Tällä hetkellä iltalukemisena -kirjoja ei ole päivitetty yli vuoteen.
Mikko Porvalin Kadonneen kaupungin varjo.
Ljudmila Ulitskajan Medeia ja hänen lapsensa oli miellyttävä uusi tuttavuus. Monipolvinen läpi neuvostohistorian kulkeva tarina värikkäine ihmisineen piti otteessaan loppuun asti.
Jelena Tsizovan Naisten aika oli kyllä aiheeltaan mielenkiintoinen. Elettiin sodan jälkeistä aikaa Pietarissa ja seurattiin eräässä yhteisasunnossa elävien eri ikäisten naisten elämää. Arvatenkin aika synkkä kirja.
Pauliina Rauhalan Synninkantajat oli aika raskasta luettavaa. Kaunis kieli, mutta tarina ei temmannut mukaansa niinkuin Taivaslaulu teki.
Heikki Hietamiehen Nämä kun ovat niitä totuusasioita. Juuri sopiva kesäkirja. On kuin katsoisi hauskaa ja hersyvää suomifilmiä.
Antoine Laurainen Punaisen muistikirjan nainen oli jouhevasti kirjoitettu rakkaustarina. Loppuratkaisun saattoi arvata, mutta siitä huolimatta kirjassa oli jotain viehätystä. Positiivisessa mielessä kevyttä kesälukemista.
John Boynen Kapina laivalla oli mielenkiintoinen tosipohjainen seikkailu- ja kasvutarina Bounty-laivan mieshistöstä, matkasta, kapinasta ja selviytymisestä. Kertojana oli sattumalta laivaan otettu palveluspoika.
Inka Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen. Aina vaan on ilo lukea Inkan soljuvaa, rikasta tekstiä.
Veikko Huovisen Kylän koirat oli kuin aikamatka lapsuuden maisemiin. Itsekin muistan kuinka irtokoirat tappelivat joukolla lapsuuskylän raitilla. Kovin on koirakulttuuri muuttunut niistä ajoista.
Jenni Linturin Isänmaan tähden, Jälleenrakennus ja Malmi.
Kjell Westön Rikinkeltainen taivas.
Camilla Läckbergin Noita jäi kesken. Oli jotenkin niin samalla kaavalla kirjoitettu kirja kuin ne aiemmatkin ettei tällä kertaa sytyttänyt yhtään.
Vieno Zlobinan Heidän ihanteensa murskattiin : tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa -kirja oli hyvä jatko Antti Tuurin Ikitielle. Niin sitä vaan jotkut ihmiset selviävät suurista myllyistä eivätkä välttämättä jauhaudu murusiksi
Antti Tuurin Ikitie. Hyvä kirja. Nyt mietityttää että uskaltaiskohan katsoa elokuvankin, meinaan jos se ei olekkaan saman veroinen kuin kirja.
Antti Tuurin Kylmien kyytimies oli suorasanaisesti kerrottu tarina kansalaissodan ajoilta. Jussi Ketola siepataan Tampereelle valkoisen armeijan mukaan. Ihmisen raadollisuus, hyvyys, kylmyys ja välittäminen olivat tarinan aiheina.
Toinen tuntematon on novellikokoelma, jossa eri kirjailijat ovat kirjoittaneet tarinoita Tuntemattoman sotilaan henkilöiden vaimoista, siskoista ja äideistä. Nenäliinaa tarvittiin monesti.
Raili Mikkasen Hilja : yksi maailman ensimmäisistä : välähdyksiä Hilja Pärssisen, opettajan, runoilijan, kansanedustajan, pakolaisen, vangin sekä työväen, naisten ja lasten puolestapuhujan elämästä. Mielenkiintoinen tarina, mutta ei olis pitänyt lukea heti Everstinnan jälkeen, sillä kontrasti oli melkomoinen. Toinen oli kuin tulista pataa ja toinen kuin maitovelliä.
Rosa Liksomin Everstinna oli väkevä tarina verevästä naisesta. Ristiriitainen päähenkilö kertoi elämästään meänkielellä. Minusta se ei vaikeuttanut vaan pikemminkin lisäsi kerronnan henkilökohtaisuutta ja persoonallisuutta. Todella mielenkiintoinen lukukokemus. Täytyypä lukea lisää Liksomia.
Elibeth Gillen Vartiotorni oli koskettava, mielenkiintoinen kertomus Gillen äidin kirjailija Irene Nemirovksin elämästä. Olen lukenut kaikki Irenen suomennetut kirjat ja pitänyt niistä. Tiesin, että hänen tyttärensä oli kirjoittanut äitinsä elämäkerran mutten tiennyt, että se oli suomennettu. Onneksi kirja sattui käteeni.
Nils Gustav Grotenfeltin kirjoissa Hovi savossa ja Hovista kartanoksi kerrotaan Juvan Wehmaan kartanon historiasta. Mielenkiintoista ajankuvaa ja paikallishistoriaa lähiseudulta. Wehmaan kartanon pihapiirissä on nykyään teehuone. Kannattaa käydä.
Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä. Juuri sopivan pituisia novelleja iltalukemisiksi.
Petri Tammisen Enon opetukset oli haikea kasvutarina. Tykkäsin kyllä enemmän samaisen kirjailijan mainiosta Suomen historiasta, johon oli koottu pieniä tarinoita itsenäisyytemme ajalta. Se oli oikea hyvän mielen kirja. Suosittelen lämmöllä.
Mikko Porvalin Veri ei vaikene on Karelia Noirin toinen osa jonka tapahtumat sijoittuvat 30-luvulle ja loppuvat talvisodan päättymiseen. Välillä tällaistakin.
Minna Rytisalon Lempi oli oikea lukuhelmi. Parikin kaveria suositteli sitä, eikä suotta. Lappiin toisen maailmansodan aikoihin sijoittuva perhetragedia oli kirjoitettu niin mukaansatempaavasti että meinasi yöunet jäädä lyhyiksi. Tarinan edetessä asioita paljastui pikku hiljaa ja heräsi mielenkiinto, mihin kaikki johtaa ja jännitys kesti loppuun saakka. Tämän kirjan luen varmasti vielä joskus uudelleen.
Mikko Porvalin Sinisen kuoleman kuva on Karelia-noir sarjan ensimmäinen osa. Ai miten mielenkiintoisen ajankuvan Porvali on maalannut nuoren valtion ensi vuosista kieltolakeineen, pirtukauppoineen ja poliittisine juonineen. Poliisikaksikko Kähönen ja Eckert olivat uskottava, mielenkiintoinen parivaljakko. Tykkäsin.
Sun-Mi Hwangin Kana joka tahtoi lentää oli haikea, pieni aikuisten satu, jossa oli tarinaan sopiva eleetön kuvitus. Hyvin rauhoittava, unettavakin iltalukeminen.
Antti Tuomaisen Mies joka kuoli kertoi miehestä, joka oli kuolemassa myrkytykseen. Ennen kuolemaansa hän halusi selvittää kuka on rikoksen takana. Yllättäviä käänteitä sisältävä jouhevasti kerrottu tarina.
Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja yö kirja oli kuin pieni helmi. Kaunis kieli, koskettava tarina ja todella hieno loppu. Sivulla 12-13 kerrotaan Iidan ja Eliksen ensikohtaamisesta:"Ja sitten hän tuli sillalle ja sillalla tuli vastaan mies, pitkänhuiskea vaalea olento, jonka housut roikkuivat vyötäröllä ja ryhti oli aavistuksen kumara kuten pitkillä ihmisillä usein on.
Ida pysähtyi miehen eteen hengästyneenä.
-Apteekki, seerumia, kyy pisti.
Ja luotiin maailma, rakennettiin pyramidit, keksittiin höyrykone sinä ohikiitävänä hetkenä kun he katsoivat toisiaan. Ida näki kaiken heti, silmien värin, että ripset olivat pitkät, ihossa vähän hiekkaa, tämä olisi nyt menoa."
Laura Lähteenmäen Korkea aika oli kertomus ystävyydestä, uhrautuvuudesta, hyvistä teoista, evakkoperheen ja isäntäperheen suhteista. Koskettava, hieno tarina. Suosittelen.
Guzel Jahinan Suleika avaa silmänsä oli todella koskettava, hienosti kirjoitettu tarina Suleikasta, joka joutuu karkotetuksi Siperiaan. Tapahtuma-aika on 30-ja 40-luku. Kirja ei ole aivan tavanomainen rakkaustarina, mutta kyllä karuuteenkin rakkautta mahtuu. Kirjan kansi on todella kaunis ja sisältö ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Marceline Loridan-Ivensin Isä, et koskaan palannut : minun keskitysleiritarinani kirjassa kirjailija kertoo tarinaansa isälleen, jonka kanssa hän joutui keskitysleirille ja joka ei palannut sieltä. Pieni, rehellinen, ajatuksia herättävä kirja.
Riikka Ala-Harjan Maihinnousu oli tarina samaan aikaan tapahtuvasta lapsen sairastumisesta ja perheen hajoamisesta. Teksti oli erikoista; lyhyitä ja luettelomaisia lauseita.
Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja Olkimarsalkka oli mielenkiintoinen kertomus Pentti Saarikosken ja Tuula-Liinan elämästä. Vaikka elämä taiteilijan kanssa kuulosti aika raadolliselta, kirjoituksesta välittyi lämmin kunnioitus.
Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on -kirjaa suositteli työkaveri ja kyllä olikin suositusten arvoinen teos. Riipivän koskettava tarina Suokon perheestä ja suvusta tyttären kertomana. Ilmeisesti kirja pohjautuu kirjailijan omaan taustaan. Monta kertaa luin samoja kohtia uudelleen makustellen kaunista kieltä.
Kirjasta löytyi myös liikuttava neulekohta (s.234): " Vapun hulluus ilmeni myös kutomisena. Hän kutoo aina. Hänellä on kahdenlaista villalankaa, hailakkaa peesväriä ja ruosteenruskeaa. Hänellä on aina tekeillä merkillinen piippalakki, jonka hän kutoo aina samalla malllilla, jossa on palmikkoa ja vinoruutuja. Kun peesvärinen piippalakki on valmis, Vappu panee sen päähänsä, purkaa ruosteenruskean ja rupeaa kutomaan sitä uudestaan. Kun ruosteenruskea on valmis, Vappu panee sen päähänsä ja purkaa peesvärisen. Kun me kysymme miksi Vappu kutoo aina noita samoja piippalakkeja noista samoista langoista, Hunaja sanoo suruvoittoisella äänellä: Kyl maar Vappu raukka kutos muutaki, jos se jostain sais lankaa."
Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta alkoi lupaavasti, mutta sitten vähän häritsi semmoset epäoleelliset asiat kuin että, mitenkä muka siiviilit ovat ensimmäisen maailmansodan aikana noin vain matkustaneet Englannista Ranskaan ja kuinka muka päähenkilö, joka ei aluksi uskatanut liikkua pieneltä saarelta minnekään, yht'äkkiä matkustelee vaivatta sodan keskellä ja kuinka päähenkilöllä on toisen maailmansodan aikana vara asustella Lontoossa hotellissa ja vain odotella kirjeitä. Kyllä minä silti luin kirjan loppuun. Jäi vähän ärsyyntynyt jälkimaku.
Maria Jalowich Simonin Sitten juoksin pakoon oli todella mielenkiintoinen, rehellinen kertomus juutalaistytöstä, joka eli maan alla Berliinissä vuosina 1940-45. Pisti ajattelemaan ihmisenä olemista.
Marianne Fredriksonin Simon oli verevä sukutarina. Pidin, senkummemmin analysoimatta.
Tässä välissä luin kirjan ellen kaksikin, mutta niin vain ovat päässyt unohtumaan eli eivät ole oleet mitenkään järisyttäviä lukukokemuksia.
Marco Vichin Komisario Bordelli oli hauska uusi tuttavuus dekkareiden parista. Bordelli johti murhatutkimusta helteisessä Firenzessä 60-luvulla. Kevyttä, leppoisaa kesälukemista.
Neta Kiviniemen Varrimassa kirja oli parasta lomalukemista mitä olla voi, varsinkin kun luin sen autenttisessa ympäristössä eli pohjoisessa. Kirjan on kirjoittanut äitini ja hän kertoo kasvutarinansa ja kuvaa elämänmenoa pohjoisessa 40-50-luvuilla. Suosittelen!
Tavallisen epätavallisia naisia tuli luettua ja mielenkiintoinen kirja olikin. Siinä oli tarinoita pohjoisen naisista, jotka olivat luoneet uraa tai mitenkä sen nyt sanoisi. Luoda uraa kuulostaa kovin mahtipontiselta ja sellaisia tarinoita tuossa kirjassa ei ollut, selviytymistä enemminkin.
Aijai, nyt on jäänyt päivitykset tekemättä ja monta kirjaa on jäänyt kuittaamatta. Tällä hetkellä yöpöydällä on monta kirjaa, joista pitäisi valita seuraava iltalukeminen. Silloin tällöin olen lueskellut Tavallisen epätavallisia naisia ; historian naisten elämänvalintoja pohjoisessa.
Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää on ollut lukulistalla pitkään. No, olihan siinä se pohjoisen murteen ja vähän nyrjähtäneen huumorin hauskuus, mutta en nyt tiedä. Pitäisköhän lukea vielä se Terveisiä Kutturasta,että josko sitä sitten osais paremmin arvioida.
Heidi Könkään Hertta oli mielenkiintoinen kirja ihmisistä, joilla oli aatteenpaloa ja energiaa. Ennen lukemista tuli katsottua se televisiosarja, joten juonenkäänteissä ei ollut yllätyksiä.
Mikko Porvalin Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta oli pieni vaatimaton kirja, jossa oli koskettavia tarinoita ihmisten kohtaloista.
Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirja Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville oli kerrassaan mainio kirjeromaani. Tarinan päähenkilö, nuori kirjailija etsii uutta aihetta tulevaan kirjaansa ja kuullessaan erikoisennimisestä kirjallisuuspiiristä hän alkaa ottaamaan selvää siitä käymällä kirjeenvaihtoa seuran jäsenten kanssa. Todella ilahduttava lukukokemus edellisten synkähköjen kirjojen jälkeen. Suosittelen lämmöllä.
Andrei Kurkovin Kuolema ja pingviini. Hmm, mitähän sanoisi? Aika erikoinen tarina pingviinistä ja ukrainalaisesta miehestä, joka kirjoitti työkseen muistokirjoituksia ihmisistä, jotka elivät vielä.
Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista. Hmm, mitähän sanoisi. Tarina Samuelin ystävien muistoista ja Samulista. Erikoisesti kirjoitettu, hyvin kylläkin, mutta tarina oli jotenkin turhan rauhaton ja levoton illan viimeiseksi luettavaksi.
Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe oli sota-aikaan sijoittuva kertomus kahdesta lapsesta, erilaisuudesta ja elämästä noin yleensä. Olipa paksu kirja ja luulenpa ettei tarina olisi kärsinyt vaikka sitä olisi vähän lyhennettykin, tosin mielellään noin hyvän tarinan parissa vietti kaiken sen ajan mikä lukemiseen meni. Pidin suruvoittoisesta tarinasta, jossa asioita jäi auki niinkuin elämässä yleensä. Iltalukemisen kannalta lukujen lyhyys oli positiivinen asia. Viimeisellä sivulla olevat kirjailijan kiitokset oli negatiivinen asia. Ai että ne ärsyttävät minua noin ylipäätään. Tarinan lumo jotenkin särkyy kun heti hypätään arkeen, tosin eihän niitä kiitoksia ole pakko lukea eli turhaan valitan.
Sirpa Kähkösen Graniittimies sekä Vihan ja raukkauden liekit olivat toisiaan täydentäviä kirjoja. Tähän perään voisi lukea sen Kuopio sarjan. Ne ensimmäiset olen lukenutkin aikaa sitten, mutta nyt kun tapahtumia on taustoitettu niin tarina vois aueta eri tavalla.
Aamu Nyströmin I.K.Inha, valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä. Mielenkiintoinen kirja, joka avarsi ja täydensi Inhan kuvaa jotenkin läheisemmin kuin Rajalan Intoilija. Ehkä oli hyvä lukea ne juuri tässä järjestyksessä.
Panu Rajalan Intoilija on lukemisen arvoinen kirja. Meillä on useita Inhasta kertovia kirjoja, mutta olen katsellut niistä vin valokuvia. Nyt luin ensimmäistä kertaa koko tarinan. Yleisvaikutelma oli hiukan synkähkö, mutta jotta saisin monipuolisemman kuvan hänestä, aloitin Aamu Nyströmin kirjoittaman kirjan Inhasta.
Petri Tammisen Meriromaani : eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkästä elämästä oli vähän hirtehinen, elämänmittainen tarina kapteeni Huurnan onnettomuusalttiista elämästä. Uusi kirjailija minulla ja oli kyllä mukava lukukokemus.
Johanna Venhon Kaukana jossain onnenmaa oli kertomus äidin ja pojan elämästä, kasvamisesta, valinnoista, muutoksista ja vanhenemisesta. Hmm, aika mielenkiintoinen juonikuvio vaikkei kirjassa paljon tapahtunutkaan. Tämäkin herätti ajatuksia. Kirjalla on muuten harvinaisen kauniit kannet eikä nimikään ole hullumpi.
Enpä ihmettele yhtään miksi Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa ja koko sarja on niin suosittu. Nasevasti ja hirtehisesti kerrottu tarina vanhojen ihmisten elämästä etenee jouhevasti ja on mukavaa luettavaa. En silti tunne tarvetta lukea niitä kahta kirjaa, jotka jatkavat tätä tarinaa. Kirja pisti kyllä ajattelemaan ja saas nähdä millaista elämä on sitten kun itse on hyvin vanha ja toisten armoilla, jos sitä nyt vanhaksi edes elää. Parempi kait ois kuolla saappaat jalassa.
Nyt nämä päivitykset laahaa vähän jälkijunassa, mutta haitanneeko tuo. Jotta kuitenkin lukujärjestys säilyisi niin kerrotaanpas kronologisesti ; eilen sain vihdoinkin luettua loppuun Will Schwalben Elämän mittaisen lukupiirin. Kansi ja nimi ovat kauniit mutta jokin tökki. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea kuolemaa tekevän äidin ja pojan lukupiirin kirjoista (itsekin monta niistä lukenut), mutta mikä lie ärsytti, ehkä se amerikkalaisuus joka niin selvästi tunki esiin.
Myös edellinen lukemani kirja eli Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias oli amerikkalainen, mutta se taas ei ärsyttänyt yhtään. Tarina leskeksi jääneestä kirjakauppiaasta eteni kepeästi kerrottuna vaikka juonessa oli kyllä tummia sävyjä. Tässäkin kirjassa vinkattiin lukemisen arvoisista kirjoista. Oikein mukava lukukokemus.
Joni Skiftesvikin Perämies Jokelan kotiinpaluu oli kertomus merestä, seilaamisesta, luottamuksesta ja petturuudesta. Innostuin lukemaan kirjan luettuani ensin samaisen kirjailijan mielenkiintoisen, riipaisevankin kirjan Valkoinen Toyota vei vaimoni. Sepä oli erinomaista matkalukemista.
Katja Petrovskajan Ehkä Esther oli persoonallisella kielellä kerrottu tarina oman suvun vaiheista. Paljon oli henkilöitä ja välillä oli vähän sekavaa, mutta kannatti lukea. Lainaus sivulta 18: "Muut babuskat leipoivat pirozokeja ja kakkuja, neuloivat lämpimiä villapaitoja ja kirjavia myssyjä, monet joka sukkia - joiden teko oli neulomisen taitolento, vyssi pilotaz, niinkuin tavataan sanoa - veivät lapsenlapsensa kouluun ja soittotunneilla ja odottivat heitä kesällä puutarhoissaan, datsoillaan tai mökeissään maaseudulla. Minun babuskani asuivat meillä viidennessä kerroksessa eivätkä pystyneet juurtumaan betoniin."
Per Olov Enquistin Henkilääkäri. Uskomaton tarina hullusta kuninkaasta, hänen vaimostaan ja henkilääkäristä. Ihmisten typeryys on kautta aikojen ollut hyvänä jarruna edistykselle. Oliskohan se kirjasta tehty elokuva katsomisen arvoinen.
Audrey Mageen Sopimus on tarina saksalaisesta miehestä ja naisesta, jotka menevät naimisiin toisiaan tuntematta. Eletään toisen maailmansodan aikaa ja tapahtumat sijoittuvat Berliiniin ja Stalingradiin. Eräs kirjaston asiakas suositteli tätä kirjaa ja kyllä kannatti lukea. Aika hyytävä, ajatuksiaherättävä tarina.
Anni Kytömäen Kultarinta oli yksi parhaista lukukokemuksista pitkään aikaan. Viipyilevä, rauhallinen, koskettava, mielenkiintoinen. Itsekin luonnossa viihtyvänä pystyin melkein aistimaan metsän tuoksut ja äänet. Suosittelen!
Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia oli mielenkiintoinen, sujuvasti kirjoitettu tarina pojan ja äidin suulla kerrottuna. Aiheina mm. Jugoslavia, albaanit, tässäkin sodan vaikutus ihmisiin, siirtolaisuus, ihmissuhteet, seksualisuus. Pidin lukemastani mutta se yksi kelju kissa vähän hämmästytti. Ei voi kuin ihmetellä miten nuorella miehellä on sana hallussa.
Anitta Kaitajärven Rikotut kuvat on tarina Asserin ja Annin suhteesta, sotavankeudesta, sotavangeista, rikoksesta, sodanjälkeisestä ajasta ja siitä miten sota vaikutti ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Mielenkiintoinen tarina kylläkin, mutta voivoi sitä loppua ja henkilöt ei oikein heränneet eloon.
Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret oli viehättävä tosipohjainen romaani kahden runoilijan Katri Valan ja Elina Vaaran ystävyydestä.
Kamila Shamsien Jumala joka kivessä jäi kesken. Jotenkin ei vaan napannut vaikka historiallinen aihe vaikutti mielenkiintoiselta
Elina Luukkaisen Jäämeren myrskylintu : Elina Luukkaisen elämänvaiheet. No huhhuh, kaikkea se elämä voikin tuoda tullessaan. Näissä tällaisissa elämänkerroissa jotka eivät selittele kauheasti on oma viehätyksensä. Selviytymistarina.
Henni Kitin Elävän näköiset oli elämänmakuinen, koskettava sukupolvitarina. Heti alkumetreillä neulojan mieltä lämmittää Eevan syvälliset mietteet aiheeseen liittyen (s.20): " Hänen kätensä tietävät mitä tehdä, vaikka pää ei tietäisikään. Pikkusilmukoista ketjuuntuu kokonainen rivi, niistä kappale, niistä neule. Toisto on äärimmäistä, sormet liikkuvat itsestään. Mikä puurtaminen, mikä tylsyys! Mutta ei ole aivan rehellistä sanoa, että kaikki tapahtuisi kuin itsestään. Vaikka silmukat tuntuvat juoksevan helposti, jos haluaa olla tarkka, jos haluaa tehdä muutakin kuin tasaista sileää, on keskityttävä..."
Kerstin Ekmanin Huijareiden paraati oli kiinnostava, fiktionomainen omaelämänkerta. Olen lukenut useamman Ekmanin kirjan, mutta kirja olisi auennut varmaan vielä paremmin jos olisi lukenut kaikki. Toisaalta, en tiedä paljon muutenkaan kirjailijan oikeasta elämästä eli mistä sen tietää mikä on fiktiota ja mikä faktaa vaan eipä tuo haitannut.
Neuleaiheinen ote kirjasta (s. 401): "Tapasin pitää päässä myssyä, jonka äiti oli neulonut minulle joskus sodan aikaan. Se oli tehty langantähteistä ja oli keltaisen-, vihreän- ja ruskeanraidallinen. Äiti ei ollut kovin kätevä neuloja, joten myssystä oli tullut liian iso ja se ylti otsalla kulmakarvoihin asti. Juuri siksi se olikin verraton suoja vetoa vastaan..."
Tässä välissä luin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen. Olipa hyvä, kiinnostava tarina. Luen varmasti toiseenkin kertaan jossain vaiheessa.
Magne Hovdenin Saamelandia oli kepeä kertomus kahdesta kaveruksesta ja heidän turistirysästään.
Kate Mortonin Hylätty puutarha oli mielenkiintoinen tarina Nell-tytöstä, joka saa aikuisuuden kynnyksellä tietää ettei hän olekaan vanhempiensa biologinen lapsi. Tarinan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alusta 2000-luvulle Englantiin ja Austraaliaan. Loppu oli vähän turhan arvattava. Ja voi että minua ärsyttää kun kirjailijan pitää kiitellä kummit, mummit, ex-miehet, nykyiset miehet ja kaikki maholliset ihmiset kirjan lopussa. Eikö se riitä, että kirjailija tekee työnsä eli kirjoittaa tarinan. Eihän niitä loppukiitoksia tosin ole pakko lukea, enkä kyllä luekaan.
Christian Rönnbackan Rakennus 31, hmm. no kyllähän sen luki. Aiemmin on ilmestynyt kaksi kirjaa, joissa tämä jämpti pohjalainen Hautalehto seikkailee. Voishan nekin joskus lukea, mutta ilmankin pärjää. Syksy on juuri sopivaa aikaa lukea dekkareita. Kirjassakin liikutiin alkavan talven hyisissä tuulissa.
Olle Lönnaeuksen Menneisyyden hinta on palkittu ruotsin dekkariakatemian esikoiskirjapalkinnolla. No kyllähän tuon luki, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Henkilöt jäivät aika ontoiksi.
Tässä välissä lukaisin sedän nuoruusmuistelot, kirjan jolla ei ollut nimeä. Olipa mielenkiintoista lukea sota-aikaan sijoittuvasta nuoruudesta. Harmi ettei voi enää isältä, setäni isoveljeltä kysellä hänen muistojaan.
Seppo Saraspään Ministerivierailu tuntui noiden Irakin seikkailujen jälkeen leppoisalta lukukokemukselta. Tuttuihin maisemiin sijoittuva tarina vaikutti aluksi oikeinkin mukavalta, mutta en minä nyt tiedä tohtisko sitä hirveästi kehumaan ruveta. On Saraspää parempiakin kirjoja kirjoittanut.
Hassan Blasimin Irakin purkkajeesus oli ajatuksia herättävä novellikokoelma. Vaikka jutut olivat aika absurdeja ja karmeitakin, niin jotenkin ei ollut yhtään vaikea kuvitella niitä todeksi. Ei tarvitse kuin seurata uutisia ja peilata juttuja niihin. Tuhat ja yksi veistä novelli kertoo kaveriporukasta joka saa veitset katoamaan. He miettivät josko temppua voisi esittää julkisesti, mutteivät uskalla. Päätöksen syyt kuulostavat pelottavan ajankohtaisilta (s.129): "Olin samaa mieltä: heidän olisi helppo julistaa meidät vääräuskoisiksi ja syyttää ryhmäämme yhteiskunnan hajottamisesta kummallisella ulkomaisella taikauskohapatuksella. Ylimmäksi laiksi oli nimittäin noussut uskonmiesten oma taikauskohapatus, ja Jumalasta oli tullut kauloja katkova, vääräuskoisuudesta syyttävä miekka."
Tässä välissä oli lomalukemisena Veli-Pekka Lehtolan Saamelainen evakko. Lukemisen arvoinen kirja ja mielenkiintoa vielä lisäsi oman suvun vaiheet, jotka nivoutuivat kirjan tapahtumiin.
Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuoli. No huhuh, olipa hurjia novelleja. Kirjailijalla on kertomisen lahja ja voi kuinka ajankohtaisia juttuja näinä levottomina aikoina. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Pauliina Rauhalan Taivaslaulu oli lukemisen arvoinen kirja. Niin kaunis kieli ja elämänmakuinen kertomus jaksamisesta, parisuhteesta, uskosta, uskonnosta ja elämästä yleensä. Ei ihme, että on saanut kehuja.
Orhan Pamukin Hiljainen talo kertoo turkkilaisen perheen tarinan 1900-luvun alkupuolelta kahdeksankymmentäluvulle, kertojina isoäiti, lapsenlapset, palvelija Recep ja hänen veljenpoikansa. Olipa taitavasti kirjoitettu. Heräsi mielenkiinto turkin lähihistoriaa kohtaan, siis että mitä tapahtui sen jälkeen mihin kirjan kertomus päättyi. Ja lopuista puheenollen, tämän kirjan loppu oli yksi hienoimmista mihin olen törmännyt pitkiin aikoihin. Isoäidin ajatuksia: Kuten paljon myöhemmin, täällä sängyssä maatessani, ajattelin: elämää, sitä matkaa jonka kulkee vain kerran, ei voi aloittaa alusta, mutta jos sinulla on kirja kädessäsi, oli se miten sekava ja käsittämätön tahansa, niin sen kirjan loputtua voit halutessasi siirtyä takaisin alkuun ja oivaltaa uudestaan jonkin käsittämättömän asian ja elämän ja lukea kirjan uudestaan, eikö niin, Fatma?
Grégoire Delacourtin Katseenvangitsijat oli synkkäsävyinen kertomus kahdesta nuoresta, kauneudesta, rakkaudesta, odotuksista, pettymyksistä. Surullinen tarina.
Anneli Pääkkösen Se kaikkein kaunein elämässä oli kirja, jonka tarina oli rakennettu autenttisten kirjeiden ympärille. Koskettavaa ja välillä vähän ärsyttävääkin.
Riikka Pelon Taivaankantaja meinasi jäädä jossain vaiheessa keken, mutta onneksi luin sen loppuun. Kertomus pienestä tytöstä, hänen mummostaan, äidistään, uskonnosta ja muutaman päivän tapahtumista oli kirjoitettu persoonallisesti, välillä tuntui että liiankin haastellisesti minun makuun. Väkevää tekstiä. Kannatti lukea. Nyt on kyllä saatava käsiin se Jokapäiväinen elämämme.
Viktoria Hislopin Elämänlanka tuli valittua iltalukemiseksi aiheensa vuoksi. No olihan se kiinnostavaa kun tarina oli sidottu niin tiiviisti Kreikan historiaan, mutta joku tökki. Henkilöt jäivät jotenkin hengettömiksi ja pliisuiksi. En vakuuttunut. Pitäiskin lukea uudelleen Theodor Kallifatidesin Kreikka kirjat, sillä muistaakseni niissä oli rankempi ja samalla uskottavampi teksti.
Lainasin Serdar Özkanin Kadonnut ruusu kirjan kun sillä oli jotenkin kiehtova kansi ja aihe vaikutti mielenkiintoiselta. Moni kakku päältä kaunis. Kertomus tyttärestä, joka etsii kadonnutta kaksoissisartaan äidin kuoleman jälkeen oli minusta teennäinen. Jos olis ollu paksumpi kirja niin olis varmaan jäänyt kesken. Niin että kanattaako valita kirjaa kannen perusteella? Ei.
Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin Pietarilainen polkuhevonen; lapsuus kolmen kulttuurin katveessa oli lukemisen arvoinen lapsuusmuistelo. Monikulttuurisuus on rikkaus kuten tästäkin kertomuksesta huomaa. Ajankohtainen (5.2.2014) ote kirjan sivulta 318-319): Hän (opettaja) tehosti opetustaan uhkauksella antaa tukkapöllyä sille, joka sekoittaisi keskenään ainoat oikeat muodot alkaa sataa ja rupeaa satamaan.
Wladimir Kaminerin Rakkaita terveisiä Saksasta on yhä vaan kesken. Kirjan lyhyet, hauskat tarinat sopisivat ehkä paremmin reissulukemiseksi, niinkuin kesällä tuli todettua (se Kolmas krokotiili jne). Niin että pitäisikö tästä lähteä reissuun :)
Taina Latvalan Välimatka kertoi äidin ja tyttären suhteesta, yhteisestä matkasta ja elämästä yleensä. Pohjanmaan murre on huomattavasti helpompilukuista kuin savon murre tällaisellekin, joka ei ole altistunut sille. Hyvä tarina ja teksti oli persoonallista, välillä vähän runomaista, joskus jopa ärsyttävyyteen asti.
Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta oli ajatuksia herättävä kirja. Rankka tarina ystävyydestä, ihmissuhteista, toivosta ja epätoivosta oli kerrottu kauniilla kielellä.
Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli oikein ilahduttava kirja, kertakaikkiaan ihana. Innoissani lainasin myös Shikibu Murasakin Genjin tarinan ykkös osan eli se tuolla odottelee vuoroaan.
Kjell Westön Kangastus 38 oli synkähkö tarina, jonka loppu oli aika ovelasti rakennettu. Oli lukemisen arvoinen, mutta pidin enemmän siitä Missä kuljimme kerran.
Susanna Alakosken Köyhän lokakuu oli hyvin koskettavaa ja välillä kovinkin rankkaa luettavaa. Pisti miettimään.
Andrei Makinen Ranskalainen testamentti ei oikein temmannut mukaansa niinkuin olin odottanut. Tarina oli kyllä sen verran kiinnostava etten jättänyt kirjaa kesken ja hyvä niin, sillä aivan lopussa juoneen tuli yllättävä käänne, josta pisteet kirjailijalle.
Tässä jossain välissä luin Pauliina Salmisen Miehittäjän morsiamet: rakkautta ja petoksian jatkosodan Itä-Karjalassa. Mielenkiintoinen aihe, mutta jotenkin jäin kaipaamaan syvällisempää otetta. Tämän rinnalla oli hyvä lukea uudelleen samalle alueelle liittyviä Bertta Valtosen kätilömuistelmia.
Luin Jerome K Jeromenin vuonna 1889 kirjoittaman tarinan Kolme miestä veneessä kun eräs kirjaston asiakas kehui kirjan niin vakuuttavasti, että pakkohan se oli lainata. Humoristinen, tarkkanäköinen ja itseironinen kertomus mieskolmikon veneretkestä. Tosin loppua kohti jutut alkoivat toistaa itseään.
Kahvipöytälukemisena oli mainio, mielenkiintoinen ja hauska Kissojen Suomi; katit historian poluilla, jonka ovat kirjoittaneet Minna Keinänen ja Harri Nyman.
Gabriel Garcia Marguezin Miguel Littinin maanalainen seikkailu Chilessä. Mielenkiintoinen kirja, mutta nyt kyllä pitäisi hähdä se dokumentti, jonka teosta kirja kertoi, jotta tarina pääsisi oikein elämään.
Jos haluaa tietää millaista on pienkustantajan arki parhaimmillaan tai pahimmillaan kannattaa lukea Jari Lehtolan kirja Juosten kustannettu; 16,3 vuotta; päättymätön kulttuuriteko (joka päättyi). Kirja kertoo Kustannus-Puntsin vaiheista ja tämä oli kyllä niin hauska ja mielenkiintoinen kirja, että ahmin sen yhdessä päivässä. Kyseillä kustantajalla on muuten todella hyviä kirjoja (tämäkin mukaan luettuna), joihin kannattaa tutustua.
Tässä jossain välissä luin Edmund De Waalin kirjan Jänis jolla on meripihkanväriset silmät: kätketty perintö. Mielenkiintoinen, koskettava tarina rikkaan juutalaisperheen vaiheista ja perinnöstä euroopassa ja vähän muuallakin. Ihan piti lainata impressionisteista kertova kirja tähän rinnalle, nääs kun eräs perheenjäsen oli tuttu yhden jos toisenkin kuuluisan maalarin kanssa ja omisti heidän taulujaan.
Abilio Estévezin kirjoittama kirja Sinun on valtakunta taisi jäädä lukematta kertaa. Pitäis näköjään malttaa lukea yksi kirja kerrallaan, jotta lukukokemus olisi jotenkin eheämpi. Saatan palata tämän pariin joskus myöhemmin.
Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat; voi miten koskettava ja hyvin kerrottu tarina. Suosittelen lämpimästi.
Sain niin vakuuttavat suositukset Grégoire Delacourtin kirjasta Onnen koukkuja että pitihän se lukea ja kyllä kannatti. Aivan mainio pieni tarina käsityökauppaa pitävästä rouvasta, joka kirjoittaa myös suosittua blogia ja jota kohtasi arvaamaton onnenpotku. Suosittelen lämpimästi.
Veronique Ovalden Mitä tiedän Vera Candidasta kirjan takakanessa kysytään Voiko kohtalo periytyä läpi kolmen sukupolven? Kirjan päähenkilö yrittää kaikkensa ettei niin kävisi. Hyvä tarina, joka sijoittuu Latinalaiseen Amerikkaan.
Wladimir Kaminerin Kolmas krokotiili: uusia kertomuksia Berliinistä oli mainiota matkalukemista Berliinin matkalla ja sen jälkeenkin. Sen verran hauska ja hyväntuulinen että tein varaukseen hänen uuteen kirjaansa Rakkaita terveisiä Saksasta.
Vihdoinkin sain luettua Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan. Tämä oli kyllä sellainen kirja, että olisi pitänyt lukea se yhteen menoon, siis ei niinkuin minä nyt tein eli lukien välillä muita kirjoja. Ehkä luen kirjan vielä joskus uudelleen sillä teksti ja tarina olivat kyllä sen arvoiset.
Camilla Läckbergin Enkelintekijä ja McCall Smithin Häähumua lauantaina olivat just sopivia kesädekkareita. Mari Jungstedtin Vaarallinen leikki kuuluu samaan kesäkirjasarjaan, mutta se oli kyllä hienoinen pettymys.
Neulojan sydäntä sykähdyttänyt sitaatti Anneli Kannon Veriruusut kirjasta sivulta 347: Sigrid meni ja veti saappaat ruumiin jaloista. Ne olivat hänelle liian isot, joten hän riisui ruumiilta hyvät, ehjät villasukat, vaikka mielessä vilahti, oliko äiti vai morsian ne harmaasta pässinpökkimästä langasta kutonut ja antanut pojan jalkaan, kun tämä oli lähtenyt vapauttamaan maata punaisesta kulkutaudista. Valkoinen rantukin oli oikein kudottu sukan suuhun, ei ollut punainen väri edes saapassukkaan kelvannut. Kantapää oli osattu kutoa lujaa kaksinkertaista. Kutojan käsiala oli tasaista ja vähän liian kireää, vanhemman ihmisen tasakokoisia, kovia silmukoita.Sukka oli osaavasti ja lyhyesti kärjestä päätelty. Morsiamen ikäiseltä olisi saattanut syntyä piippalakin mallinen sukankärki tai lipsahtaa muutama löysä kerros haaveellisen hetken ja tuleentuijotuksen kirvoittamana.
Katja Ketun Piippuhyllyä lukiessa tuli tunne kuin olisi tavannut vanhoja tuttuja, sillä tarinoissa seikkaili Kätilön henkilöitä. Ketun teksti on kyllä väkevää luettavaa ja useimmissa jutuissa ihmisen seksuaalinen puoli tuli vahvasti esiin. Pidin.
Sarah Winmanin Kani nimeltä Jumala oli lukemisen arvoinen kirja. Suosittelen.
Jonas Jonassonin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Hehheh, aivan mainio, kevyt kirja. Huomaa kyllä, että kirjailija pitää Peppi Pitkätossusta, Nalle Puhista ja Paasilinnasta. Minäkin pidän kahdesta ensin mainitusta.
Ulla-Lena Lundbergin Jää ei saanut turhaan Finlandia palkintoa. Koskettava tarina ja niin kauniilla kielellä kerrottu. Aion kyllä lukea ainakin sen Marsipaanisotilaan, joka kertoo näistä tutuista Kummelin veljeksistä.
Karl Ove Knausgårdin Taisteluni, ensimmäinen osa: kuinka joku osaa noin syvällisesti kertoa tuntemuksistaan. Ihan tässä tulee omatkin teinivuodet mieleen. Pitääpä lukea se toinekin osa
Alice Munron Karkulainen oli miellyttävä uusi tuttavuus minulle. Elämänmakuisia pieniä tarinoita, joissa ei ollut hepposia, ennalta-arvattavia juonia.
Pidin kovasti Colm Tóibínin Brooklynista. Elämänmakuinen, sujuvasanainen nuoren naisen kasvukertomus.
Albert Speerin Diktaattorin työkaluna jäi kesken. Luin aikani ja hämmästelin kirjoittajan tapaa katsoa asioita. Jäi jotenkin sellainen tunne, että hän yritti selittää menneisyyttään itselleen edullisimmalla tavalla. Ehkä palaan kirjan pariin vielä myöhemmin. Se voisi aueta paremmin nyt kun luin Yrsa Steniuksen Elämäni mies kirjan, joka kertoo kyseisestä herrasta.
Irja Wendischin Pitkä taistelu; sotilaiden lasten selviytymistarinoita oli aika lailla samanlainen kirja kuin hänen edellisetkin kirjat. Mielenkiintoinen. Tulipa vain mieleen, että minäkin kuulun tuohon ryhmään eli sotilaiden lapsiin. Isä ei joutunut rintamalle vaan korjasi lentokoneita eikä hänellä ollut mitään sotatraumoja. Äidille sota on varmaan ollut rankempi kokemus, sillä hän joutui lapsena lähtemään evakkoon pohjoisesta. Ehkä sota on jättänyt meihinkin jotain jälkiä.
Heidi Könkään Dora Dora oli aiheeltaan erittäin mielenkiintoinen tosipohjainen tarina Albert Speerin matkasta Petsamoon jouluna 1943 kertojina Albert Speer, hänen sihteerinsä, taikuri ja suomalainen tulkki. Kirja käsitteli valtaa, alistamista ja alistumista. Pimeys, pakkanen ja ahdistus oli kuvattu uskottavasti ja olipahan vaihteeksi mukava lukea kirjaa, joka eteni kronologisesti. Albert jäi sen verran kutkuttamaan uteliaisuutta, että piti lainata muutama aiheeseen liittyvä kirja.
Lasse Lehtisen Nätti-Jussi oli kyllä riemastuttava lukukokemus. Välillä tuntui että kirja on kuin Forest Gumpin ja paroni von Munkhauseni sekoitus. Voin kuvitella, ettei tämä ole kakkien lukijoiden mieleen, varsinkaan naisten, mutta minua tämä kyllä vain nauratti ja huvitti. Eikä sen niin väliä oliko jutut totta vai ei. Suosittelen.
Mitäpä sitä sanois Oksasen Stalinin lehmistä? Minua häiritsi kun en osannut lukea kirjaa fiktiona, vaan koko ajan ajattelin, että siinä kerrotaan Sofin elämästä. Sujuvaa, persoonallista kielenkäyttöä, mutta voi luoja miten raskas aihe. Tuon ankean aiheen jälkeen oli oikein virkistävää siirtyä Nätti-Jussin pariin.
Meinasin lukea Austerin Talvipäiväkirjan ja aloittelinkin jo, mutta se ei nyt napannut, ehkä joskus myöhemmin. Edellinen kirja oli Paul Austerin New York-trilogian kolmas eli viimeinen osa Lukittu huone. Sitä ennen luin samaisen kirjailijan Aaveita. Austerin kerronta on jouhevaa ja pidän siitä, että ihan kaikkea ei kerrota. Aaveita kirjan viimeiset lausee kertovat paljon; Elättelen mielelläni sellaista haavetta, että Blue varasi paikan jostain laivasta Kiinaan. Olkoon se siis Kiina, ja siihen me tyydymme. Sillä nyt on hetki, jolloin Blue nousee tuolistaan, panee hatun päähän ja menee ulos ovesta, Ja tästä hetkestä alkaen me emme tiedä mitään.
Kun en ole pitänyt lukupäiväkirjaa, on hieman hankala laittaa aiemmin lukemansa kirjat aikajärjestykseen, siispä pistänkin ne ihan aakkosjärjestykseen. Alleviivatut kirjat ovat olleet erityisen mieleisiä.
Abdolah, Kader: Talo moskeijan vieressä
Aho, Elisabet: Lilly; historiallinen romaani 1861-1917
Aho, Elisabet: Valkea kuin uni; historiallinen romaani Urajärven kartanosta vuosilta 1830-1851
Alakoski, Susanna: Sikalat
Alakoski, Susanna: Köyhän lokakuu
Aronen, Eeva-Kaarina: Kallorumpu
Auster, Paul: Aaveita
Auster, Paul: Lasikaupunki
Auster, Paul: Lukittu huone
Barbery, Muriel: Kulinaristin kuolema
Barbery, Muriel: Siilin eleganssi
Blasim, Hassan: Irakin Purkkajeesus
Blasim, Hassan: Vapaudenaukion mielipuoli
Bronte, Emily: Humiseva harju
Brown, Dan: Da Vinchi koodi
Chang, Jung: Villijoutsenet
Coelho, Paulo: Brida. Pettymys eli tarvi lukea enempää tältä kirjailijalta.
De Waal, Edmund: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät; kätketty perintö
Delacourt, Grégoire: Katseenvangitsijat
Delacourt, Grégoire: Onnen koukkuja
Dickens, Charles: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe
Durrell, Gerald: Eläimet ja muu kotiväkeni
Edwards, Anne: Sonja-kreivitär Tolstaja
Einhorn, Lena: Ninan matka; tositarina Varsovan getosta
Ekman, Kerstin: Tapahtui veden äärellä
Ekman, Kerstin: Sudentalja 1; Herran armo
Ekman, Kerstin: Sudentalja 2; Viimeinen uitto
Ekman, Kerstin: Sudentalja 3; Raaputusarvat
Enquist, Per Olov: Henkilääkäri
Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna: Pietarilainen polkuhevonen; lapsuus kolmen kulttuurin katveessa
Fredriksson, Marianne: Anna, Hanna ja Johanna
Fredriksson, Marianne: Marian evankeliumi
Garcia Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
Kaitajärvi, Anitta: Rikotut kuvat : romaani elämästa ja rikoksesta
Kallifatides, Theodor: Kuudes matkustaja
Kaminer, Vladimir: Kolmas krokotiili; uusia kertomuksia Berliinistä
Kankimäki, Mia: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Kanto, Anneli: Veriruusut
Kariniemi, Annikki: Matkalla maan ääriin
Keinänen, Maija: Kissojen Suomi; katit historian poluilla
Kervinen, Kaisa: Lääkintälotta Olka. Kansikuva oli niin kamala, että meinasi jäädä koko kirja lukematta. Olis ehkä pitänytkin.
Kettu, Katja: Kätilö
Kettu, Katja: Piippuhylly
Khemir, Jonas Hassen: Kaikki se mitä en muista
Kianto, Ilmari: Punainen viiva
Kianto, Ilmari: Vanha postineiti; korpiromaani
Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys
Kitti, Henni: Elävän näköiset
Knausgård, Karl Ove: Taisteluni 1
Kojo, Raimo O.: Heittiön vaellus : kullankaivaja Heikki Kokon elämänkerta
Kortelainen, Anna : Virginie!; Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina
Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret
Kurkov, Andrei: Kuolema ja pingviini
Kytömäki, Anni: Kultarinta
Kähkönen, Sirpa: Kuopio-sarja uusinta lukuunottamatta
Kälkäjä, Mirjam: Joen takana Petsamo
Kälkäjä, Mirjam: Maan ja joen poikki
Kälkäjä, Mirjam: Pilvenpitelijät
Kälkäjä, Mirjam: Tulikoki
Köngäs, Heidi: Jokin sinusta
Köngäs, Heidi: Dora Dora
Kängäs, Heidi: Hertta
Larsson, Stieg: Miehet jotka vihaavat naisia
Latvala, Taina: Välimatka
Lehtinen, Lasse (Paasilinna, Arto): Nätti-Jussi ; suomalaisen seikkailijan elämänkerta
Lehtola, Jari: Juosten kustannettu; 16,3 vuotta; päättymätön kulttuuriteko (joka päättyi)
Lehtola, Laura: Viimeinen katekeetta
Lehtola, Veli-Pekka: Nickul; rauhan mies, kansan mies
Lehtola, Veli-Pekka: Saamelainen evakko
Liehu, Rakel: Helene
Lindgren, Minna: Kuolema Ehtoolehdossa
Lounela, Pekka: Kahden naisen sota; vuosisadan vakoilutarina
Lundberg, Ulla-Lena: Jää
Luukkainen, Elina: Jäämeren myrskylintu : Elina Luukkaisen elämänvaiheet
Läckberg, Camilla: Enkelintekijä
Magee, Audrey: Sopimus
Magga-Kumpulainen, Rita: Binna Banna
Magga-Kumpulainen, Rita: Sarvikiela
Magga-Miettunen, Siiri: Siirin kirja
Magga-Miettunen, Siiri: Siirin elämä
Makine, Andei: Ranskalainen testamentti
Makkonen, Anna: Kadonnut kangas. Retkiä Ida Digertin päiväkirjaan.
McCall Smith, Aleksander: Häähumua lauantaina
Mikkanen, Raili: Unelmien varjot; romaani Viipurin ja Pietarin suomalaiskohtaloista
Morton, Kate: Hylätty puutarha
Munro, Alice: Karkulainen
Mustonen, Enni: Lapinvuokko ja Jääleinikki. Oli niin ennalta-arvattava tarina, että jätänpä seuraavat osat lukematta.
Mustonen, Enni: Koskivuoti-sarja
Myron, Vicki: Kirjastokissa
Mäkelä, Hannu: Eetu; matkoja Eduard Uspenskin maailmaan
Mäkelä, Hannu: Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä
Mäkelä, Hannu: Venäjää aikuisille; lyhyt oppimäärä
Nopola, Sinikka: Ei tehrä tästä ny numeroo
Nopola, Sinikka: Matkustan melko harvoin ja muita kertomuksia
Närhi, Harri: Pölönen
Oksanen, Sofi: Kun kyyhkyset katosivat
Oksanen, Sofi: Puhdistus
Oksanen, Sofi: Stalinin lehmät
Olsson, Linda: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Olsson, Linda: Sonaatti Mirjamille
Oranen, Raija: Maan aamu-sarja
Oranen, Raija: Metsästäjän sydän
Ovalde, Veronica: Mitä tiedän Vera Candidasta
Paadar-Leivo, Rauna: Vieras talvi
Paasilinna, Arto: Tuomiopäivän aurinko nousee
Paasilinna, Erno: Kaukana maailmasta; historiaa ja muistoja Petsamosta
Paasilinna, Erno: Maailman kourissa; historiaa ja muistoja Petsamosta
Paasilinna, Erno: Nuoruusaikoja
Pasilinna, Erno ja Tuuri, Antti: Isoa Inaria kiertämässä; kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta
Pelo, Riikka: Taivaankantaja
Petrovskaja, Katja: Ehkä Esther
Porvali, Mikko: Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta
Pyhtilä, Mauno J.: Balladi kauniista Petronellasta; Lemmenjoen legenda
Remes, Ilkka: Nimessä ja veressä
Rhodes, Dan: Pieni valkoinen auto
Rintala, Paavo: Leningradin kohtalonsinfonia
Romppainen, Katariina: Pitkät päiväunet
Roy, Arandhati: Joutavuuksien jumala
Räsänen, Leena: Elli ja Ferdi; kirjeitä Pohjois-Savosta vuosilta 1897-1911
Salminen, Pauliina: Miehittäjän morsiamet; rakkautta ja petoksian jatkosodan Itä-Karjalassa
Satrapi, Marjane: Persepolis 1 ja 2
Samartin, Cecilia: Nora & Alicia
Sander, Gordon: Pelastuneet: Frankin perhe, joka selvisi
Saraspää, Seppo: Leiri maailman laidalla
Schwalbe, Will: Elämän mittainen lukupiiri
Seierstad, Åsne: Kabulin kirjakauppias
Seppänen, Anu: Jääkukkia keisarinnalle; Alma Pihlin uskomaton elämä
Setterfield, Diane: Kolmastoista kertomus
Shaffer, Mary Ann ja Barrow, Annie: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Siikala, Ritva: Rauhoitu nyt vihdoinkin
Sillanpää, F. E.: Hurskas kurjuus
Siltala, Pentti: Hopeaa ja säveliä; pietarinsuomalaisen perheen kronikka
Skagnes, Sarita: Vain tytär; eräs selviytymistarina
Skiftesvik, Joni: Salli Koistisen talvisota
Skiftesvik, Joni: Tuulen poika
Skiftesvik, Joni: Valkoinen Toyota vei vaimoni
Skiftesvik, Joni: Perämies Jokelan kotiinpaluu
Speer, Albert: Diktaattorin työkaluna (jäi kesken, ehkä jatkan joskus)
Stenius, Yrsa: Elämäni mies
Statovci, Pajtim: Kissani Jugoslavia
Szpilman, Wladyslaw: Pianisti; ihmeellinen selviytymistarina Varsovassa 1939-1945
Tervo, Mirja: Huimaavat korot; luksuskenkien vaarallinen viehätys
Tikkanen, Märtta: Emma ja Uno
Tóibín, Colm: Brooklyn
Toijala, Anneli: Merten takaa tulleet
Toijala, Anneli: Punainen maa, valkea meri
Torvik, Solveig: Äitien veren perintö
Tuominen, Pirjo: Linda ja Joel-sarja
Tuomioja, Erkki: Häivähdys punaista; Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa
Tuuri, Antti: Suuri asejuna Pietarista
Utrio, Kaari: Vaskilintu
Wallenius, K. M.: Makreeta
Walles, Robert James: Hiljaiset sillat
Waltari, Mika: Suuri illusioni
Valtonen, Bertta: Kätilönä karjalassa ja vähän muuallakin
Wendisch, Irja: Me sotilaiden lapset
Wendisch, Irja: Pitkä taistelu; sotilaiden lasten selviytymistarinoita
Wendisch, Irja: Salatut lapset; saksalaissotilaiden lapset Suomessa
Venho, Johanna: Kaukana jossain onnenmaa
Westö, Kjell: Kangastus 38
Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
Winman, Sarah: Kani nimeltä jumala
Virubova, Anna: Anna Virubova; keisarinnan hovineiti
Zevin, Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias
Özkan, Serdar: Kadonnut ruusu; romaani etsimisestä ja löytämisestä
Olen lukenut kaikki tai melkein kaikki seuraavien kirjailijoiden kirjat, jotka löytyvät Leppävirran kirjastosta:
Allende, Isabel
Christie, Agatha
Guareschi, Giovanni
Jungstedt, Mari
Kallifatide, Theodor: ennen 2000-lukua julkaistut kirjat
Larsson, Åsa
Läckberg, Camilla
Mayle, Peter
McCall Smith, Aleksander
McCourt, Frank
Nemirovsky, Irene: Ranskalainen sarja oli yksi koskettavimmista kirjoista mitä olen ikinä lukenut.
Ojala, Ella
Riel, Jörn
Soini, Tuulikki
Ljudmila Ulitskajan Medeia ja hänen lapsensa oli miellyttävä uusi tuttavuus. Monipolvinen läpi neuvostohistorian kulkeva tarina värikkäine ihmisineen piti otteessaan loppuun asti.
Jelena Tsizovan Naisten aika oli kyllä aiheeltaan mielenkiintoinen. Elettiin sodan jälkeistä aikaa Pietarissa ja seurattiin eräässä yhteisasunnossa elävien eri ikäisten naisten elämää. Arvatenkin aika synkkä kirja.
Pauliina Rauhalan Synninkantajat oli aika raskasta luettavaa. Kaunis kieli, mutta tarina ei temmannut mukaansa niinkuin Taivaslaulu teki.
Heikki Hietamiehen Nämä kun ovat niitä totuusasioita. Juuri sopiva kesäkirja. On kuin katsoisi hauskaa ja hersyvää suomifilmiä.
Antoine Laurainen Punaisen muistikirjan nainen oli jouhevasti kirjoitettu rakkaustarina. Loppuratkaisun saattoi arvata, mutta siitä huolimatta kirjassa oli jotain viehätystä. Positiivisessa mielessä kevyttä kesälukemista.
John Boynen Kapina laivalla oli mielenkiintoinen tosipohjainen seikkailu- ja kasvutarina Bounty-laivan mieshistöstä, matkasta, kapinasta ja selviytymisestä. Kertojana oli sattumalta laivaan otettu palveluspoika.
Inka Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen. Aina vaan on ilo lukea Inkan soljuvaa, rikasta tekstiä.
Veikko Huovisen Kylän koirat oli kuin aikamatka lapsuuden maisemiin. Itsekin muistan kuinka irtokoirat tappelivat joukolla lapsuuskylän raitilla. Kovin on koirakulttuuri muuttunut niistä ajoista.
Jenni Linturin Isänmaan tähden, Jälleenrakennus ja Malmi.
Kjell Westön Rikinkeltainen taivas.
Camilla Läckbergin Noita jäi kesken. Oli jotenkin niin samalla kaavalla kirjoitettu kirja kuin ne aiemmatkin ettei tällä kertaa sytyttänyt yhtään.
Vieno Zlobinan Heidän ihanteensa murskattiin : tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa -kirja oli hyvä jatko Antti Tuurin Ikitielle. Niin sitä vaan jotkut ihmiset selviävät suurista myllyistä eivätkä välttämättä jauhaudu murusiksi
Antti Tuurin Ikitie. Hyvä kirja. Nyt mietityttää että uskaltaiskohan katsoa elokuvankin, meinaan jos se ei olekkaan saman veroinen kuin kirja.
Antti Tuurin Kylmien kyytimies oli suorasanaisesti kerrottu tarina kansalaissodan ajoilta. Jussi Ketola siepataan Tampereelle valkoisen armeijan mukaan. Ihmisen raadollisuus, hyvyys, kylmyys ja välittäminen olivat tarinan aiheina.
Toinen tuntematon on novellikokoelma, jossa eri kirjailijat ovat kirjoittaneet tarinoita Tuntemattoman sotilaan henkilöiden vaimoista, siskoista ja äideistä. Nenäliinaa tarvittiin monesti.
Raili Mikkasen Hilja : yksi maailman ensimmäisistä : välähdyksiä Hilja Pärssisen, opettajan, runoilijan, kansanedustajan, pakolaisen, vangin sekä työväen, naisten ja lasten puolestapuhujan elämästä. Mielenkiintoinen tarina, mutta ei olis pitänyt lukea heti Everstinnan jälkeen, sillä kontrasti oli melkomoinen. Toinen oli kuin tulista pataa ja toinen kuin maitovelliä.
Rosa Liksomin Everstinna oli väkevä tarina verevästä naisesta. Ristiriitainen päähenkilö kertoi elämästään meänkielellä. Minusta se ei vaikeuttanut vaan pikemminkin lisäsi kerronnan henkilökohtaisuutta ja persoonallisuutta. Todella mielenkiintoinen lukukokemus. Täytyypä lukea lisää Liksomia.
Elibeth Gillen Vartiotorni oli koskettava, mielenkiintoinen kertomus Gillen äidin kirjailija Irene Nemirovksin elämästä. Olen lukenut kaikki Irenen suomennetut kirjat ja pitänyt niistä. Tiesin, että hänen tyttärensä oli kirjoittanut äitinsä elämäkerran mutten tiennyt, että se oli suomennettu. Onneksi kirja sattui käteeni.
Nils Gustav Grotenfeltin kirjoissa Hovi savossa ja Hovista kartanoksi kerrotaan Juvan Wehmaan kartanon historiasta. Mielenkiintoista ajankuvaa ja paikallishistoriaa lähiseudulta. Wehmaan kartanon pihapiirissä on nykyään teehuone. Kannattaa käydä.
Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä. Juuri sopivan pituisia novelleja iltalukemisiksi.
Petri Tammisen Enon opetukset oli haikea kasvutarina. Tykkäsin kyllä enemmän samaisen kirjailijan mainiosta Suomen historiasta, johon oli koottu pieniä tarinoita itsenäisyytemme ajalta. Se oli oikea hyvän mielen kirja. Suosittelen lämmöllä.
Mikko Porvalin Veri ei vaikene on Karelia Noirin toinen osa jonka tapahtumat sijoittuvat 30-luvulle ja loppuvat talvisodan päättymiseen. Välillä tällaistakin.
Minna Rytisalon Lempi oli oikea lukuhelmi. Parikin kaveria suositteli sitä, eikä suotta. Lappiin toisen maailmansodan aikoihin sijoittuva perhetragedia oli kirjoitettu niin mukaansatempaavasti että meinasi yöunet jäädä lyhyiksi. Tarinan edetessä asioita paljastui pikku hiljaa ja heräsi mielenkiinto, mihin kaikki johtaa ja jännitys kesti loppuun saakka. Tämän kirjan luen varmasti vielä joskus uudelleen.
Mikko Porvalin Sinisen kuoleman kuva on Karelia-noir sarjan ensimmäinen osa. Ai miten mielenkiintoisen ajankuvan Porvali on maalannut nuoren valtion ensi vuosista kieltolakeineen, pirtukauppoineen ja poliittisine juonineen. Poliisikaksikko Kähönen ja Eckert olivat uskottava, mielenkiintoinen parivaljakko. Tykkäsin.
Sun-Mi Hwangin Kana joka tahtoi lentää oli haikea, pieni aikuisten satu, jossa oli tarinaan sopiva eleetön kuvitus. Hyvin rauhoittava, unettavakin iltalukeminen.
Antti Tuomaisen Mies joka kuoli kertoi miehestä, joka oli kuolemassa myrkytykseen. Ennen kuolemaansa hän halusi selvittää kuka on rikoksen takana. Yllättäviä käänteitä sisältävä jouhevasti kerrottu tarina.
Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja yö kirja oli kuin pieni helmi. Kaunis kieli, koskettava tarina ja todella hieno loppu. Sivulla 12-13 kerrotaan Iidan ja Eliksen ensikohtaamisesta:"Ja sitten hän tuli sillalle ja sillalla tuli vastaan mies, pitkänhuiskea vaalea olento, jonka housut roikkuivat vyötäröllä ja ryhti oli aavistuksen kumara kuten pitkillä ihmisillä usein on.
Ida pysähtyi miehen eteen hengästyneenä.
-Apteekki, seerumia, kyy pisti.
Ja luotiin maailma, rakennettiin pyramidit, keksittiin höyrykone sinä ohikiitävänä hetkenä kun he katsoivat toisiaan. Ida näki kaiken heti, silmien värin, että ripset olivat pitkät, ihossa vähän hiekkaa, tämä olisi nyt menoa."
Laura Lähteenmäen Korkea aika oli kertomus ystävyydestä, uhrautuvuudesta, hyvistä teoista, evakkoperheen ja isäntäperheen suhteista. Koskettava, hieno tarina. Suosittelen.
Guzel Jahinan Suleika avaa silmänsä oli todella koskettava, hienosti kirjoitettu tarina Suleikasta, joka joutuu karkotetuksi Siperiaan. Tapahtuma-aika on 30-ja 40-luku. Kirja ei ole aivan tavanomainen rakkaustarina, mutta kyllä karuuteenkin rakkautta mahtuu. Kirjan kansi on todella kaunis ja sisältö ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Marceline Loridan-Ivensin Isä, et koskaan palannut : minun keskitysleiritarinani kirjassa kirjailija kertoo tarinaansa isälleen, jonka kanssa hän joutui keskitysleirille ja joka ei palannut sieltä. Pieni, rehellinen, ajatuksia herättävä kirja.
Riikka Ala-Harjan Maihinnousu oli tarina samaan aikaan tapahtuvasta lapsen sairastumisesta ja perheen hajoamisesta. Teksti oli erikoista; lyhyitä ja luettelomaisia lauseita.
Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja Olkimarsalkka oli mielenkiintoinen kertomus Pentti Saarikosken ja Tuula-Liinan elämästä. Vaikka elämä taiteilijan kanssa kuulosti aika raadolliselta, kirjoituksesta välittyi lämmin kunnioitus.
Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on -kirjaa suositteli työkaveri ja kyllä olikin suositusten arvoinen teos. Riipivän koskettava tarina Suokon perheestä ja suvusta tyttären kertomana. Ilmeisesti kirja pohjautuu kirjailijan omaan taustaan. Monta kertaa luin samoja kohtia uudelleen makustellen kaunista kieltä.
Kirjasta löytyi myös liikuttava neulekohta (s.234): " Vapun hulluus ilmeni myös kutomisena. Hän kutoo aina. Hänellä on kahdenlaista villalankaa, hailakkaa peesväriä ja ruosteenruskeaa. Hänellä on aina tekeillä merkillinen piippalakki, jonka hän kutoo aina samalla malllilla, jossa on palmikkoa ja vinoruutuja. Kun peesvärinen piippalakki on valmis, Vappu panee sen päähänsä, purkaa ruosteenruskean ja rupeaa kutomaan sitä uudestaan. Kun ruosteenruskea on valmis, Vappu panee sen päähänsä ja purkaa peesvärisen. Kun me kysymme miksi Vappu kutoo aina noita samoja piippalakkeja noista samoista langoista, Hunaja sanoo suruvoittoisella äänellä: Kyl maar Vappu raukka kutos muutaki, jos se jostain sais lankaa."
Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta alkoi lupaavasti, mutta sitten vähän häritsi semmoset epäoleelliset asiat kuin että, mitenkä muka siiviilit ovat ensimmäisen maailmansodan aikana noin vain matkustaneet Englannista Ranskaan ja kuinka muka päähenkilö, joka ei aluksi uskatanut liikkua pieneltä saarelta minnekään, yht'äkkiä matkustelee vaivatta sodan keskellä ja kuinka päähenkilöllä on toisen maailmansodan aikana vara asustella Lontoossa hotellissa ja vain odotella kirjeitä. Kyllä minä silti luin kirjan loppuun. Jäi vähän ärsyyntynyt jälkimaku.
Maria Jalowich Simonin Sitten juoksin pakoon oli todella mielenkiintoinen, rehellinen kertomus juutalaistytöstä, joka eli maan alla Berliinissä vuosina 1940-45. Pisti ajattelemaan ihmisenä olemista.
Marianne Fredriksonin Simon oli verevä sukutarina. Pidin, senkummemmin analysoimatta.
Tässä välissä luin kirjan ellen kaksikin, mutta niin vain ovat päässyt unohtumaan eli eivät ole oleet mitenkään järisyttäviä lukukokemuksia.
Marco Vichin Komisario Bordelli oli hauska uusi tuttavuus dekkareiden parista. Bordelli johti murhatutkimusta helteisessä Firenzessä 60-luvulla. Kevyttä, leppoisaa kesälukemista.
Neta Kiviniemen Varrimassa kirja oli parasta lomalukemista mitä olla voi, varsinkin kun luin sen autenttisessa ympäristössä eli pohjoisessa. Kirjan on kirjoittanut äitini ja hän kertoo kasvutarinansa ja kuvaa elämänmenoa pohjoisessa 40-50-luvuilla. Suosittelen!
Tavallisen epätavallisia naisia tuli luettua ja mielenkiintoinen kirja olikin. Siinä oli tarinoita pohjoisen naisista, jotka olivat luoneet uraa tai mitenkä sen nyt sanoisi. Luoda uraa kuulostaa kovin mahtipontiselta ja sellaisia tarinoita tuossa kirjassa ei ollut, selviytymistä enemminkin.
Aijai, nyt on jäänyt päivitykset tekemättä ja monta kirjaa on jäänyt kuittaamatta. Tällä hetkellä yöpöydällä on monta kirjaa, joista pitäisi valita seuraava iltalukeminen. Silloin tällöin olen lueskellut Tavallisen epätavallisia naisia ; historian naisten elämänvalintoja pohjoisessa.
Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää on ollut lukulistalla pitkään. No, olihan siinä se pohjoisen murteen ja vähän nyrjähtäneen huumorin hauskuus, mutta en nyt tiedä. Pitäisköhän lukea vielä se Terveisiä Kutturasta,että josko sitä sitten osais paremmin arvioida.
Heidi Könkään Hertta oli mielenkiintoinen kirja ihmisistä, joilla oli aatteenpaloa ja energiaa. Ennen lukemista tuli katsottua se televisiosarja, joten juonenkäänteissä ei ollut yllätyksiä.
Mikko Porvalin Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta oli pieni vaatimaton kirja, jossa oli koskettavia tarinoita ihmisten kohtaloista.
Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirja Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville oli kerrassaan mainio kirjeromaani. Tarinan päähenkilö, nuori kirjailija etsii uutta aihetta tulevaan kirjaansa ja kuullessaan erikoisennimisestä kirjallisuuspiiristä hän alkaa ottaamaan selvää siitä käymällä kirjeenvaihtoa seuran jäsenten kanssa. Todella ilahduttava lukukokemus edellisten synkähköjen kirjojen jälkeen. Suosittelen lämmöllä.
Andrei Kurkovin Kuolema ja pingviini. Hmm, mitähän sanoisi? Aika erikoinen tarina pingviinistä ja ukrainalaisesta miehestä, joka kirjoitti työkseen muistokirjoituksia ihmisistä, jotka elivät vielä.
Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista. Hmm, mitähän sanoisi. Tarina Samuelin ystävien muistoista ja Samulista. Erikoisesti kirjoitettu, hyvin kylläkin, mutta tarina oli jotenkin turhan rauhaton ja levoton illan viimeiseksi luettavaksi.
Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe oli sota-aikaan sijoittuva kertomus kahdesta lapsesta, erilaisuudesta ja elämästä noin yleensä. Olipa paksu kirja ja luulenpa ettei tarina olisi kärsinyt vaikka sitä olisi vähän lyhennettykin, tosin mielellään noin hyvän tarinan parissa vietti kaiken sen ajan mikä lukemiseen meni. Pidin suruvoittoisesta tarinasta, jossa asioita jäi auki niinkuin elämässä yleensä. Iltalukemisen kannalta lukujen lyhyys oli positiivinen asia. Viimeisellä sivulla olevat kirjailijan kiitokset oli negatiivinen asia. Ai että ne ärsyttävät minua noin ylipäätään. Tarinan lumo jotenkin särkyy kun heti hypätään arkeen, tosin eihän niitä kiitoksia ole pakko lukea eli turhaan valitan.
Sirpa Kähkösen Graniittimies sekä Vihan ja raukkauden liekit olivat toisiaan täydentäviä kirjoja. Tähän perään voisi lukea sen Kuopio sarjan. Ne ensimmäiset olen lukenutkin aikaa sitten, mutta nyt kun tapahtumia on taustoitettu niin tarina vois aueta eri tavalla.
Aamu Nyströmin I.K.Inha, valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä. Mielenkiintoinen kirja, joka avarsi ja täydensi Inhan kuvaa jotenkin läheisemmin kuin Rajalan Intoilija. Ehkä oli hyvä lukea ne juuri tässä järjestyksessä.
Panu Rajalan Intoilija on lukemisen arvoinen kirja. Meillä on useita Inhasta kertovia kirjoja, mutta olen katsellut niistä vin valokuvia. Nyt luin ensimmäistä kertaa koko tarinan. Yleisvaikutelma oli hiukan synkähkö, mutta jotta saisin monipuolisemman kuvan hänestä, aloitin Aamu Nyströmin kirjoittaman kirjan Inhasta.
Petri Tammisen Meriromaani : eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkästä elämästä oli vähän hirtehinen, elämänmittainen tarina kapteeni Huurnan onnettomuusalttiista elämästä. Uusi kirjailija minulla ja oli kyllä mukava lukukokemus.
Johanna Venhon Kaukana jossain onnenmaa oli kertomus äidin ja pojan elämästä, kasvamisesta, valinnoista, muutoksista ja vanhenemisesta. Hmm, aika mielenkiintoinen juonikuvio vaikkei kirjassa paljon tapahtunutkaan. Tämäkin herätti ajatuksia. Kirjalla on muuten harvinaisen kauniit kannet eikä nimikään ole hullumpi.
Enpä ihmettele yhtään miksi Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa ja koko sarja on niin suosittu. Nasevasti ja hirtehisesti kerrottu tarina vanhojen ihmisten elämästä etenee jouhevasti ja on mukavaa luettavaa. En silti tunne tarvetta lukea niitä kahta kirjaa, jotka jatkavat tätä tarinaa. Kirja pisti kyllä ajattelemaan ja saas nähdä millaista elämä on sitten kun itse on hyvin vanha ja toisten armoilla, jos sitä nyt vanhaksi edes elää. Parempi kait ois kuolla saappaat jalassa.
Nyt nämä päivitykset laahaa vähän jälkijunassa, mutta haitanneeko tuo. Jotta kuitenkin lukujärjestys säilyisi niin kerrotaanpas kronologisesti ; eilen sain vihdoinkin luettua loppuun Will Schwalben Elämän mittaisen lukupiirin. Kansi ja nimi ovat kauniit mutta jokin tökki. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea kuolemaa tekevän äidin ja pojan lukupiirin kirjoista (itsekin monta niistä lukenut), mutta mikä lie ärsytti, ehkä se amerikkalaisuus joka niin selvästi tunki esiin.
Myös edellinen lukemani kirja eli Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias oli amerikkalainen, mutta se taas ei ärsyttänyt yhtään. Tarina leskeksi jääneestä kirjakauppiaasta eteni kepeästi kerrottuna vaikka juonessa oli kyllä tummia sävyjä. Tässäkin kirjassa vinkattiin lukemisen arvoisista kirjoista. Oikein mukava lukukokemus.
Joni Skiftesvikin Perämies Jokelan kotiinpaluu oli kertomus merestä, seilaamisesta, luottamuksesta ja petturuudesta. Innostuin lukemaan kirjan luettuani ensin samaisen kirjailijan mielenkiintoisen, riipaisevankin kirjan Valkoinen Toyota vei vaimoni. Sepä oli erinomaista matkalukemista.
Katja Petrovskajan Ehkä Esther oli persoonallisella kielellä kerrottu tarina oman suvun vaiheista. Paljon oli henkilöitä ja välillä oli vähän sekavaa, mutta kannatti lukea. Lainaus sivulta 18: "Muut babuskat leipoivat pirozokeja ja kakkuja, neuloivat lämpimiä villapaitoja ja kirjavia myssyjä, monet joka sukkia - joiden teko oli neulomisen taitolento, vyssi pilotaz, niinkuin tavataan sanoa - veivät lapsenlapsensa kouluun ja soittotunneilla ja odottivat heitä kesällä puutarhoissaan, datsoillaan tai mökeissään maaseudulla. Minun babuskani asuivat meillä viidennessä kerroksessa eivätkä pystyneet juurtumaan betoniin."
Per Olov Enquistin Henkilääkäri. Uskomaton tarina hullusta kuninkaasta, hänen vaimostaan ja henkilääkäristä. Ihmisten typeryys on kautta aikojen ollut hyvänä jarruna edistykselle. Oliskohan se kirjasta tehty elokuva katsomisen arvoinen.
Audrey Mageen Sopimus on tarina saksalaisesta miehestä ja naisesta, jotka menevät naimisiin toisiaan tuntematta. Eletään toisen maailmansodan aikaa ja tapahtumat sijoittuvat Berliiniin ja Stalingradiin. Eräs kirjaston asiakas suositteli tätä kirjaa ja kyllä kannatti lukea. Aika hyytävä, ajatuksiaherättävä tarina.
Anni Kytömäen Kultarinta oli yksi parhaista lukukokemuksista pitkään aikaan. Viipyilevä, rauhallinen, koskettava, mielenkiintoinen. Itsekin luonnossa viihtyvänä pystyin melkein aistimaan metsän tuoksut ja äänet. Suosittelen!
Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia oli mielenkiintoinen, sujuvasti kirjoitettu tarina pojan ja äidin suulla kerrottuna. Aiheina mm. Jugoslavia, albaanit, tässäkin sodan vaikutus ihmisiin, siirtolaisuus, ihmissuhteet, seksualisuus. Pidin lukemastani mutta se yksi kelju kissa vähän hämmästytti. Ei voi kuin ihmetellä miten nuorella miehellä on sana hallussa.
Anitta Kaitajärven Rikotut kuvat on tarina Asserin ja Annin suhteesta, sotavankeudesta, sotavangeista, rikoksesta, sodanjälkeisestä ajasta ja siitä miten sota vaikutti ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Mielenkiintoinen tarina kylläkin, mutta voivoi sitä loppua ja henkilöt ei oikein heränneet eloon.
Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret oli viehättävä tosipohjainen romaani kahden runoilijan Katri Valan ja Elina Vaaran ystävyydestä.
Kamila Shamsien Jumala joka kivessä jäi kesken. Jotenkin ei vaan napannut vaikka historiallinen aihe vaikutti mielenkiintoiselta
Elina Luukkaisen Jäämeren myrskylintu : Elina Luukkaisen elämänvaiheet. No huhhuh, kaikkea se elämä voikin tuoda tullessaan. Näissä tällaisissa elämänkerroissa jotka eivät selittele kauheasti on oma viehätyksensä. Selviytymistarina.
Henni Kitin Elävän näköiset oli elämänmakuinen, koskettava sukupolvitarina. Heti alkumetreillä neulojan mieltä lämmittää Eevan syvälliset mietteet aiheeseen liittyen (s.20): " Hänen kätensä tietävät mitä tehdä, vaikka pää ei tietäisikään. Pikkusilmukoista ketjuuntuu kokonainen rivi, niistä kappale, niistä neule. Toisto on äärimmäistä, sormet liikkuvat itsestään. Mikä puurtaminen, mikä tylsyys! Mutta ei ole aivan rehellistä sanoa, että kaikki tapahtuisi kuin itsestään. Vaikka silmukat tuntuvat juoksevan helposti, jos haluaa olla tarkka, jos haluaa tehdä muutakin kuin tasaista sileää, on keskityttävä..."
Kerstin Ekmanin Huijareiden paraati oli kiinnostava, fiktionomainen omaelämänkerta. Olen lukenut useamman Ekmanin kirjan, mutta kirja olisi auennut varmaan vielä paremmin jos olisi lukenut kaikki. Toisaalta, en tiedä paljon muutenkaan kirjailijan oikeasta elämästä eli mistä sen tietää mikä on fiktiota ja mikä faktaa vaan eipä tuo haitannut.
Neuleaiheinen ote kirjasta (s. 401): "Tapasin pitää päässä myssyä, jonka äiti oli neulonut minulle joskus sodan aikaan. Se oli tehty langantähteistä ja oli keltaisen-, vihreän- ja ruskeanraidallinen. Äiti ei ollut kovin kätevä neuloja, joten myssystä oli tullut liian iso ja se ylti otsalla kulmakarvoihin asti. Juuri siksi se olikin verraton suoja vetoa vastaan..."
Tässä välissä luin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen. Olipa hyvä, kiinnostava tarina. Luen varmasti toiseenkin kertaan jossain vaiheessa.
Magne Hovdenin Saamelandia oli kepeä kertomus kahdesta kaveruksesta ja heidän turistirysästään.
Kate Mortonin Hylätty puutarha oli mielenkiintoinen tarina Nell-tytöstä, joka saa aikuisuuden kynnyksellä tietää ettei hän olekaan vanhempiensa biologinen lapsi. Tarinan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alusta 2000-luvulle Englantiin ja Austraaliaan. Loppu oli vähän turhan arvattava. Ja voi että minua ärsyttää kun kirjailijan pitää kiitellä kummit, mummit, ex-miehet, nykyiset miehet ja kaikki maholliset ihmiset kirjan lopussa. Eikö se riitä, että kirjailija tekee työnsä eli kirjoittaa tarinan. Eihän niitä loppukiitoksia tosin ole pakko lukea, enkä kyllä luekaan.
Christian Rönnbackan Rakennus 31, hmm. no kyllähän sen luki. Aiemmin on ilmestynyt kaksi kirjaa, joissa tämä jämpti pohjalainen Hautalehto seikkailee. Voishan nekin joskus lukea, mutta ilmankin pärjää. Syksy on juuri sopivaa aikaa lukea dekkareita. Kirjassakin liikutiin alkavan talven hyisissä tuulissa.
Olle Lönnaeuksen Menneisyyden hinta on palkittu ruotsin dekkariakatemian esikoiskirjapalkinnolla. No kyllähän tuon luki, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Henkilöt jäivät aika ontoiksi.
Tässä välissä lukaisin sedän nuoruusmuistelot, kirjan jolla ei ollut nimeä. Olipa mielenkiintoista lukea sota-aikaan sijoittuvasta nuoruudesta. Harmi ettei voi enää isältä, setäni isoveljeltä kysellä hänen muistojaan.
Seppo Saraspään Ministerivierailu tuntui noiden Irakin seikkailujen jälkeen leppoisalta lukukokemukselta. Tuttuihin maisemiin sijoittuva tarina vaikutti aluksi oikeinkin mukavalta, mutta en minä nyt tiedä tohtisko sitä hirveästi kehumaan ruveta. On Saraspää parempiakin kirjoja kirjoittanut.
Hassan Blasimin Irakin purkkajeesus oli ajatuksia herättävä novellikokoelma. Vaikka jutut olivat aika absurdeja ja karmeitakin, niin jotenkin ei ollut yhtään vaikea kuvitella niitä todeksi. Ei tarvitse kuin seurata uutisia ja peilata juttuja niihin. Tuhat ja yksi veistä novelli kertoo kaveriporukasta joka saa veitset katoamaan. He miettivät josko temppua voisi esittää julkisesti, mutteivät uskalla. Päätöksen syyt kuulostavat pelottavan ajankohtaisilta (s.129): "Olin samaa mieltä: heidän olisi helppo julistaa meidät vääräuskoisiksi ja syyttää ryhmäämme yhteiskunnan hajottamisesta kummallisella ulkomaisella taikauskohapatuksella. Ylimmäksi laiksi oli nimittäin noussut uskonmiesten oma taikauskohapatus, ja Jumalasta oli tullut kauloja katkova, vääräuskoisuudesta syyttävä miekka."
Tässä välissä oli lomalukemisena Veli-Pekka Lehtolan Saamelainen evakko. Lukemisen arvoinen kirja ja mielenkiintoa vielä lisäsi oman suvun vaiheet, jotka nivoutuivat kirjan tapahtumiin.
Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuoli. No huhuh, olipa hurjia novelleja. Kirjailijalla on kertomisen lahja ja voi kuinka ajankohtaisia juttuja näinä levottomina aikoina. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Pauliina Rauhalan Taivaslaulu oli lukemisen arvoinen kirja. Niin kaunis kieli ja elämänmakuinen kertomus jaksamisesta, parisuhteesta, uskosta, uskonnosta ja elämästä yleensä. Ei ihme, että on saanut kehuja.
Orhan Pamukin Hiljainen talo kertoo turkkilaisen perheen tarinan 1900-luvun alkupuolelta kahdeksankymmentäluvulle, kertojina isoäiti, lapsenlapset, palvelija Recep ja hänen veljenpoikansa. Olipa taitavasti kirjoitettu. Heräsi mielenkiinto turkin lähihistoriaa kohtaan, siis että mitä tapahtui sen jälkeen mihin kirjan kertomus päättyi. Ja lopuista puheenollen, tämän kirjan loppu oli yksi hienoimmista mihin olen törmännyt pitkiin aikoihin. Isoäidin ajatuksia: Kuten paljon myöhemmin, täällä sängyssä maatessani, ajattelin: elämää, sitä matkaa jonka kulkee vain kerran, ei voi aloittaa alusta, mutta jos sinulla on kirja kädessäsi, oli se miten sekava ja käsittämätön tahansa, niin sen kirjan loputtua voit halutessasi siirtyä takaisin alkuun ja oivaltaa uudestaan jonkin käsittämättömän asian ja elämän ja lukea kirjan uudestaan, eikö niin, Fatma?
Grégoire Delacourtin Katseenvangitsijat oli synkkäsävyinen kertomus kahdesta nuoresta, kauneudesta, rakkaudesta, odotuksista, pettymyksistä. Surullinen tarina.
Anneli Pääkkösen Se kaikkein kaunein elämässä oli kirja, jonka tarina oli rakennettu autenttisten kirjeiden ympärille. Koskettavaa ja välillä vähän ärsyttävääkin.
Riikka Pelon Taivaankantaja meinasi jäädä jossain vaiheessa keken, mutta onneksi luin sen loppuun. Kertomus pienestä tytöstä, hänen mummostaan, äidistään, uskonnosta ja muutaman päivän tapahtumista oli kirjoitettu persoonallisesti, välillä tuntui että liiankin haastellisesti minun makuun. Väkevää tekstiä. Kannatti lukea. Nyt on kyllä saatava käsiin se Jokapäiväinen elämämme.
Viktoria Hislopin Elämänlanka tuli valittua iltalukemiseksi aiheensa vuoksi. No olihan se kiinnostavaa kun tarina oli sidottu niin tiiviisti Kreikan historiaan, mutta joku tökki. Henkilöt jäivät jotenkin hengettömiksi ja pliisuiksi. En vakuuttunut. Pitäiskin lukea uudelleen Theodor Kallifatidesin Kreikka kirjat, sillä muistaakseni niissä oli rankempi ja samalla uskottavampi teksti.
Lainasin Serdar Özkanin Kadonnut ruusu kirjan kun sillä oli jotenkin kiehtova kansi ja aihe vaikutti mielenkiintoiselta. Moni kakku päältä kaunis. Kertomus tyttärestä, joka etsii kadonnutta kaksoissisartaan äidin kuoleman jälkeen oli minusta teennäinen. Jos olis ollu paksumpi kirja niin olis varmaan jäänyt kesken. Niin että kanattaako valita kirjaa kannen perusteella? Ei.
Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin Pietarilainen polkuhevonen; lapsuus kolmen kulttuurin katveessa oli lukemisen arvoinen lapsuusmuistelo. Monikulttuurisuus on rikkaus kuten tästäkin kertomuksesta huomaa. Ajankohtainen (5.2.2014) ote kirjan sivulta 318-319): Hän (opettaja) tehosti opetustaan uhkauksella antaa tukkapöllyä sille, joka sekoittaisi keskenään ainoat oikeat muodot alkaa sataa ja rupeaa satamaan.
Wladimir Kaminerin Rakkaita terveisiä Saksasta on yhä vaan kesken. Kirjan lyhyet, hauskat tarinat sopisivat ehkä paremmin reissulukemiseksi, niinkuin kesällä tuli todettua (se Kolmas krokotiili jne). Niin että pitäisikö tästä lähteä reissuun :)
Taina Latvalan Välimatka kertoi äidin ja tyttären suhteesta, yhteisestä matkasta ja elämästä yleensä. Pohjanmaan murre on huomattavasti helpompilukuista kuin savon murre tällaisellekin, joka ei ole altistunut sille. Hyvä tarina ja teksti oli persoonallista, välillä vähän runomaista, joskus jopa ärsyttävyyteen asti.
Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta oli ajatuksia herättävä kirja. Rankka tarina ystävyydestä, ihmissuhteista, toivosta ja epätoivosta oli kerrottu kauniilla kielellä.
Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli oikein ilahduttava kirja, kertakaikkiaan ihana. Innoissani lainasin myös Shikibu Murasakin Genjin tarinan ykkös osan eli se tuolla odottelee vuoroaan.
Kjell Westön Kangastus 38 oli synkähkö tarina, jonka loppu oli aika ovelasti rakennettu. Oli lukemisen arvoinen, mutta pidin enemmän siitä Missä kuljimme kerran.
Susanna Alakosken Köyhän lokakuu oli hyvin koskettavaa ja välillä kovinkin rankkaa luettavaa. Pisti miettimään.
Andrei Makinen Ranskalainen testamentti ei oikein temmannut mukaansa niinkuin olin odottanut. Tarina oli kyllä sen verran kiinnostava etten jättänyt kirjaa kesken ja hyvä niin, sillä aivan lopussa juoneen tuli yllättävä käänne, josta pisteet kirjailijalle.
Tässä jossain välissä luin Pauliina Salmisen Miehittäjän morsiamet: rakkautta ja petoksian jatkosodan Itä-Karjalassa. Mielenkiintoinen aihe, mutta jotenkin jäin kaipaamaan syvällisempää otetta. Tämän rinnalla oli hyvä lukea uudelleen samalle alueelle liittyviä Bertta Valtosen kätilömuistelmia.
Luin Jerome K Jeromenin vuonna 1889 kirjoittaman tarinan Kolme miestä veneessä kun eräs kirjaston asiakas kehui kirjan niin vakuuttavasti, että pakkohan se oli lainata. Humoristinen, tarkkanäköinen ja itseironinen kertomus mieskolmikon veneretkestä. Tosin loppua kohti jutut alkoivat toistaa itseään.
Kahvipöytälukemisena oli mainio, mielenkiintoinen ja hauska Kissojen Suomi; katit historian poluilla, jonka ovat kirjoittaneet Minna Keinänen ja Harri Nyman.
Gabriel Garcia Marguezin Miguel Littinin maanalainen seikkailu Chilessä. Mielenkiintoinen kirja, mutta nyt kyllä pitäisi hähdä se dokumentti, jonka teosta kirja kertoi, jotta tarina pääsisi oikein elämään.
Jos haluaa tietää millaista on pienkustantajan arki parhaimmillaan tai pahimmillaan kannattaa lukea Jari Lehtolan kirja Juosten kustannettu; 16,3 vuotta; päättymätön kulttuuriteko (joka päättyi). Kirja kertoo Kustannus-Puntsin vaiheista ja tämä oli kyllä niin hauska ja mielenkiintoinen kirja, että ahmin sen yhdessä päivässä. Kyseillä kustantajalla on muuten todella hyviä kirjoja (tämäkin mukaan luettuna), joihin kannattaa tutustua.
Tässä jossain välissä luin Edmund De Waalin kirjan Jänis jolla on meripihkanväriset silmät: kätketty perintö. Mielenkiintoinen, koskettava tarina rikkaan juutalaisperheen vaiheista ja perinnöstä euroopassa ja vähän muuallakin. Ihan piti lainata impressionisteista kertova kirja tähän rinnalle, nääs kun eräs perheenjäsen oli tuttu yhden jos toisenkin kuuluisan maalarin kanssa ja omisti heidän taulujaan.
Abilio Estévezin kirjoittama kirja Sinun on valtakunta taisi jäädä lukematta kertaa. Pitäis näköjään malttaa lukea yksi kirja kerrallaan, jotta lukukokemus olisi jotenkin eheämpi. Saatan palata tämän pariin joskus myöhemmin.
Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat; voi miten koskettava ja hyvin kerrottu tarina. Suosittelen lämpimästi.
Sain niin vakuuttavat suositukset Grégoire Delacourtin kirjasta Onnen koukkuja että pitihän se lukea ja kyllä kannatti. Aivan mainio pieni tarina käsityökauppaa pitävästä rouvasta, joka kirjoittaa myös suosittua blogia ja jota kohtasi arvaamaton onnenpotku. Suosittelen lämpimästi.
Veronique Ovalden Mitä tiedän Vera Candidasta kirjan takakanessa kysytään Voiko kohtalo periytyä läpi kolmen sukupolven? Kirjan päähenkilö yrittää kaikkensa ettei niin kävisi. Hyvä tarina, joka sijoittuu Latinalaiseen Amerikkaan.
Wladimir Kaminerin Kolmas krokotiili: uusia kertomuksia Berliinistä oli mainiota matkalukemista Berliinin matkalla ja sen jälkeenkin. Sen verran hauska ja hyväntuulinen että tein varaukseen hänen uuteen kirjaansa Rakkaita terveisiä Saksasta.
Vihdoinkin sain luettua Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan. Tämä oli kyllä sellainen kirja, että olisi pitänyt lukea se yhteen menoon, siis ei niinkuin minä nyt tein eli lukien välillä muita kirjoja. Ehkä luen kirjan vielä joskus uudelleen sillä teksti ja tarina olivat kyllä sen arvoiset.
Camilla Läckbergin Enkelintekijä ja McCall Smithin Häähumua lauantaina olivat just sopivia kesädekkareita. Mari Jungstedtin Vaarallinen leikki kuuluu samaan kesäkirjasarjaan, mutta se oli kyllä hienoinen pettymys.
Neulojan sydäntä sykähdyttänyt sitaatti Anneli Kannon Veriruusut kirjasta sivulta 347: Sigrid meni ja veti saappaat ruumiin jaloista. Ne olivat hänelle liian isot, joten hän riisui ruumiilta hyvät, ehjät villasukat, vaikka mielessä vilahti, oliko äiti vai morsian ne harmaasta pässinpökkimästä langasta kutonut ja antanut pojan jalkaan, kun tämä oli lähtenyt vapauttamaan maata punaisesta kulkutaudista. Valkoinen rantukin oli oikein kudottu sukan suuhun, ei ollut punainen väri edes saapassukkaan kelvannut. Kantapää oli osattu kutoa lujaa kaksinkertaista. Kutojan käsiala oli tasaista ja vähän liian kireää, vanhemman ihmisen tasakokoisia, kovia silmukoita.Sukka oli osaavasti ja lyhyesti kärjestä päätelty. Morsiamen ikäiseltä olisi saattanut syntyä piippalakin mallinen sukankärki tai lipsahtaa muutama löysä kerros haaveellisen hetken ja tuleentuijotuksen kirvoittamana.
Katja Ketun Piippuhyllyä lukiessa tuli tunne kuin olisi tavannut vanhoja tuttuja, sillä tarinoissa seikkaili Kätilön henkilöitä. Ketun teksti on kyllä väkevää luettavaa ja useimmissa jutuissa ihmisen seksuaalinen puoli tuli vahvasti esiin. Pidin.
Sarah Winmanin Kani nimeltä Jumala oli lukemisen arvoinen kirja. Suosittelen.
Jonas Jonassonin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Hehheh, aivan mainio, kevyt kirja. Huomaa kyllä, että kirjailija pitää Peppi Pitkätossusta, Nalle Puhista ja Paasilinnasta. Minäkin pidän kahdesta ensin mainitusta.
Ulla-Lena Lundbergin Jää ei saanut turhaan Finlandia palkintoa. Koskettava tarina ja niin kauniilla kielellä kerrottu. Aion kyllä lukea ainakin sen Marsipaanisotilaan, joka kertoo näistä tutuista Kummelin veljeksistä.
Karl Ove Knausgårdin Taisteluni, ensimmäinen osa: kuinka joku osaa noin syvällisesti kertoa tuntemuksistaan. Ihan tässä tulee omatkin teinivuodet mieleen. Pitääpä lukea se toinekin osa
Alice Munron Karkulainen oli miellyttävä uusi tuttavuus minulle. Elämänmakuisia pieniä tarinoita, joissa ei ollut hepposia, ennalta-arvattavia juonia.
Pidin kovasti Colm Tóibínin Brooklynista. Elämänmakuinen, sujuvasanainen nuoren naisen kasvukertomus.
Albert Speerin Diktaattorin työkaluna jäi kesken. Luin aikani ja hämmästelin kirjoittajan tapaa katsoa asioita. Jäi jotenkin sellainen tunne, että hän yritti selittää menneisyyttään itselleen edullisimmalla tavalla. Ehkä palaan kirjan pariin vielä myöhemmin. Se voisi aueta paremmin nyt kun luin Yrsa Steniuksen Elämäni mies kirjan, joka kertoo kyseisestä herrasta.
Irja Wendischin Pitkä taistelu; sotilaiden lasten selviytymistarinoita oli aika lailla samanlainen kirja kuin hänen edellisetkin kirjat. Mielenkiintoinen. Tulipa vain mieleen, että minäkin kuulun tuohon ryhmään eli sotilaiden lapsiin. Isä ei joutunut rintamalle vaan korjasi lentokoneita eikä hänellä ollut mitään sotatraumoja. Äidille sota on varmaan ollut rankempi kokemus, sillä hän joutui lapsena lähtemään evakkoon pohjoisesta. Ehkä sota on jättänyt meihinkin jotain jälkiä.
Heidi Könkään Dora Dora oli aiheeltaan erittäin mielenkiintoinen tosipohjainen tarina Albert Speerin matkasta Petsamoon jouluna 1943 kertojina Albert Speer, hänen sihteerinsä, taikuri ja suomalainen tulkki. Kirja käsitteli valtaa, alistamista ja alistumista. Pimeys, pakkanen ja ahdistus oli kuvattu uskottavasti ja olipahan vaihteeksi mukava lukea kirjaa, joka eteni kronologisesti. Albert jäi sen verran kutkuttamaan uteliaisuutta, että piti lainata muutama aiheeseen liittyvä kirja.
Lasse Lehtisen Nätti-Jussi oli kyllä riemastuttava lukukokemus. Välillä tuntui että kirja on kuin Forest Gumpin ja paroni von Munkhauseni sekoitus. Voin kuvitella, ettei tämä ole kakkien lukijoiden mieleen, varsinkaan naisten, mutta minua tämä kyllä vain nauratti ja huvitti. Eikä sen niin väliä oliko jutut totta vai ei. Suosittelen.
Mitäpä sitä sanois Oksasen Stalinin lehmistä? Minua häiritsi kun en osannut lukea kirjaa fiktiona, vaan koko ajan ajattelin, että siinä kerrotaan Sofin elämästä. Sujuvaa, persoonallista kielenkäyttöä, mutta voi luoja miten raskas aihe. Tuon ankean aiheen jälkeen oli oikein virkistävää siirtyä Nätti-Jussin pariin.
Meinasin lukea Austerin Talvipäiväkirjan ja aloittelinkin jo, mutta se ei nyt napannut, ehkä joskus myöhemmin. Edellinen kirja oli Paul Austerin New York-trilogian kolmas eli viimeinen osa Lukittu huone. Sitä ennen luin samaisen kirjailijan Aaveita. Austerin kerronta on jouhevaa ja pidän siitä, että ihan kaikkea ei kerrota. Aaveita kirjan viimeiset lausee kertovat paljon; Elättelen mielelläni sellaista haavetta, että Blue varasi paikan jostain laivasta Kiinaan. Olkoon se siis Kiina, ja siihen me tyydymme. Sillä nyt on hetki, jolloin Blue nousee tuolistaan, panee hatun päähän ja menee ulos ovesta, Ja tästä hetkestä alkaen me emme tiedä mitään.
Kun en ole pitänyt lukupäiväkirjaa, on hieman hankala laittaa aiemmin lukemansa kirjat aikajärjestykseen, siispä pistänkin ne ihan aakkosjärjestykseen. Alleviivatut kirjat ovat olleet erityisen mieleisiä.
Abdolah, Kader: Talo moskeijan vieressä
Aho, Elisabet: Lilly; historiallinen romaani 1861-1917
Aho, Elisabet: Valkea kuin uni; historiallinen romaani Urajärven kartanosta vuosilta 1830-1851
Alakoski, Susanna: Sikalat
Alakoski, Susanna: Köyhän lokakuu
Aronen, Eeva-Kaarina: Kallorumpu
Auster, Paul: Aaveita
Auster, Paul: Lasikaupunki
Auster, Paul: Lukittu huone
Barbery, Muriel: Kulinaristin kuolema
Barbery, Muriel: Siilin eleganssi
Blasim, Hassan: Irakin Purkkajeesus
Blasim, Hassan: Vapaudenaukion mielipuoli
Bronte, Emily: Humiseva harju
Brown, Dan: Da Vinchi koodi
Chang, Jung: Villijoutsenet
Coelho, Paulo: Brida. Pettymys eli tarvi lukea enempää tältä kirjailijalta.
De Waal, Edmund: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät; kätketty perintö
Delacourt, Grégoire: Katseenvangitsijat
Delacourt, Grégoire: Onnen koukkuja
Dickens, Charles: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe
Durrell, Gerald: Eläimet ja muu kotiväkeni
Edwards, Anne: Sonja-kreivitär Tolstaja
Einhorn, Lena: Ninan matka; tositarina Varsovan getosta
Ekman, Kerstin: Tapahtui veden äärellä
Ekman, Kerstin: Sudentalja 1; Herran armo
Ekman, Kerstin: Sudentalja 2; Viimeinen uitto
Ekman, Kerstin: Sudentalja 3; Raaputusarvat
Enquist, Per Olov: Henkilääkäri
Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna: Pietarilainen polkuhevonen; lapsuus kolmen kulttuurin katveessa
Fredriksson, Marianne: Anna, Hanna ja Johanna
Fredriksson, Marianne: Marian evankeliumi
Garcia Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
Garcia Marquez, Gabriel: Miguel Littinin maanalainen seikkailu Chilessä
Glattauer, Daniel: Joka seitsemäs aalto. Jäi kesken. Jos kirja alkaa ärsyttää niinkuin tämä, niin ei ole pakko lukea.
Glattauer, Daniel: Kun pohjoistuuli puhaltaa
Goethe, J. W.: Nuoren Wertherin kärsimykset
Havaste, Paula: Lapinmaa-sarja
Heikkinen, Mikko-Pekka: Jääräpää
Hietamies, Heikki: Noutotarinoita
Hietamies, Laila: Laatokka-, Lappeenranta- ja Sonja-sarjat. Viimeisin sarja jäi kesken kun ei enää jaksa...
Hirvonen, Elina: Kauimpana kuolemasta
Hislop, Viktoria: Elämänlanka
Hislop, Victoria: Saari
Hong, Ying: Joen tytär
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
Hosseini, Khaled: Ja vuoret kaikuivat
Hustvedt, Siri: Kaikki mitä rakastin
Huovinen, Veikko: Siintävät vuoret
Jalonen, Ollli: Poikakirja
Jerome, Jerome K: Kolme miestä veneessä
Joenpelto, Eeva: Lohja-sarja
Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Jungstedt, Mari: Hiljaisuuden hinta
Jungstedt, Mari: Vaarallinen leikki
Kaiken takana oli pelko; kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin
Kaipainen, Anu: Arkkienkeli Oulussa 1805-1809
Kaipainen, Anu: Kahdesti haudattuGlattauer, Daniel: Joka seitsemäs aalto. Jäi kesken. Jos kirja alkaa ärsyttää niinkuin tämä, niin ei ole pakko lukea.
Glattauer, Daniel: Kun pohjoistuuli puhaltaa
Goethe, J. W.: Nuoren Wertherin kärsimykset
Havaste, Paula: Lapinmaa-sarja
Heikkinen, Mikko-Pekka: Jääräpää
Hietamies, Heikki: Noutotarinoita
Hietamies, Laila: Laatokka-, Lappeenranta- ja Sonja-sarjat. Viimeisin sarja jäi kesken kun ei enää jaksa...
Hirvonen, Elina: Kauimpana kuolemasta
Hislop, Viktoria: Elämänlanka
Hislop, Victoria: Saari
Hong, Ying: Joen tytär
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
Hosseini, Khaled: Ja vuoret kaikuivat
Hustvedt, Siri: Kaikki mitä rakastin
Huovinen, Veikko: Siintävät vuoret
Jalonen, Ollli: Poikakirja
Jerome, Jerome K: Kolme miestä veneessä
Joenpelto, Eeva: Lohja-sarja
Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Jungstedt, Mari: Hiljaisuuden hinta
Jungstedt, Mari: Vaarallinen leikki
Kaiken takana oli pelko; kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin
Kaipainen, Anu: Arkkienkeli Oulussa 1805-1809
Kaitajärvi, Anitta: Rikotut kuvat : romaani elämästa ja rikoksesta
Kallifatides, Theodor: Kuudes matkustaja
Kaminer, Vladimir: Kolmas krokotiili; uusia kertomuksia Berliinistä
Kankimäki, Mia: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Kanto, Anneli: Veriruusut
Kariniemi, Annikki: Matkalla maan ääriin
Keinänen, Maija: Kissojen Suomi; katit historian poluilla
Kervinen, Kaisa: Lääkintälotta Olka. Kansikuva oli niin kamala, että meinasi jäädä koko kirja lukematta. Olis ehkä pitänytkin.
Kettu, Katja: Kätilö
Kettu, Katja: Piippuhylly
Khemir, Jonas Hassen: Kaikki se mitä en muista
Kianto, Ilmari: Punainen viiva
Kianto, Ilmari: Vanha postineiti; korpiromaani
Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys
Kitti, Henni: Elävän näköiset
Knausgård, Karl Ove: Taisteluni 1
Kojo, Raimo O.: Heittiön vaellus : kullankaivaja Heikki Kokon elämänkerta
Kortelainen, Anna : Virginie!; Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina
Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret
Kurkov, Andrei: Kuolema ja pingviini
Kytömäki, Anni: Kultarinta
Kähkönen, Sirpa: Kuopio-sarja uusinta lukuunottamatta
Kälkäjä, Mirjam: Joen takana Petsamo
Kälkäjä, Mirjam: Maan ja joen poikki
Kälkäjä, Mirjam: Pilvenpitelijät
Kälkäjä, Mirjam: Tulikoki
Köngäs, Heidi: Jokin sinusta
Köngäs, Heidi: Dora Dora
Kängäs, Heidi: Hertta
Larsson, Stieg: Miehet jotka vihaavat naisia
Latvala, Taina: Välimatka
Lehtinen, Lasse (Paasilinna, Arto): Nätti-Jussi ; suomalaisen seikkailijan elämänkerta
Lehtola, Jari: Juosten kustannettu; 16,3 vuotta; päättymätön kulttuuriteko (joka päättyi)
Lehtola, Laura: Viimeinen katekeetta
Lehtola, Veli-Pekka: Nickul; rauhan mies, kansan mies
Lehtola, Veli-Pekka: Saamelainen evakko
Liehu, Rakel: Helene
Lindgren, Minna: Kuolema Ehtoolehdossa
Lounela, Pekka: Kahden naisen sota; vuosisadan vakoilutarina
Lundberg, Ulla-Lena: Jää
Luukkainen, Elina: Jäämeren myrskylintu : Elina Luukkaisen elämänvaiheet
Läckberg, Camilla: Enkelintekijä
Magee, Audrey: Sopimus
Magga-Kumpulainen, Rita: Binna Banna
Magga-Kumpulainen, Rita: Sarvikiela
Magga-Miettunen, Siiri: Siirin kirja
Magga-Miettunen, Siiri: Siirin elämä
Makine, Andei: Ranskalainen testamentti
Makkonen, Anna: Kadonnut kangas. Retkiä Ida Digertin päiväkirjaan.
McCall Smith, Aleksander: Häähumua lauantaina
Mikkanen, Raili: Unelmien varjot; romaani Viipurin ja Pietarin suomalaiskohtaloista
Morton, Kate: Hylätty puutarha
Munro, Alice: Karkulainen
Mustonen, Enni: Lapinvuokko ja Jääleinikki. Oli niin ennalta-arvattava tarina, että jätänpä seuraavat osat lukematta.
Mustonen, Enni: Koskivuoti-sarja
Myron, Vicki: Kirjastokissa
Mäkelä, Hannu: Eetu; matkoja Eduard Uspenskin maailmaan
Mäkelä, Hannu: Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä
Mäkelä, Hannu: Venäjää aikuisille; lyhyt oppimäärä
Nopola, Sinikka: Ei tehrä tästä ny numeroo
Nopola, Sinikka: Matkustan melko harvoin ja muita kertomuksia
Närhi, Harri: Pölönen
Oksanen, Sofi: Kun kyyhkyset katosivat
Oksanen, Sofi: Puhdistus
Oksanen, Sofi: Stalinin lehmät
Olsson, Linda: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Olsson, Linda: Sonaatti Mirjamille
Oranen, Raija: Maan aamu-sarja
Oranen, Raija: Metsästäjän sydän
Ovalde, Veronica: Mitä tiedän Vera Candidasta
Paadar-Leivo, Rauna: Vieras talvi
Paasilinna, Arto: Tuomiopäivän aurinko nousee
Paasilinna, Erno: Kaukana maailmasta; historiaa ja muistoja Petsamosta
Paasilinna, Erno: Maailman kourissa; historiaa ja muistoja Petsamosta
Paasilinna, Erno: Nuoruusaikoja
Pasilinna, Erno ja Tuuri, Antti: Isoa Inaria kiertämässä; kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta
Pelo, Riikka: Taivaankantaja
Petrovskaja, Katja: Ehkä Esther
Porvali, Mikko: Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta
Pyhtilä, Mauno J.: Balladi kauniista Petronellasta; Lemmenjoen legenda
Remes, Ilkka: Nimessä ja veressä
Rhodes, Dan: Pieni valkoinen auto
Rintala, Paavo: Leningradin kohtalonsinfonia
Romppainen, Katariina: Pitkät päiväunet
Roy, Arandhati: Joutavuuksien jumala
Räsänen, Leena: Elli ja Ferdi; kirjeitä Pohjois-Savosta vuosilta 1897-1911
Salminen, Pauliina: Miehittäjän morsiamet; rakkautta ja petoksian jatkosodan Itä-Karjalassa
Satrapi, Marjane: Persepolis 1 ja 2
Samartin, Cecilia: Nora & Alicia
Sander, Gordon: Pelastuneet: Frankin perhe, joka selvisi
Saraspää, Seppo: Leiri maailman laidalla
Schwalbe, Will: Elämän mittainen lukupiiri
Seierstad, Åsne: Kabulin kirjakauppias
Seppänen, Anu: Jääkukkia keisarinnalle; Alma Pihlin uskomaton elämä
Setterfield, Diane: Kolmastoista kertomus
Shaffer, Mary Ann ja Barrow, Annie: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Siikala, Ritva: Rauhoitu nyt vihdoinkin
Sillanpää, F. E.: Hurskas kurjuus
Siltala, Pentti: Hopeaa ja säveliä; pietarinsuomalaisen perheen kronikka
Skagnes, Sarita: Vain tytär; eräs selviytymistarina
Skiftesvik, Joni: Salli Koistisen talvisota
Skiftesvik, Joni: Tuulen poika
Skiftesvik, Joni: Valkoinen Toyota vei vaimoni
Skiftesvik, Joni: Perämies Jokelan kotiinpaluu
Speer, Albert: Diktaattorin työkaluna (jäi kesken, ehkä jatkan joskus)
Stenius, Yrsa: Elämäni mies
Statovci, Pajtim: Kissani Jugoslavia
Szpilman, Wladyslaw: Pianisti; ihmeellinen selviytymistarina Varsovassa 1939-1945
Tervo, Mirja: Huimaavat korot; luksuskenkien vaarallinen viehätys
Tikkanen, Märtta: Emma ja Uno
Tóibín, Colm: Brooklyn
Toijala, Anneli: Merten takaa tulleet
Toijala, Anneli: Punainen maa, valkea meri
Torvik, Solveig: Äitien veren perintö
Tuominen, Pirjo: Linda ja Joel-sarja
Tuomioja, Erkki: Häivähdys punaista; Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa
Tuuri, Antti: Suuri asejuna Pietarista
Utrio, Kaari: Vaskilintu
Wallenius, K. M.: Makreeta
Walles, Robert James: Hiljaiset sillat
Waltari, Mika: Suuri illusioni
Valtonen, Bertta: Kätilönä karjalassa ja vähän muuallakin
Wendisch, Irja: Me sotilaiden lapset
Wendisch, Irja: Pitkä taistelu; sotilaiden lasten selviytymistarinoita
Wendisch, Irja: Salatut lapset; saksalaissotilaiden lapset Suomessa
Venho, Johanna: Kaukana jossain onnenmaa
Westö, Kjell: Kangastus 38
Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
Winman, Sarah: Kani nimeltä jumala
Virubova, Anna: Anna Virubova; keisarinnan hovineiti
Zevin, Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias
Özkan, Serdar: Kadonnut ruusu; romaani etsimisestä ja löytämisestä
Olen lukenut kaikki tai melkein kaikki seuraavien kirjailijoiden kirjat, jotka löytyvät Leppävirran kirjastosta:
Allende, Isabel
Christie, Agatha
Guareschi, Giovanni
Jungstedt, Mari
Kallifatide, Theodor: ennen 2000-lukua julkaistut kirjat
Larsson, Åsa
Läckberg, Camilla
Mayle, Peter
McCall Smith, Aleksander
McCourt, Frank
Nemirovsky, Irene: Ranskalainen sarja oli yksi koskettavimmista kirjoista mitä olen ikinä lukenut.
Ojala, Ella
Riel, Jörn
Soini, Tuulikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti