torstai 8. kesäkuuta 2017

Ompelin pompelin pom

Kolme kuukautta sitten minulle oli kertynyt mukava pino somia kankaita.


Alimmaisena Perinnetekstiilin puuvillakangasta, Sojan Eppu-joustocollegea, kurssikaverilta ostettua Perinnetekstiilin feresikangasta ja Juvan Marimekon myymälästä ostettua Jokapoika-kangasta. Muutama kuukausi meni ihastellessa kangaspinoa, odotellessa sopivaa ompeluinnostusta ja aikaa sekä sopivien kaavojen löytymistä.

Ensimmäisenä pinon kankaista otin käsittelyyn Epun kuten edellisestä postauksesta huomaa. Seuraavana vuorossa oli feresikangas. Kangas on aivan ihanaista ja piti pitkään miettiä mitä siitä tekisi. Se olisi ollut just passeli esim. saamelaistyyliseen kesämekkoon, mutta en ollut varma onko nuo yhdessä kirjassa olevat kaavat hyvät, joten en ottanut riskiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut lyhythihainen kesämekko, mutta tylsänä tyyppinä päädyin tuikitavalliseen paitapuseroon, sillä sitä tulee takuuvarmasti käytettyä eniten. Mutta mistäpä hyvä paitiskaava? Olen ommellut muutamillakin kaavoilla mutten ole ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen eli eikun uutta kaavaa kokeilemaan.

Löysin vanhasta Modasta 3/2007 paitapuseromekon kaavan, mutta enpä tohtinut leikata feresikangasta vaan tein koeversion hauskasta kankaasta, jonka olen ostanut vuosia sitten kirpparilta. Lieneekö tuo Ikean versokangasta tai jotain, no napakkaa puuvillaa kuiten ja hyvä oli ommella.


Puserosta olisi tullut ihan käyttökelpoinen, mutta hitsiläinen kun etukappaleiden kuviot eivät osuneet kohdilleen ja se kyllä koskee silimiin. No, testin tulos oli, että kaava on hyvä ja sillä sai istuvan lopputuloksen eli eikun lopullista kangasta leikkaamaan ja ompelemaan.


Joskus aikanaan olen ostanut vanhanaikaisia valkoisia nappeja, jotka vaikuttavat paperista tehdyiltä. Ne on olleet jossakin vaatteessa, jonka olen värjännyt ja napitkin ovat imeneet väriä. Olisivat olleet just hyvät paitapuseroon, mutta määrä ei riittänyt, jäi yhtä vajaaksi. Vaan eipä mitä, kaukaaviisaana olin ostanut nappikaupasta monen kokoisia sinisiä nappeja tuleviin neuleisiin ja tokihan niitä myös ompeluksiin saattoi hyödyntää. Feresikangasta jäi vielä sen verran, että saan siitä ehkä lyhythihaisen puseron ja siihenpä sitten tällään nuo värjätyt napit.


Ihan on tavallinen peruspaitapusero, ei mitenkään ihmeellinen, mutta olenpa tyytyväinen. Kangas on todella miellyttävän tuntuista ihoa vasten ja kuosi ylen kaunis. Hyvin istuu vaikkei se ehkä erotukkaan kuvasta.

Vuosia sitten ompelin Räsymatto-kankaasta itselleni työtakin, joka on ollut kovassa käytössä. Parasta siinä on väri ja isot taskut, joista voi vetäistä vaikka Hellä- ja Kuoma-hiirulaiset lasten ihmeteltäviksi. Mallikin on sen verran mainio, että tekaisinpa sitten toisenkin työtakin itselleni. Kaava löytyi samaisesta Modasta kuin tuo paitapusero, tosin ohjeesta poiketen lisäsin siihen rintalaskokset.


Räsymatto-kangasta oli jäänyt sen verran, että sain siitä pari taskua. Napeiksi laitoin isot punaiset pienten metallisten sijaan. Lopputulos on ihan kirjastotätivaate ja mikäpä se siinä.


Meidän kirjastossa Leppävirralla on tenavanurkassa Maisa Netolan Metsän laulajaiset -taulukokonaisuus, jota jaksaa ihastella päivästä toiseen. Se on todella kaunis ja mielenkiintoinen.

3 kommenttia:

  1. Jomppasen Lapin käsitöitä? Löysin kirjaston varastosta lainaan ja olen skannannut siitä mekon kaavan. En ole oikein mekkoihmisiä, mutta silti haluttaisi kokeilla.
    Noita paperisia nappeja minulla on kirpputorilta ostetussa nappilaatikossa, enpä ole tullut käyttäneeksi, kun kuvittelin, että pitää ratkoa pois pesun ajaksi.
    Miksihän muuten omatekemissä pienetkin "virheet" sattuu silimiin, mutta kaupan vaatteissa ei niinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Jomppasen Lapin käsitöitä on kirja jossa olis se mekon kaava. Lähden ensi viikolla pohjoseen ja voi olla, että yhden serkun vaimo osaa valaista minua asiasta ja aioin kyllä jossain vaiheessa ommella sellaisen mekon.

      Nuo paperiset napit näköjään kestää pesua ja värjäystäkin. Ovat aika somia eikö vaan :)

      Poista
  2. Ei ollut tarkoitus olla ihan noin anonyymi, nimi hävisi jonnekin virtuaalimaailmaan. Eli biloba se tuossa edellä taas kommentoi.
    Tajusin justiinsa, että siitä on jo kolmekymmentä vuotta, kun olen viimeksi käynyt pohjosessa. Kylläpäs se aika rientää. Hyvää matkaa! biloba

    VastaaPoista