olki: Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä)
Lanka Drops Fabel
Menekki n. 114 g
Koko m
Puikot  2,5 mm


Kestävyyttä ajatellen neuloin neuloin kantapään vahvistettuna. Ihan tuli mukavat sukat ja varmasti käyttöä löytyy. Toivottavasti sukat pysyvät napakasti jaloissa, sillä en neulonut kuminauhakujaa sukan suuhun koska en pidä mistään kiristävästä.


Ja tässä yksi valopää, vai pyhimyskö lie palloilee pallin päällä.

Nyt tämä lähtis neulomaan jotain pientä ja ohutta, jotta pääsis viimeinkin aloittamaan yhtä villatakkiprojektia viljankeltaisesta herkkulangasta.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Toiset Kesäpaikkasukat

Neuloin serkkutytölle toistavuotta sitten sukat, joiden väritys rimmas edellisessäkin postauksessa esitellyn Kesäpaikan kesäiseen maisemaan. Silloin jo ajattelin neuloa itselleni samanmoiset. No joskus kesäkuussa aloitin ja meininki oli kuvata ne juurikin Kesäpaikassa, mutta eihän ne sukat mitä valmistunu. Olipahan vaan niin kuuma ettei hikisten puikkojen nitkuttelu oikein innostanut, ei sitten millään. Pohjosen reissu meni siis ihan lomaillessa ja hyvä niin, saipahan vähän ranteetkin lepoa.


Täällä kotikulmilla sain sukat vihdoin valmiiksi ja käytiinpähän sitten Inarin puutteessa Sorsaveellä kuvailemassa niitä. Eipä silti, ihan on käymisen arvoinen ja kaunis järvi Sorsavesikin, mutta voi niitä pohjosen maisemia...


Sukat on neulottu kakspuolosilla Regiasta ja tuosta kirjavasta Austermann Stepistä, joka ei meinaa loppua, ei sitten millään. Pitäneeköhän se neuloa vielä yhet serkkutytölle kun edellisistä on kantapää kulunu aikapäiviä sitten puhki, tosin senverran osaava on serkkukin, että paikata on osannut :) Eipä taida tuo Katia Laine Nylon olla kovin kestävä lanka. Viime kesänä neulotut pitsisukat ovat olleet kovassa käytössä ja kantapäät ovat hiutuneet ja samoin vikkelisukkien pohja.


Lapsuuden kesistä muistan ettei me kovin paljon uitu Inarilla kun vesi oli aina niin kylymää, mutta voi ihme miten lämmintä se olikaan tänä kesänä. Olipa siellä soma uiskennella :)


Eräs on maka pukeutunut asiaankuuluvasti pohojosen maisemiin :)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kirjallinen Wiikon Wanha

lainaus Pentti Haanpään kirjasta Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939:

JUHANNUSYÖ INARILLA

... Puolenyön hetkellä lähdettiin me kolme ja Viekkolan isäntä neljäntenä. Yö oli kaunis. Emaljimukia käsiteltiin ja silmäiltiin kiikarilla Inarin saaria, niemiä ja salmia.


Ajeltiin kapeata Mahlatin salmea ja poikettiin sen toisessa päässä olevaan Lapin taloon Nuora-Juhaniin. Paikka oli kaunis.


Ranta kallioinen aittoineen.


Asuinrakennus oli maalattu punaiseksi. Akkunasta näin joitakin lehtiä. Siis sivistystä täälläkin. Laajassa pirtissä makasi lappalaistyttö täysissä pukimissa, jotka kuitenkin olivat lantalaiset. 


Jatkettiin matkaa ja maisteltiin nelikulmaisen taimenen rasvaa. Sitten tuli näkyviin Ukonsaari, lappalaisten muinainen uhrauspaikka, korkeana ja kallioisena, muutamia mäntyjä laellaan...

Niin sitten alkoi paluu. Inarin kirkolla ei käyty. Nuora-Juhanissa käytiin jälleen. 


Tyttö keitteli kahvit Lapin takassa.



Katon rihmassa riippuvia lankarullia arvailtiin ja niitä sanottiin olevan yksi vaille puolestatoista sadasta.

Ja moottori kävi jälleen ja matka leikkaantui. Tuli Koppelon kylä ja Ransu ja ryyppyjä ja uinti ja hieman untakin ja hieman paluuta takaisin...

Ivalo 25.VI.30

Kuvat ovat tämän kesän lomareissulta ja juurikin kirjan mainitsemasta paikasta. Mitähän on mahtanut lappalaistytön eli mummoni mielessä liikkua kun maistissa olut miesporukka on keskellä yötä tullu kylään :). Tekstissä mainitut lantalaispukimet tarkoittavat tavallisia vaatteita, siis niitä joita lantalaiset eli pohjoissuomalaiset (ei saamelaiset) käyttivät. Lieneekö kirjailija hämmästynyt kun kaikki eivät olleetkaan lapintamineissa. Rihmassa riippuvia lankarullia on edelleen Nuoran Juhanin tuvassa, muttei enään niin paljoin kuin vuonna 1930. Nykyään tuo muistorikas, rakas paikka on serkkupojan omistuksessa ja voi miten siellä oli taas lystiä.