Miltä lapsenlapsi näyttää

Arvaatte varmaan millaisia ylisanoja meinaa mummolta tulvahdella kun omaa lastenlastaan kuvailee. Hän on vaan niin kertakaikkisen suloinen että ihan meinaa mykistyä.

Nuori herra oli ensivisiitillä mummolassa ja tuntui viihtyvän. Ilmatkin oli just hyvät mm. neulekuvaukseen, ei nimittäin tullut hiki poseeratessa :) Helmikuussa neulomani takki oli vielä reilun kokoinen, mutta varmaan ensi talveksi just hyvä, sillä vauveli kasvaa kovaa kyytiä. No eipäs tullut kuvattua settiin kuuluvia housuja, mutta kai nekin vielä mahtuvat. Ovat olleet jo kovassa käytössä.

Maalis-huhtikuussa neulottu puuvillasetti oli just sopiva. Nuttu varmaan joustaa sen verran että mahtuu vielä pitkää, samoin pöksyt, tosin lahkeet ja hihat jäävät jossain vaiheessa lyhyiksi kun nyt jo olivat aika naftit. Tuumattiin, jotta tuolla housumallilla voisi tehdä villahousut tulevaksi talveksi. Pitää koettaa neuloa siihen malliin että sais mahdollisesti ohjeen kirjoitettua. Mulla on vähän se vika, että kun neulon omasta päästä niin en välttämättä malta tehdä kunnon muistiinpanoja, jonku silmukkaluvun vaan pistän vihkonlaitaan ja joitain summittaisia mittoja. Tarttis kai olla sihteeri siinä vieressä :)

Pääsin minä vähän mummonvirkaakin toimittamaan vaikka piti ehtiä töissäkin käydä. On tämä vaan ihmeellistä. Näissä tunnelmissa on hyvä toivotella suloista juhannusta itse kullekin ja vienosti toivoa edes vähän auringonpaistetta ja edes vähän vähemmän vettä :)

Leppävirran kansallispuku

Jatketaanpa näitä kansallispukupostauksia kun neulerintamalta ei ole mitään kerrottavaa.

Taitava ystäväni teki itselleen kotipitäjänsä eli Leppävirran puvun vuosituhannen alussa. Hän kutoi hame- ja liivikankaan, nypläsi tykkipitsit, teki myssyn ja tietenkin ompeli koko puvun kansalaisopiston ryhmässä. Tähän kaikkeen kului vain pari vuotta.

1920-luvulla Tyyni Vahter suunnitteli Leppävirralle puvun taiteilija Siiri Brunoun piirrustusten pohjalta. Pukua valmistettin vähän eikä se päätynyt tuotantoon tai mihinkään kuvastoon. 60-luvun lopulla täkäläiset maa- ja kotitalousnaiset pistivät kansallispukuasian uudelleen vireille. Kansallismuseon pukuasiantuntija Toini-Inkeri Kaukonen suunnitteli uuden puvun vanhojen luonnosten pohjalta. Liivin ja paidan malli säilyi entisellään, mutta kankaat ja väritys muutettiin leppävirtalaisemmiksi täältä kerättyjen kangas- ja tekstiilinäytteiden pohjalta. Puku julkistettiin ensimmäisen kerran kotiseutujuhlilla vuonna 1970 eli tässähän vietetään puvun 45-vuotis juhlaa ja käytiinpä muuten vilauttamassa sitä juurikin kotiseutujuhlilla :).

Nykyään puvun kangasta ei saa mistään, joten se on kudottava itse jos mielii pukua. Hame- ja liivikankaan värivaihtoehtoja on kaksi; kuvassa oleva kirkkas sini-vihreä kapeilla punaruskeilla raidoilla, sama väritys löytyy Helmi Vuorelman Kansallispukuja (1982) vihkosen kuvasta sivulta 28. Puvun tummemmassa versiossa pääväreinä on tumma sininen ja pronssinruskea valkoisilla raidoilla. Olisipa mielenkiintoista nähdä tuo tummakin versio.

Leppävirtalaisinta tässä puvussa on kuulemma tykkimyssy. Kyllä jäisi minulta tekemättä, mutta ei sinnikkäältä, taitavalta ystävältäni. Hän myönsi, että varsinkin myssyn ompelussa oli omat kommervenkkinsä ja joskus oli sormet lujilla mutta pitsinnyplääminen ei kuulemma ollut vaikeaa. Uskoiskohan :)

Tykkimyssyn vuorikangas on muistorikasta flanellia. Ystäväni äiti oli ostanut sitä pakallisen odottaessaan häntä. Pakasta on riittänyt kangasta ystäväni kapaloihin, penkkariasuihin, omien lastensa vaatteisiin ja lopuksi vielä tykkimyssyn vuoreksi.

Kuvissa kellolaskoksia eli volleja ei ole aseteltu, olisi kyllä mutta emme olleet varmoja kuinka se kuuluisi tehdä. Ne olivat tyyliin Rento, niinkuin myökin :)

Aina kun kaverin kans tavataan niin naaramiseks männöö, niin nytkin :)

Toini-Inkeri Kaukosen moniste Leppävirran kansallispuvusta, artikkeli Leppävirta sai oman kansallispuvun 43 vuotta sitten (Soisalon Seutu nro 70 2013) sekä kansallispukuinen ystäväni olivat lähteinä tähän postaukseen. Pitääpä vielä tiedustella arkistonhoitajalta, josko kunnan arkistosta löytyisi tuo Siiri Brunoun alkuperäinen luonnos. Ehkä tästä lisää myöhemmin.