Mustavalkokuvassa kansallispukuinen isotätini oletettavasti 30-luvun loppupuolella ja alakuvassa seisomassa oleva tätini 80-luvun alussa samassa puvussa. Äidilläni on kuvassa Perä-Pohjolan puku.
Etsiessäni tietoa puvun historiasta törmäsin säveltäjä Heikki Klemetin vaimoon Armi Klemettiin. Klemettimuseon sivuilla sanotaan hänen olleen puvun suunnittelija mutta tuskinpa hän ihan yksin on sitä suunnitellut. Armi Klemetti oli Kuortaneen laulajien kuoronjohtaja ja puku on suunniteltu lähinnä kuoropuvuksi samoin kuin Alavuden puku. Se voisi selittää puvun pelkistettyä ulkoasua, sillä varmaan on haluttu pitää hankintahinta kohtuullisena kuorolaisille. Puvun kauneusarvoa nämä seikat eivät kuitenkaan vähennä. Puvun yksinkertaisuudessa on jotain vaatimattoman viehättävää. Näin ihana kuva löytyi Museoviraston kuvakokoelmista.
Näissä vanhoissa valokuvissakin taitaa olla kuorolaisia. En tunne henkilöitä, mutta oletettavasti kuvaajana on ollut sodassa kaatunut isoenoni.
Puku on säilynyt ikäisekseen hyvin ja pieni kuluminen tekee siitä vain persoonallisen. Värin haalistumisen huomaa tuosta liivin etuosan alta ja helmasta. Isotätini oli lyhyt ja tätini pitkä, joten hameosaa on lyhennetty ja pidennetty ja sehän jättää pienoiset jäljet.
Liiviosaakin on pienennetty ja suurennettu sekä sivu- että olkasaumoista. Nyt se on suurimmillaan mutta kaipaisi ehkä taas pienennystä. Liivin nurjapuoli on jotenkin niin sympaattinen vanhoine hakasineet ja neppareineen.
Tähän pukuun ei varmaan kuulukkaan nauhoja kummempaa päähinettä. Nekin minulla on, mutta ilkiääkö sitä rouvaimmeinen niitä käyttää.
En ole varma onko pusero alkuperäinen. Siinä on halkio takana mutta vaatteen istuvuudesta päätellen sen pitäisi olla edessä. En edes hoksannut ajatella asiaa kun puin puvun päälleni kuvauskeikkaa varten viime viikolla. Puku oli ollut lainassa äidilläni ja koru oli valmiiksi kiinnitetty puseroon, siis sille halkiottomalle puolelle. Kiireesä puin puvun ja ihmettelin kun pusero kirraa kaulasta ja sitä sai nykiä helmasta vähän väliä alemmaksi jotta istuis paremmin. Keikan jälkeen katseltiin kuvia ja silloin vasta ylipäätään hoksasin että puserossa on halkio. Niin että nuttu nurin, onni oikein.
Pannaanpa sitten kiireen piikkiin tuo toinenkin moka. Olin ihan varma että mulla on valkoiset sukkikset vaan eipä ollutkaan. Kauppaan ei kerinny joten punaset sukat jalkaan vaikkei sävy mennytkään ihan kohilleen. Pikaisesti selasin yhtä kansallispuku kirjaa varmistaakseni että kyllä vain punaisia sukkiakin vilahtaa. Mutta summa summarum, ihan on hyvä puku minulle ja kiva ajatella että niin on ollut tädeillenikin.
Hei! Minulla on sama puku, sain sen mummiltani perintönä. Omaani on niin monta kerraa muokattu, etten enää tiedä mistä osista alkuperäinen puku on tehty. Kuuluuko liivin olla hameosassa kiinni vai irrallaan? Omassani ne ovat nyt irrallaan. mummini on saanut puvun nuorena tyttönä jolloin hän on ollut lähemmäs 170cm pitkä ja viimeisiä kertoja pukua käyttäessään hän oli kutistunut n. 150-140 senttiseksi pikku-mummiksin joten pukua on muutettu monta kertaa pienemmäksi, myös puvussa mukana olleet paidat olivat todella lyhyet, suorastaan napamallia minulle. Kiitos jos viitsit vastailla
VastaaPoistaLiivi on hameessa kiinni, mutta ei kai se suuri synti ole, jos ovat erillään. Kunnostan äitini vanhaa Perä-Pohjolan pukua ja siinäkin liivi ja hame ovat kiinni, mutta otin ne erilleen, jotta sain pukuun enemmän väljyyttä. Olen kansalaisopiston piirissä ja meillä on todella pätevä opettaja ja ihan hänen siunauksellaan tein muutoksen.
PoistaMinulla on alkuperäinen Kuortaneen puku ja siinä paidassa ei ole halkiota etu- eikä takapuolella.
VastaaPoistaArvelinkin että niin on. Tuo pusero ei selvästikkään ole yhtä vanha kuin itse puku vaan on hommattu myöhemmin.
Poistahei.äidilläni on kuortaneen kansallispuku.Voinko käyttää sitä Keskustanaisten 75 v juhlassa,kun olen p-karjalainen.En ole ennen käyttänyt kansallis pukua.
VastaaPoista