lauantai 27. toukokuuta 2017

Kansallispukuraitaa

Tilasin jokunen aika sitten Soja Murrolta ihanaista Eppu-joustocollegea, jonka raidat ovat Etelä-Pohjanmaan kansallispuvun hameesta. Odottelin malttamattomana sopivaa ompelupäivää ja sitten kun se vihdoin koitti, annoin saumurin ja ompelukoneen laulaa.

Malliksi olin ajatellut Mekkotehdas aikuisille -kirjasta Ingrid-mekkoa, mutta tuumin jottei rintalaskokset ole välttämättömät näin joustavassa kankaassa ja päädyin sittenkin Ottobreestä 5/13 löytyneeseen yksinkertaiseen tunikan kaavaan.

Linssi käski poserata. Tässäpä 60-luvun tyyliin :)

Hihojen ja miehustan raidoitusta en edes älynnyt innoissani satutella kohdilleen. Ehkä moinen sattuu ompelijan silmään, vaan ei minun. Sivusaumat sentään yritin kohdistaa, mutta ei nekään nyt ihan millilleen menneet. Tykkään tunikasta ihan mahottomasti, sillä se on niiiiin miellyttävän tuntuinen päällä ja sopii oikein hyvin farkkujen kaveriksi.

Toinen mekko on perinteisempää tyyliä. Miehusta on samaisesta kaavasta kuin edellinen tunika. Takakappaleet leikkasin vinoon, jotta sain tuollaisen kansallispukuliivin v-kuvion. Tässä asettelin raidat ihan millilleen kohilleen ja nyt kun jälkikäteen katsoo niin olisipa pitänyt mallata hihojenkin raidoitus siten, että takakappaleen raidat olisivat jatkuneet siinä.


 Vyön ompelin kankaan suikaleesta, mutta kyllä nahkainenkin vyö sopii mekon kanssa.

Koska kangasta jäi vielä vähän, ompelin myös pipon. Mietin kuinka selviäisin mahdollisimman vähin saumoin ja ajattelin kokeilla tuubimallia.


Puolivälistä tuubia harsin napakalla langalla pipon ympäri ja kiristin kankaan yhteen ja tein solmut. Käänsin nurjat puolet vastakkain ja ompelin reunan yhteen. Yllätyin itsekin kuinka hyvä piposta tuli.


Kaikkiaan näihin ompeluksiin kului kolme metriä kangasta ja jos saa sanoa, olen ylen tyytyväinen lopputuloksiin. Tuolla odottelee vielä jokapoika- ja feresikangas ompelijaa. Ikkunatkin pitäisi pestä, mutta ei sen tiiä jos ompeluinnostus taas yllättää :)

Herra Linssi tilasi Leppävirta-aiheisen taustakankaan jokunen aika sitten. Virittelimme sen ja salamavalot takapihalle koekuvauksia varten. Osa kuvista on otettu ihan luonnonvalossa, osassa on käytetty myös salamaa. Taustakankaan metallireunan peittona kokeilimme eri kankaita kunnes muistimme, että meillähän on just melkein sopivan värinen villakangasmatto varastossa ja se näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa.

Minäkin halusin kuvata. Muistin, että olen joskus kauan sitten neulonut Linssille puuvillapaidan, jota ei ole dokumentoitu. 


No nyt tuli hänellekin oiva tilaisuus kokeilla neulemallina oloa.

Kesäpusero

Neuletakkeja minulla on vaikka kuin, mutta puseroista on pula, varsinkin pitkähihaisista. Ravelrystä löytämäni Heidi Kirrmaierin yksinkertaisen tyylikäs Sunshine Coast malli puhutteli ja se oli menoa. Tapion kaupasta tilasin halavalla Dropsin Cotton merinoa, jonka tiheys täsmäsi aikalailla ohjeen lankaan. Ja eikun neulomaan.

Kuopus oli parahiksi käymässä juuri neuleen valmistumisen aikaan, joten värväsin hänet malliksi. Pusero sopi hänellekin oikein hyvin ja mallina hän oli paljon rennompi kuin äiteensä, niin ja tieten nuorempi ja kauniimpi :)


Pusero neulottiin ylhäältä alas saumattomasti. Alussa taakse tulleet lyhennetyt kerroksen paransivat neuleen istuvuutta ja ohjeesta poiketen lisäsin vielä rinnuksiinkin lyhennettyjä kerroksia. Mallissa viehätti erityisesti neuleen raglan "raidat", jotka jatkuivat sivustaa pitkin helmaan asti sekä pienet reiät, jotka eleettömästi koristavat sileää pintaa.


Ohjeessa helma pääteltiin knitwise joka tarkoittanee, että oikea silmukka neulotaan takakautta ennekuin vedetään seuraavan silmukan yli. No minä kuiten neuloin nurjan kerroksen ennen päättelykerrosta. Eipä se rullaantumista estänyt kuten luulin, joten virkkasin myöhemmin helmaan kiinteitä silmukoita todetakseni vain, että rullaantuu se yhä, mutta ehkä vähän vähemmän.


Yllä olevissa kuvissa puseron kaula-aukon reunus on ohjeen mukainen eli siihen ei ole neulottu jälkikäteen mitään. Ei olis paha nuinkaan, mutta jottei kaula-aukko veyisi kovin käytössä, neuloin sen reunaan nurjan kerroksen ja päättelin kuten helmankin. Eka kerralla neuloin kauluksen turhan ohuilla puikoilla joten jälki oli tiukkaa ja kaulus kirrasi eli ei muuta kuin purkuun. Toisella yrittämällä onnistui jo paremmin.


Lanka on minulle uusi tuttavuus, aivan ihanaa neulottavaa ja miellyttävä ihoa vasten, mutta saas nähdä kuinka paljon nyppyyntyy käytössä. Ohjeen lanka on varmaan raskaanpaa kuin tämä kevyt Cotton merino ja voi olla että keveydestä johtuen sivussa olevat vinoraidat kupruilevat hieman toisin kuin ohjeen kuvissa. Yleensä makuutan valmista neuletta kostean liinan alla jotta epätasaisuudet ja kupruilut tasoittuu, mutta nyt en sitä tehnyt. Voihan se olla, että ajan kanssa aaltoilu katoaa ja ei se nytkään niin huomattavaa ole.


Malli Sunshine coast by Heidi Kirrmaier 
Lanka Drops Cotton merino
Menekki n. 450 g
Koko M
Puikot 4 mm pyörö- ja sukkapuikot
Fiilis Mikä ettei :)

Esikoinenkin ihastui tähän malliin ja toivoi itselleen samanlaista. Tilasin jo langat ja ajattelin muokata mallia sen verran, että teen noista kymmenen silmukkaa leveistä raglanosuuksista pari silmukkaa kapeampia.


Maaningan Korkeakoskella käytiin ihailemassa keväistä kosken pauhua ja samalla kuvattiin niin luontoa kuin neuletakin.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kolmas huivi Matkantekijän malliin

Niin monta Matkantekijä-huivia on tullut neulottua, että johan tästä pitäis kohta itsekin matkaan päästä. No, lomaa saa vielä odotella toista kuukautta, ehkäpä sitten.

Ensimmäisestä huivista tuli sopiva, mutta seuraavasta sen verran nafti ettei sitä voinut kietaista ympärilleen. Jo silloin heräsi ajatus, josko myös muodolla voisi lisätä huivin istuvuutta ja samalla kietaistavuutta (hah, mikä sana). Tätäpä sitten lähdin tutkimaan tämänkertaisessa huivissa.


Neuloin ohjeen mukaan lisäykset. Viimeisellä lisäyskerralla tein molemmille laidoille 4 x lyhennettyjä kerroksia. Huivissa taisi tässä vaiheessa olla 85 + keskisilmukka + 85 silmukkaa. Lyhennetyt kerrokset tein seuraavasti: 17, käännös (w&t), 34, käännös, 51, käännös, 68, käännös, neuloin toiseen reunaan ja tein samat lyhennykset huivin toisella puoliskolla. Kun aloin keskikohdalta kaventamaan oikeaa etuosaa, toistin lyhennetyt kerrokset vielä kerran ja saman tein myös vasemmalla puolen. Tälläviisiin huivista ei tullut kolmiota vaan kaikki reunat ovat hieman kaareva ja kappas vain, istuvuudesta tuli huomattavasti parempi.


Malli Matkantekijä-huivi by Grace Petersen (ohje myös suomeksi) omin muokkauksin
Lanka Meleerattua karstalankaa Virosta
Menekki n. 150 g
Koko etureuna n.150 cm, sivureunat n. 110 cm, kärjen korkeus n. 63 cm
Puikot 4 mm pyöröpuikot
Fiilis Jo vain :)


Neuloin tähänkin huiviin pitkät nyörit kiinnitystä varten, mutta purin ne pois, koska hups vaan, liehukkeissa olikin sen verran pituutta, että niiden päillä sai kiedottua huivin kiinni. Varmuuden vuoksi kuiten neuloin lyhyet kolmen silmukan ainaoikein pätkylät ja kieltämättä sitominen on nyt helpompaa eikä ne näytä niin hassuilta kuin pitkät nyörit jos haluaa pitää huivia muutoinkin kuin kiedottuna.


Tuo lanka oli huhuillut jo monta monituista vuotta lankalaatikossa ja mielessäni näin sen jo villatakin raitoina, mutta kyllä se on just hyvä tuossa huivissa. Vaikka tässä on mahoton värinälkä näin talven jälkeen, niin kyllä tykkään tästäkin. Takuuvarmasti tulee käytettyä, varsinkin jos kevät jatkuu näin viileissä merkeissä. Onneksi sentään on valoisaa :)

tiistai 2. toukokuuta 2017

Pieniä lahjaneuleita

Onkohan tämä ensimmäinen kevät jolloin en ole neulonut villatakkia. Kovasti se on ollut mielessä, mutta miten lie aika mennyt vain sukkien parissa.

Ihana nuorekas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa häntä jollain omatekemällä eli tieten sukilla :)


Samaa mallia eli näitä lintumaisia sukkia täällä vain toistellaan. Tällä kertaa lankana oli tanskalainen Hjertegarnin Sock 4 kakkosen puikoilla neulottuna. En ole aivan varma langan laadusta, sillä ainakin omissa punaisissa sukissani näkyy jo kuluminen vaikka vasta syksyllä tein.

Serkkutyttö pääsee kohta kauan kaipaamiinsa mummopuuhiin ja sen kunniaksi neuloin hänelle sukat. Tiedän että tulevat tarpeeseen, sillä kuulumme vilukinttujen sukuun.


Nämä  on neulottu Regia 4-fädig by Kaffe Fasset -langasta ja olikohan taas kakkosen puikoilla. Vaaleanpunaiset raidat ovat Lanettia. En tehnyt mitään kuvioita kun lanka itsessään on niin kaunista. Taidanpa tehdä itsellenikin moiset tai sitten yhdistelen kahta kirjolankaa.

No, serkun tulevalle lapsenlapsellekin neuloin junasukat, lapaset ja puuvillapipon.

Jaana istui taas niin kiltisti mallina. 

Sukat ja lapaset on neulottu Lanettista ja myssy jostain muinaisesta puuvillalangasta.


Nuppuliini-myssyn malli on mainiosta Klompelompe-kirjasta. Virkattua reunaa ja kukkaa lukuunottamatta neuloin ihan ohjeen mukaan.

Omalle lapsenlapselle neuloin pikapikaa uudet sukat pääsiäisenä, sillä joululahjaksi neulotut sukat olivat liian pienet. Mummoraja ei pysy kasvavan jalan perässä. Suunnittelinkin, että neulon kohta monen koon sukkia, sopivat, vähän isommat, vielä vähän isommat jne.


Että tällaista täällä. Ehkäpä kohta olisi sen villatakin vuoro vai uskaltaisko olla optimisti ja tehdä jotain kesäistä?